Yksi pieni elämä

Muistatteko vielä salaisen päiväkirjan, jota pidin kun suunnittelimme yllätysmatkaa Karibialle? No, nyt on taas aika julkistaa yksi salainen teksti, jota olen päivittänyt aina silloin tällöin viimeisien kuukausien ajan. Tämä ei liity varsinaisesti blogin aihepiireihin matkailuun tai ruokaan, mutta on niin iso osa elämäämme, että koen velvollisuudekseni kertoa missä mennään.

Lokakuu 2015

Kaikki alkoi eräänä lokakuisena perjantaiaamuna kun päätin tehdä raskaustestin oikeastaan vain varmistuakseni siitä, että saisin juoda viikonloppuna viiniä. Siellä minä levittelin puoliunessa aamurutiinieni keskellä kasvovoidetta naamalleni, kun huomasin, että testiin olikin ilmestynyt kaksi viivaa.

Ajattelin tyynesti, että oho, taidan olla raskaana ja jatkoin aamuhommiani aivan normaalisti. En sisäistänyt isoa uutista heti, vaikka samalla se tuntui maailman luonnollisimmalta asialta. Ehkä siitä oli jokin alitajuinen aavistus, vaikka toisaalta en voinut uskoa testitulosta oikeaksi.

Esitin asian Henkallekin lievästi sanottuna epäilevään sävyyn, mutta asiaa hetken mielessä pyöriteltyäni moni outo tuntemus sai selityksen ja tajusin sen olevan päivänselvää. Tottakai olen raskaana. Google lauloi kun halusin ymmärtää mitä kaikkea sisälläni tapahtuu, mitä saan syödä ja mitä en ja kuinka pitkään saan ratsastaa. Tärkeitä asioita.

Seuraavat viikot kuluivat asiaa ihmetellessä. Olo oli kummallisen tyyni, vaikka toki moni asia jännittikin. Koko tulevan vuoden suunnitelmat menivät ainakin osittain uusiksi ja totuttelin ajatukseen, että pian meitä onkin kolme. Aika ihana ajatus.


Ethän päästäisi raskaana olevaa naista yksin kauppaan? Ostoslistalla oli jotain ihan muuta..

Marraskuu 2015

Pahoinvointi ja väsymys vaivasivat koko marraskuun ajan ja moni pikkujoulukauden meno jäi välistä. En vaan jaksanut. Yhtäkkiä joka suuntaan sinkoileva suorittaja makasikin illat sohvalla, nukkui pitkiä päiväunia ja listasi koko viikon To Do -listalle vain pari asiaa, kun ennen lista jatkui monen sivun verran. Ihan tervetullut paussi varmaan. Nyt on pakko rauhoittua. En edes jaksaisi muuta.

Koin kuitenkin välillä huonoa omaatuntoa kun en jaksanut tehdä mitään ja jouduin kieltäytymään monesta kivasta kutsusta. Tiesin että sisälläni tapahtuvat mullistukset ovat nyt tärkeimpiä asioita maailmassa ja minun täytyy olla itselleni armollinen. Silti sohvalla sikiöasennossa makaaminen alkoi pidemmän päälle tympiä ja mielessä pyöri monta asiaa, joita pitäisi tehdä, mutta kun ei vaan pysty. Häiden kiitoskortit odottivat tilaamistaan ja ruoanlaittovastuu oli enimmäkseen Henkan kontolla. Henkka ansaitseekin ison kiitoksen siitä miten hyvin hän on hoitanut kotia, arkea ja minua.

Väsymys teki tepposiaan ja sekoilin toisinaan ihan huolella. Mieleen on jäänyt ainakin se kerta kun painelin motarilla hyvän matkaa vilkku päällä, sillä unohdin kesken kaiken mistä sen saa pois päältä. Tai no, itse asiassa totuus on vielä vähän nolompi. Luulin nimittäin hetkellisesti, että vilkkua säädellään oikeanpuoleisesta viiksestä ja koska sitä räpeltäessä ei yllättäen tapahtunut muuta kuin pyyhkijöiden viuhtomista, totesin vilkun olevan jumissa. Ei siis auta kuin ajaa vilkku päällä. Jep, nainen ratissa. Raskaana oleva bemarinainen ratissa! Varokaa!

Samalla viikolla riisuin vessaan mennessä paitani, kunnes muistin, että ne olikin housut jotka piti riisua pikkuhuoneessa vieraillessa. Tunsin itseni lievästi sanottuna tyhmäksi. Onneksi raskautta voi syyttää kaikesta. En varsinaisesti enää yllättynyt, kun löysin itseni samalla viikolla väärästä junasta. Vahvasti menee, mutta menköön.


Iloinen möhömaha ratsailla.

Salikortti vanheni käyttämättömänä laukussa, sillä pelkkä ajatuskin painojen kanssa pinnistelystä kuvotti. Rauhallinen kävelylenkkikin tuntui ajoittain todella raskaalta ja pahoinvointi saattoi yllättää kesken reippailun. Se siitä himourheilusta. Ratsastamassa sentään kävin ja iloitsin salaa maneesin kulmalle ilmestyneestä Bajamajasta. Jos harjoitusravissa hölskyminen saa ykäämään niin eipähän ole pitkä matka vessaan.

Pahoinvointi oli kuitenkin ihan tervetullut asia, sillä sen avulla koko raskaus tuntui konkreettisemmalta. Huono olo myös pakotti minut ottamaan iisisti. Muuten en olisi ehkä osannut rauhoittua. Näin sen täytyy mennäkin, ajattelin monena iltana, kun tallustin silmät ristissä jo kahdeksalta petiin. Tilasin ison kasan kirjoja, jotka pitivät minulle seuraa sohvalla makoillessani. Päätin nauttia tästä toimettomuudesta nyt, sillä ennen kuin huomaankaan, ovat leppoisat koti-illat pelkkä muisto vain.

Joulukuu 2015

Joulun odotus tuntui tänä vuonna erilaiselta. Tämä oli ensimmäinen joulu uudessa kodissamme ja aloin odottaa joulua jo hyvissä ajoin. Ostin joulukalentereita ja perustelin asian sillä, että suklaakalenterin aamuinen suklaapala pitää pahoinvoinnin poissa. Ovelle ilmestyneet partiolaiset olivat niin hellyyttäviä että meinasin purskahtaa itkuun ostaessani heiltä kuvakalenterin (ai mitkä raskaushormonit!?) ja The Body Shopin kalenterista löytyi ihania hemmottelutuotteita, joilla pidin huolta itsestäni. Se on nimittäin nyt tärkeintä. Kun minulla on hyvä olo, on vauvallakin hyvä olo.

Lushin ihanat jouluiset kylpytuotteet pääsivät tehokäyttöön kun lilluin harva se ilta poreammeessa kynttilöiden valossa. Tallustelin kotikonnuilla jouluvaloja katsellen, soitin sähköuruilla joululauluja, leivoin joulutorttuja ja söin illalliseksi joulupuuroa. Ah, ihana joulu, odotus ja joulun odotus!

Pahoinvointi alkoi vähitellen helpottaa ja piristyin samaa vauhtia, kun maha alkoi kasvaa ja housut jäivät yksi toisensa jälkeen pieneksi. Joulukuun alkupuolella kävimme ensimmäisessä ultrassa ja se oli ihan käsittämättömän jännittävää. Huokaisin helpotuksesta kun ruudulla näkyi iloisesti sätkivä pikkuinen ja hymyilin urpona katsellen sisälläni kasvavaa pientä elämää.

Ultran jälkeen uskalsimme kertoa uutisesta muun muassa anopeille, joiden tiesimme odottaneen vauvauutisia malttamattomina jo pitkän aikaa. Onhan tämä molempien ensimmäinen lapsenlapsi.

Ne olivatkin hauskoja hetkiä. Heti ensimmäiseksi kurvasimme äitini pihaan. Olimme kutsuneet itsemme kahville ja olin aivan varma, että äiti on jo arvannut. Muistutinhan viimeksi nähdessämme paisunutta pullataikinaa ja äidillä vaan on joku ihme aisti, jolla hän tietää tällaiset jutut ennen muita.

Vaan eipä äiti ollutkaan osannut arvata mitään. Ojensin hänelle kirjekuoren, jossa oli häidemme kiitoskortti ja sen alta paljastui lappu, johon olin tulostanut runon, jossa uutinen paljastui. Siitäkös se riemu sitten repesi. Kippistimme skumpalla (tai Henkka ja äiti kippisti, minun lasissani oli appelsiinimehua) ja puhuimme vauvajutuista keittiön pöydän ääressä. Se oli kiva ilta.

Henkan vanhemmille annoimme samanlaisen runon kiitoskortin yhteydessä ja anopin reaktioita katsellessa melkein huolestuin. Nytkö se sekosi? Anoppi itki ja nauroi vuorotellen ja halasi meidät molemmat ainakin kaksi kertaa. Pikkuhiljaa koko lähipiiri sai tietää uutisesta ja minun oloni helpottui huomattavasti kun kasvavaa vatsaa ei tarvinnut enää salailla.


Ei ole vaikea arvata kuka kahvittelijoista on raskaana.

Nyt elellään jo tammikuuta ja olo alkaa olla ajoittain jopa pirteä. Olen myllännyt kämppää ympäri pesänrakennusvietin vallassa, joulupukki toi odottavalle äidille ihania hemmottelutuotteita ja nyt voin kierrellä äitiysvaate- ja vauvaosastojakin ihan vapaasti. Salainen päiväkirja ei ole enää salainen, laskettu aika koittaa kesällä ja sen jälkeen pieni bloggaajatulokas vienee hetken kaiken aikamme. Olen kuitenkin ahkeroinut blogiin paljon postauksia valmiiksi, joten ajastettuja juttuja tulee ilmestymään silloinkin kun pakerran synnärillä ja opettelemme elämään uuden pikkubloggaajan kanssa.

Blogi tulee siis pysymään mahdollisimman ennallaan. Toki isot elämänmuutokset näkyvät täälläkin ainakin jossain määrin, kuten ihan luonnollista on. Blogi pysyy kuitenkin tästä eteenpäinkin matka- ja ruokablogina. Mammablogeja voitte lueskella vaikkapa täällä.

Previous Post Next Post

54 Comments

  • Reply Maarit Johanna tiistai, tammikuu 5, 2016 at 10:48

    Onnellisia uutisia <3 Ihana juttu! Teillä on mieletön tapa yllättää äidit 🙂

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 5, 2016 at 11:10

      Äidit ovat kyllä tosi innoissaan ja täytyy tähän heti perään todeta, että olivat tulevat isoisätkin uutisesta innoissaan. Äideistä se into vaan näkyy niin paljon selvemmin. 🙂

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi tiistai, tammikuu 5, 2016 at 10:53

    onnea onnea onnea <3

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 5, 2016 at 11:11

      Kiitos!

  • Reply Johanna tiistai, tammikuu 5, 2016 at 10:55

    Oi mikä ihana uutinen, oikein paljon onnea pienokaisesta! <3 🙂

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 5, 2016 at 11:11

      Kiitos Johanna! 🙂

  • Reply Janna tiistai, tammikuu 5, 2016 at 11:02

    Ihana uutinen! Paljon onnea odotukseen!

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 5, 2016 at 11:11

      Kiitos paljon! 🙂

  • Reply Veera tiistai, tammikuu 5, 2016 at 11:25

    Ihania uutisia, onnea!
    Noi mozzarellatikut. Mä inhoon niitä, mutta mun ekassa raskaudessa en juuri muuta syönytkään. 😀

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 5, 2016 at 12:03

      Nää on kummia nää mieliteot. Mulla on mennyt koko ruokavalio ihan uusiksi kun entiset lempiruoat ällöttää ja tekee mieli syödä kaikkea ihan outoa. Kuten mozzarellatikkuja. 😀

  • Reply Huli/Meanwhile in Longfield.. tiistai, tammikuu 5, 2016 at 11:35

    Onnea vielä tätäkin kautta! <3

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 5, 2016 at 12:04

      Kiitos! 🙂

  • Reply Sanni tiistai, tammikuu 5, 2016 at 11:52

    Ai ihanaa, onnea! Muistan itse alkuraskauden ajan, joka tuntui kuluvan kuin sumussa, väsyneenä ja pahoinvoivana, eikä muut ruoka-aineet maistuneet ensimmäisen kolmen kuukauden aikana kuin kaurapuuro ja vesikeksit voin kera (ne miedot voileipäkeksit). Mielitekoja oli sitäkin enemmän: keskellä kuuminta kesää etsin jouluisin myytäviä konvehtirasioita!
    Ja kun tytär sitten syksyllä syntyi, niin oi onnea! Ja nyt hän on jo aikuinen, ihana tytär. Ja ehkä tekee minustakin joskus isoäidin.
    Kaikkea hyvää teille uuteen kotiin ja uudelle tulokkaalle, t. Sanni

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 5, 2016 at 12:06

      Hyvin kuvailtu. Alkuraskaus on tuntunut tosiaan ihan sumuiselta ja sama meno jatkuu osittain vieläkin, sillä väsymys ei vaan ota laantuakseen. Konvehteja minäkin olen syönyt hyvällä ruokahalulla ja oudoin mieliteko lienee limen syöminen sellaisenaan. Olihan se vähän kirpeää, mutta maistui silti niin hyvälle! 😀 Kiitos onnitteluista. 🙂

  • Reply jerina tiistai, tammikuu 5, 2016 at 11:56

    Voi mitä uutisia! Kovasti onnea! 😊 ❤️ Ja toivottavasti väsymys ja pahoinvoinnit pian helpottaa…

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 5, 2016 at 12:09

      Kiitos! Oon seurannut sun raskautta ja olisin halunnut kertoa että sama meno on täälläkin, mutten uskaltanut niin aikaisessa vaiheessa. Toivottavasti teilläkin menee loppuun asti kaikki hyvin! 🙂 Mulla alkaa pahoinvointi onneksi jo helpottaa, mutta väsymys ei vaan ota laantuakseen. Kunpa voisin vetäytyä hetkeksi talviunille.. 🙂

  • Reply Kthetraveller tiistai, tammikuu 5, 2016 at 13:00

    Oi ihanaa. Onnittelut! Itse kärsin esikoisesta odottaessani niin pahasti pahoinvoinnista, että päädyin kolme kertaa sairaalaan tiputukseen. Ainoa mikä meni alas tuona aikana oli mäkkärin Happy Meal juustohampparilla ja onpa se nykyään esikoisen lemppariateriakin 😉 Hienoa, että olet selättänyt pahoinvoinnit, mukavaa odotusaikaa!

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 5, 2016 at 13:58

      Uih, kuulostaa hurjalta. Olin kuullut tuosta että pahoinvointi voi mennä niin pahaksi, että joutuu tiputukseen. Onneksi vältyin siltä, vaikka kyllä se huonossa olossa vellominen sai välillä miettimään, voiko tämä enää pahemmaksi mennä ja kai tämä loppuu joskus. Onneksi loppui. Olen kuullut heistäkin, joilla raskauspahoinvointi kestää koko 9 kuukautta. Huh. Kiitos toivotuksista! Olen yrittänyt parhaani mukaan nauttia tästä ihmeellisestä ajasta, kaikista vaivoista huolimatta. Onhan tämä kuitenkin enimmäkseen tosi ihanaa. 🙂

  • Reply Mia / Elämää ja Matkoja tiistai, tammikuu 5, 2016 at 15:12

    Ihanaa, paljon Onnea!

    Miten tutulta tuo pahoinvointi kuulostaakaan, onneksi se on Sinulla jo helpottamaan päin!

    Ensimmäistä lasta (poika) odottaessani olin aivan koomaväsynyt ensikuukaudet enkä pystynyt syömään kuin kaurapuuroa, ruisleipää ja Golden delicious omenoita; kyllä, värillä ja lajikkeella oli väliä! :). Loppuaikana himoitsin salmiakkia (jota en yleensä syö) ja suklaaseen en pystynyt koko raskausaikana koskemaankaan, tytärtä odottaessa olisin voinut vuorostaan syödä suklaata kuin näkkäriä. Ja tämän muuten huomaa lapsista, poika haluaa karkkipäivänä salmiakkia, tytär suklaata. 😀

    Onnellista odotusaikaa ja alkanutta vuotta Teille!

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 5, 2016 at 16:21

      Eli meidän muksu tulee haluamaan karkkipäivänä suklaata, pizzaa ja appelsiinimehua. Näin alkuun, katsotaan mitä muita himoja vielä tulee. 😀 Kiitos onnitteluista! On tämä jännää aikaa. Onneksi pahoinvointi on jo helpottanut. Vielä kun selättäisi tämän väsymyksen jotenkin. Työkaverin kannustavin sanoin: Väsymys helpottaa sitten neljän vuoden päästä. 😀

  • Reply Jenna / Journey Diary tiistai, tammikuu 5, 2016 at 15:19

    Ihana uutinen, paljon onnea! 🙂 Samanlaisia tuntemuksia kävin läpi kesällä, pyörryttää kun vaan miettiikin sitä alkuraskauden pahoinvointia ja väsymystä! Toivottavasti se on sullakin helpottamassa 🙂

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 5, 2016 at 16:23

      Näin jälkeenpäin ajateltuna se alkuraskauden pahoinvointi tuntuu vielä kamalammalta kuin miltä se tuntui pahimman olon ollessa päällä. Ehkä olin niin voipunut etten jaksanut edes voivotella huonoa oloa. Ja kai siihenkin jotenkin tottui. Onneksi nyt on jo paljon parempi olo ja To Do -lista on taas metrin pituinen. 😀

  • Reply anne/ 52weeksofdeliciousness tiistai, tammikuu 5, 2016 at 16:07

    Ihanaa! hurjasti onnea 🙂

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 5, 2016 at 16:24

      Kiitos! 🙂

  • Reply Nanna tiistai, tammikuu 5, 2016 at 17:10

    Onnea hirmuisesti, aivan ihana uutinen! Aavistelinkin kyllä jo 🙂 Hauskoja nuo erilaiset reaktiot positiiviseen testiin, itse rupesin heti itkemään, kun viimeinkin testi näytti plussaa. Ja siinä kierrossa olin jo luopunut toivosta 😀 Kivaa lukea teidän kolmen reissuista matkajuttuja sitten joskus tulevaisuudessa. Meillä on pian edessä ensimmäinen ”oikea” ulkomaanmatka vauvan kanssa, vaikka yksi yö Tallinnassa onkin vietetty ja Suomessakin ehditty pyöriä. Ihanaa odotusta, se on kyllä mukavaa aikaa, heti kun pahoinvoinnista pääsee eroon.

    • Reply Martina keskiviikko, tammikuu 6, 2016 at 09:42

      Vähän ihmettelin itsekin omaa rauhallista reaktiotani positiiviseen testiin, mutta veikkaan etten vaan tajunnut koko asiaa vielä silloin. En tiedä tajuanko vieläkään kunnolla. 😀 Olen muuten kuullut muitakin tapauksia, että sitten tärppää kun lakkaa yrittämästä.

      Minäkin odotan jo matkoja vauvan kanssa ja niistä raportoidaan varmasti blogiinkin sitten aikanaan. Kunhan pikkubloggaaja nyt syntyisi ensin. 🙂 Kiitos onnitteluista ja tsemppiä reissuun vauvan kanssa! 🙂

  • Reply Anne tiistai, tammikuu 5, 2016 at 18:03

    Ihanaaa onnea!! 🙂 Saadaan sitten rinkiin ainakin kaksi juhannusvauvaa 😉 Meillä laskettu myös juhannuksen tienoilla 🙂

    • Reply Martina keskiviikko, tammikuu 6, 2016 at 09:45

      Onnea teillekin! Mä itse asiassa luin teidän vauvauutisista FB:ssä, mutten viitsinyt vielä tuolloin kommentoida mitään kun ei oltu tultu vielä kaapista ulos omien vauvauutistemme kanssa. Näytin teidän uutisen Henkallekin. Istuttiin silloin juuri parhaillaan neuvolassa odottamassa meidän vuoroa. Ihanaa odotusaikaa sinullekin! Seuraan teidän meininkiä blogista. Kesää odotellessa. 🙂

  • Reply Tiia/ReiseReise tiistai, tammikuu 5, 2016 at 18:53

    Oi, paljon onnea! Ihana tuo runo.

    • Reply Martina keskiviikko, tammikuu 6, 2016 at 09:47

      Kiitos! Runon virkkeet on lainattu netistä. Yhdistelin valmiista runoista sopivan ja muokkasin sitä hieman meidän suuhun sopivammaksi. Äidit saivat kivan muiston ja ainakin mun äiti on lukenut omaa runoaan yhä uudestaan ja uudestaan. On tämä vaan jännää aikaa tuleville isovanhemmillekin. 🙂

  • Reply tatjaana tiistai, tammikuu 5, 2016 at 18:58

    Sydämelliset onnitteluni!

    • Reply Martina keskiviikko, tammikuu 6, 2016 at 09:47

      Kiitos paljon! 🙂

  • Reply alex tiistai, tammikuu 5, 2016 at 21:30

    Hienoja uutisia, onneksi olkoon Martina & Henkka!

    • Reply Martina keskiviikko, tammikuu 6, 2016 at 09:47

      Kiitos Alex!

  • Reply Susanna tiistai, tammikuu 5, 2016 at 23:48

    Onnea

    • Reply Martina keskiviikko, tammikuu 6, 2016 at 09:47

      Kiitos! 🙂

  • Reply Aila keskiviikko, tammikuu 6, 2016 at 07:00

    Paljon onnea!

    • Reply Martina keskiviikko, tammikuu 6, 2016 at 09:47

      Kiitos Aila! 🙂

  • Reply Nenna keskiviikko, tammikuu 6, 2016 at 21:27

    Ihana uutinen! Paljon paljon onnea teille! 🙂

    Tuo raskauspahoinvointi on kyllä raskauden ikävimpiä juttuja, onneksi sulla helpottamaan päin, itse sain nauttia oloista kuopuksen kohdalla loppuun asti, ou jee! 😉 Vaan niin se vaan unohtui molempien jälkeen niin, että olen jo yllättänyt itseni haaveilemasta vielä yhdestä…hulluako? Maybe. Hih!

    • Reply Martina torstai, tammikuu 7, 2016 at 10:12

      Huh, 9 kuukautta pahoinvointia. Ei kuulosta kovin kivalta, mutta hyvä jos kaikki ikävät puolet unohtuvat ajan myötä. On tämä kuitenkin tosi ihanaa aikaa, vaikka kaikkia pikkuvaivoja ilmaantuukin. Kiitos onnitteluista! Siitä vaan sitten uutta muksua tekemään. ;D

  • Reply Kristintti torstai, tammikuu 7, 2016 at 10:55

    Ihania uutisia 🙂 Paljon onnitteluja teille! Ja onpas hauska sattuma, ollaan meinaan aika samoissa tunnelmissa, sillä meidän esikoisen laskettu aika on heinäkuun puolivälissä 🙂

    • Reply Kristintti torstai, tammikuu 7, 2016 at 10:57

      …ja mistä muuten nuo neuvolakortin kannet on peräisin? Aivan ihanat! 🙂

      • Reply Martina torstai, tammikuu 7, 2016 at 12:39

        Sain ne neuvolasta. Onko niitä olemassa erilaisiakin? Nämä on kyllä tosi söpöt. 🙂

        • Reply Kristintti torstai, tammikuu 7, 2016 at 15:31

          Minä sain semmoisen ihan tylsän ja valkoisen… höh…

          • Martina perjantai, tammikuu 8, 2016 at 08:42

            No höh. 🙁

    • Reply Martina torstai, tammikuu 7, 2016 at 12:38

      Kiitos ja isot onnittelut myös teille! Samassa veneessä ollaan siis. Kesävauvoja odotellessa. 🙂

  • Reply Hanne torstai, tammikuu 7, 2016 at 13:58

    Siis voi vitsit ja onnea! Hyvä se on jälkeenpäin näin sanoa mutta et kuule usko! Olen ollut aivan 100% varma että olet raskaana. Jotenkin ehkä blogihiljaisuudesta ja jostain vaan mulle on tullut semmoinen olo. Mietin kuule että miten kehtaisin kysyä ja sanoin työkaverillekin mutta eihän tuollaista voi kysyä!!
    Aivan mahtava juttu siis ja tosi tosi paljon onnea.

    • Reply Martina perjantai, tammikuu 8, 2016 at 08:42

      Oho, aika hyvin arvattu! Ja mä kun vielä yritin peitellä ja kirjoitella viinitastingeista ja drinkeistä ihan normaaliin tapaan. Hiljaisempaa täällä toki on ollut pahimman pahoinvoinnin aikaan, vaikka onneksi mulla on aina valmiiksi kirjoitettuja juttuja jemmassa. Kiitos onnitteluista! 🙂

  • Reply Tiia / Black + White = Grey lauantai, tammikuu 9, 2016 at 21:21

    Aivan mielettömän ihana uutinen! 🙂 Hurjasti onnea teille molemmille <3.

    • Reply Martina maanantai, tammikuu 11, 2016 at 12:47

      Kiitos Tiia! Ja paljon onnea sinullekin kihlautumisen johdosta! Jerryä me jo onniteltiinkin ja mä kysyin tietysti kaikki yksityiskohdat kosinnasta. Aika ihanan yllätyksen se oli sulle järkännyt. <3

  • Reply Mapaula tiistai, tammikuu 12, 2016 at 17:44

    Onnittelut! Odotahan vaan mitä kaikkea ruokahimotuksia vielä tulee… Ystävälläni oli raskaana ollessaan kovin kummia mielitekoja, aina jokunen viikko yhtä juttua ja sitten tekikin jo mieli jotain muuta outoa. Asuimme tuolloin parin korttelin päässä toisistamme, ja heillä tuli poikettua lähes päivittäin kahvittelemassa ja pitämässä seuraa, ystäväni kun ei pahoinvoinneiltaan välillä pystynyt juurikaan kotoa poistumaan. Yksi ruokahimo mikä pysyi lähes koko raskauden oli persilja. Sinänsä huvittavaa koska ennen raskautta hän ei voinut sietää persiljaa. Melkein joka kerta kun ilmoittelin tulevani käymään sain paluuviestin: ”Viitsisitkö hakea K-marketista persiljaa tullessasi?”. Ja tätä hän sitten veteli sellaisenaan, ei siis minkään ruoan joukossa 🙂

    • Reply Martina keskiviikko, tammikuu 13, 2016 at 10:54

      Kiitos onnitteluista! Kuulostaa hauskalta tuo ystäväsi persiljahimo. Se on sentään terveellistä, minä kun olen himoinnut lähinnä hampurilaisia ja pizzaa. Kerran turautin jopa majoneesia salamipizzan päälle, että on varmasti tarpeeksi rasvaista. Yök! Rasvanhimo on onneksi laantunut nyt hieman, mutta saapa nähdä mitä himotuksia tässä vielä ehtii tulla. 😀 Tällä hetkellä parhaalta maistuu mahdollisimman karvas greippi-/veriappelsiinimehu.

  • Reply Kiira perjantai, tammikuu 15, 2016 at 16:17

    Mulla meinasi mennä tämä ihan ohi, kun oon ollut nenä kiinni yliopistohommissa viimeiset pari viikkoa. Oikein paljon onnea teille! 🙂

    • Reply Martina perjantai, tammikuu 15, 2016 at 19:19

      Kiitos Kiira ja tsemppiä yliopistohommiin! 🙂

    Leave a Reply