Italia,  Lombardia,  Milano,  Ulkomaat,  Yleinen

Minun Milanoni

Milano. Muodin mekka. Pohjois-Italian suurkaupunki. Pukumiehiä, malleja, tyylikkäitä ihmisiä. Iso kirkko ja sen edustalla paljon lintuja. Harmaata, väritöntä ja tylsää. Mutta silti kivaa, koska se on kuitenkin Italiaa. Jotain tällaista pyöri mielessäni kun varasimme hotellia Milanosta.

Odotukset eivät siis olleet korkealla emmekä olleet suunnitelleet matkaohjelmaamme sen kummemmin. Kunhan tutustuisimme kaupunkiin hieman. Juuri siihen tahtiin kuin huvittaa. Kiertelisimme kaupungilla ja söisimme hyvin. Kävisimme bloggaajakollega Magen suosittelemissa paikoissa. Ottaisimme iisisti ja antaisimme Milanon tehdä ensivaikutelmansa kaikessa rauhassa.

Ensivaikutelma ei ole kovin kummoinen. Milanon lentoasema on ihan tavallinen ja juna-asema hieno, joskin aivan täynnä porukkaa. Kävelemme asemalta kohti hotelliamme. On harmaa päivä, kohta voi alkaa sataa. Puikkelehdimme korkeiden kerrostalojen välissä ja yritämme olla törmäämättä kadulla käveleviin businessmiehiin ja -naisiin. Hotellille päästyämme toteamme, ettei sekään ole kummoinen.

Metro vie meidät Duomolle kunhan olemme ensin tuskailleet ihan huolella sekavan metrosysteemin kanssa. Aukio on hälyisä, Duomo vaikuttavan näköinen ja on niitä lintujakin sen edustalla ihan kiitettävän kokoinen parvi. Joku mies tarjoaa linnunruokaa. Ei kiitos, en halua puluparvea syliini. Katselen kuitenkin mielelläni lintujen ilmaan lehahtelua.

Pyörimme keskustassa väsyneinä ja nälkäisinä. Milano ei onnistu hurmaamaan meitä. Istumme alas, nautimme pitkään illallista ja astelemme takaisin illan pimentämälle Duomon aukiolle. Tai ei se pimeä ole. Katuvalot valaisevat ja joku poika soittaa viululla Ave Mariaa.

Pysähdymme kuuntelemaan taidokasta musiikkiesitystä ja kun näen yleisön joukossa musiikista liikuttuneen naisen alkaa minuakin itkettää. Kylmät väreet menivät jo aikoja sitten. Alan pitää Milanosta. Ave Maria toimii aina.

Kiipeämme seuraavana aamuna Duomon katolle. Flunssa painaa, mutta syysaurinko piristää ja saa Milanon näyttämään kauniimmalta. Ystävälliseltä apteekintädiltä surkealla italiankielellä pyydetyt lääkkeet helpottavat myös oloa. Eikä vähiten sen takia, että palvelu oli niin lämminhenkistä.

Katselemme Duomon katolta avautuvaa maisemaa pitkään kunnes kipuamme takaisin maan tasalle. Hörppäämme kahvit baaritiskillä seisten ja piipahdamme mielenkiintoiseen kirkkoon, jonka koristeet on tehty ihmisten luista. Seinät ovat täynnä pääkalloja ja ihmisluita. Melko omituinen paikka. Kiehtovakin omalla omituisella tavallaan.

Tutustumme päivän aikana lisää Milanoon. Sen tunnelmalliseen kanavan varteen ja Mercato Metropolitanoon, joka tuo mieleen Helsingin Teurastamon ja Hernesaarenrannan. Näen itseni palaavan Milanoon uudestaan, istuvan Mercato Metropolitanon terassilla kavereiden kanssa ja nautiskelevan kanavan varrella aperitivoa. Ehkä joskus pääsen myös La Scalaan.

Syömme koko matkan ajan hyvin. Milanon ravintolatarjonta onnistuu vakuuttamaan ja koko kaupunki yllättää positiivisesti. Se ei auennut heti, en rakastunut päätä pahkaa, mutta aloin pitää Milanosta hetki hetkeltä enemmän ja enemmän. Ei se vieläkään lempparini ole, mutta palaamisen arvoinen paikka ehdottomasti. En näe itseäni viettämässä täällä pitkää viikonloppua pidempää aikaa, ellen vieraile samalla lähiseuduilla, mutta palaan Milanoon varmasti vielä uudestaan.

Milano on omalla tavallaan kiehtova. Se on muotia, tyyliä ja kuohuviiniä. Raskasta ruokaa ja Alppien läheisyyttä. Poskea lämmittäviä auringonsäteitä, leppoisaa oleskelua, shoppailua ja kiireistä business-elämää. Kaikkea samassa paketissa. Minun Milanoni on Duomon ympäristö illalla. Taitavan katusoittajan esittämää musiikkia, taivaalla loistava kuu ja raukean rauhallinen iltakävely hyvän illallisen jälkeen. Lasi viiniä terassilla.

Minun Milanoni on myös leppoisa alkuilta kanavan varrella. Aperitivo raikkaassa ulkoilmassa, ohikulkevat ihmiset, kanavassa virtaava vesi ja parvekkeella valppaana vartioiva koira. Minun Milanollani on monet kasvot ja epäilen, ettei se ole edes näyttänyt niitä kaikkia vielä.

 

Kommentit pois päältä artikkelissa Minun Milanoni