Minun Milanoni

Milano. Muodin mekka. Pohjois-Italian suurkaupunki. Pukumiehiä, malleja, tyylikkäitä ihmisiä. Iso kirkko ja sen edustalla paljon lintuja. Harmaata, väritöntä ja tylsää. Mutta silti kivaa, koska se on kuitenkin Italiaa. Jotain tällaista pyöri mielessäni kun varasimme hotellia Milanosta.

Odotukset eivät siis olleet korkealla emmekä olleet suunnitelleet matkaohjelmaamme sen kummemmin. Kunhan tutustuisimme kaupunkiin hieman. Juuri siihen tahtiin kuin huvittaa. Kiertelisimme kaupungilla ja söisimme hyvin. Kävisimme bloggaajakollega Magen suosittelemissa paikoissa. Ottaisimme iisisti ja antaisimme Milanon tehdä ensivaikutelmansa kaikessa rauhassa.

Ensivaikutelma ei ole kovin kummoinen. Milanon lentoasema on ihan tavallinen ja juna-asema hieno, joskin aivan täynnä porukkaa. Kävelemme asemalta kohti hotelliamme. On harmaa päivä, kohta voi alkaa sataa. Puikkelehdimme korkeiden kerrostalojen välissä ja yritämme olla törmäämättä kadulla käveleviin businessmiehiin ja -naisiin. Hotellille päästyämme toteamme, ettei sekään ole kummoinen.

Metro vie meidät Duomolle kunhan olemme ensin tuskailleet ihan huolella sekavan metrosysteemin kanssa. Aukio on hälyisä, Duomo vaikuttavan näköinen ja on niitä lintujakin sen edustalla ihan kiitettävän kokoinen parvi. Joku mies tarjoaa linnunruokaa. Ei kiitos, en halua puluparvea syliini. Katselen kuitenkin mielelläni lintujen ilmaan lehahtelua.

Pyörimme keskustassa väsyneinä ja nälkäisinä. Milano ei onnistu hurmaamaan meitä. Istumme alas, nautimme pitkään illallista ja astelemme takaisin illan pimentämälle Duomon aukiolle. Tai ei se pimeä ole. Katuvalot valaisevat ja joku poika soittaa viululla Ave Mariaa.

Pysähdymme kuuntelemaan taidokasta musiikkiesitystä ja kun näen yleisön joukossa musiikista liikuttuneen naisen alkaa minuakin itkettää. Kylmät väreet menivät jo aikoja sitten. Alan pitää Milanosta. Ave Maria toimii aina.

Kiipeämme seuraavana aamuna Duomon katolle. Flunssa painaa, mutta syysaurinko piristää ja saa Milanon näyttämään kauniimmalta. Ystävälliseltä apteekintädiltä surkealla italiankielellä pyydetyt lääkkeet helpottavat myös oloa. Eikä vähiten sen takia, että palvelu oli niin lämminhenkistä.

Katselemme Duomon katolta avautuvaa maisemaa pitkään kunnes kipuamme takaisin maan tasalle. Hörppäämme kahvit baaritiskillä seisten ja piipahdamme mielenkiintoiseen kirkkoon, jonka koristeet on tehty ihmisten luista. Seinät ovat täynnä pääkalloja ja ihmisluita. Melko omituinen paikka. Kiehtovakin omalla omituisella tavallaan.

Tutustumme päivän aikana lisää Milanoon. Sen tunnelmalliseen kanavan varteen ja Mercato Metropolitanoon, joka tuo mieleen Helsingin Teurastamon ja Hernesaarenrannan. Näen itseni palaavan Milanoon uudestaan, istuvan Mercato Metropolitanon terassilla kavereiden kanssa ja nautiskelevan kanavan varrella aperitivoa. Ehkä joskus pääsen myös La Scalaan.

Syömme koko matkan ajan hyvin. Milanon ravintolatarjonta onnistuu vakuuttamaan ja koko kaupunki yllättää positiivisesti. Se ei auennut heti, en rakastunut päätä pahkaa, mutta aloin pitää Milanosta hetki hetkeltä enemmän ja enemmän. Ei se vieläkään lempparini ole, mutta palaamisen arvoinen paikka ehdottomasti. En näe itseäni viettämässä täällä pitkää viikonloppua pidempää aikaa, ellen vieraile samalla lähiseuduilla, mutta palaan Milanoon varmasti vielä uudestaan.

Milano on omalla tavallaan kiehtova. Se on muotia, tyyliä ja kuohuviiniä. Raskasta ruokaa ja Alppien läheisyyttä. Poskea lämmittäviä auringonsäteitä, leppoisaa oleskelua, shoppailua ja kiireistä business-elämää. Kaikkea samassa paketissa. Minun Milanoni on Duomon ympäristö illalla. Taitavan katusoittajan esittämää musiikkia, taivaalla loistava kuu ja raukean rauhallinen iltakävely hyvän illallisen jälkeen. Lasi viiniä terassilla.

Minun Milanoni on myös leppoisa alkuilta kanavan varrella. Aperitivo raikkaassa ulkoilmassa, ohikulkevat ihmiset, kanavassa virtaava vesi ja parvekkeella valppaana vartioiva koira. Minun Milanollani on monet kasvot ja epäilen, ettei se ole edes näyttänyt niitä kaikkia vielä.

Tämä blogikirjoitus on osa joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävää Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järkkääjinä Suomessa toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.

Meidät löydät Instagramista nimellä keltaisessakeittiossa

Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Rimma | RIMMA + LAURA -matkablogi torstai, joulukuu 3, 2015 at 12:11

    Aika creepy tuo pääkalloristi! Useita kertoja Milanossa vierailleena ei kaupunki ole itseeni vielä tehnyt kovin kummoista vaikutusta, mutta voin kuvitella, että tuolloin illan pimeydessä Ave Mariaa kuunnellessa on ollut aika huikea hetki. Hienoja kuvia! 🙂

    • Reply Martina torstai, joulukuu 3, 2015 at 13:29

      Ave Maria saa paikan kuin paikan näyttämään kivalta. Varmaan tuo pääkallokirkkokin olisi ollut mielestäni vain ja ainoastaan ihana jos siellä olisi soinut Ave Maria. 😀

  • Reply Terhi / Muru Mou torstai, joulukuu 3, 2015 at 13:17

    Kävin Milanossa heinäkuussa ja kaupunki oli ihan jees, mutta ei herättänyt niin suuria tunteita, että menisin sinne ainakaan ihan pian uudestaan. Aperitivot, italialainen ruoka ja viini maistui kyllä 🙂

    • Reply Martina torstai, joulukuu 3, 2015 at 13:32

      Milano ei tosiaan auennut minullekaan heti, eikä se kuulu vieläkään lemppareihini, vaikka opinkin pitämään kaupungista reissun aikana. Voin kuitenkin mennä ihan minne tahansa Italiaan koska vaan uudestaan, koska aperitivoja, hyvää ruokaa ja viiniä saa kaikkialta. Myös Milanosta. 🙂

  • Reply Mika / Lähtöportti torstai, joulukuu 3, 2015 at 13:46

    Olen seurannut tätä mainiota blogia jo pitkään sinisessä lenkkeilytakissani ja valkosipulilta tuoksuen 🙂 Vasta oman blogin perustaminen rohkaisee kuitenkin kommentoimaan. Olen käynyt Milanossa kuudesti, koska kannatan paikallista jalkapalloseuraa (sinisessä takissani on tämän seuran logo). Kaupunki on jotenkin ristiriitainen, enkä itsekään syttynyt siihen heti. Ensivaikutelma on liian kiireinen, rahalta ja kalliilta hajuvedeltä tuoksuva. Olen kuitenkin löytänyt oman Milanoni esimerkiksi juuri kanavan rannalta ja viihtynyt viime kerroilla hyvinkin. Milanolle täytyy antaa aikaa, esimerkiksi Aperol Spritzin äärellä. Täytyypä kypsytellä omaa Milano-postausta ja julkaista se jossain vaiheessa.

    • Reply Martina torstai, joulukuu 3, 2015 at 14:37

      Hahahaha, voihan sininen lenkkeilytakki ja valkosipulit! Eipä ole vaikea arvata mistä olet kotoisin. 😀 Ei vaan, ihan mainiota kuulla että olet seurannut menoamme jo pitkään. Kiva että rohkenit kommentoidakin. 🙂

      Milano ei tosiaan ole helpoin kaupunki ihan äkkiseltään, mutta sen monista kasvoista löytää oman paikkansa kunhan malttaa etsiä avoimin mielin. Toivottavasti saamme lukea Milano-postauksesi jossain vaiheessa! Kuuden käyntikerran pohjalla kaupungista lienee paljon enemmän sanottavaa kuin mitä meillä on parin yön Milanon visiitin jälkeen.

      Blogisi vaikuttaa muuten tosi kivalta! Jään mielenkiinnolla seuraamaan matkojasi. 🙂

  • Reply Laura / RIMMA + LAURA -matkablogi torstai, joulukuu 3, 2015 at 20:26

    Sinun Milanosi kuulostaa sellaiselta, että mielelläni kokisin sen itsekin! <3 En oo ite käynyt Milanossa muualla kuin mainitsemallasi juna-asemalla, jolla vaihdoimme vain nopeasti junaa reilillä. Ehkä joskus vielä palaan 🙂

    • Reply Martina perjantai, joulukuu 4, 2015 at 08:52

      Milano kannattaa käydä kokemassa, vaikkei se välttämättä saakaan aikaan ihastuneita tunteita ihan ensihetkistä alkaen. Mulla otti tosiaan useita tunteja ennen kuin aloin vähän lämmetä Milanolle ja vasta vuorokauden kuluttua aloin ymmärtää sitä. Toisaalta juuri se Milanossa kiehtoikin, ettei kaupunki avautunut helposti. Jäin pohtimaan kuinka syvästi ihastuisin kaupunkiin jos viettäisin siellä pidemmän aikaa.

  • Reply Jenni / Globe Called Home torstai, joulukuu 3, 2015 at 21:00

    Hyvin summattu munkin fiilikset Milanosta. Ei todellakaan ollut rakkautta ensisilmäyksellä, eikä vieläkään ole rakkautta, mutta jokin siinä kiehtoo niin, että voisin hyvin palata takaisin kaupunkiin. Ei niinkään kadut ja shoppailu, vaan just ne yksittäiset hetket. Ja tietty mulla vaikuttaa muistoihin aika paljon, että satuin katsomaan Duomon eteen pystytetytältä jättiscreeniltä, kun Italia voitti jalkapallon MM-kisat. 😉

    • Reply Martina perjantai, joulukuu 4, 2015 at 08:56

      Vau, se on ollut varmasti hieno kokemus! Jokin Milanossa tosiaan kiehtoo, vaikkei se olekaan läheskään yhtä ihana kuin vaikkapa Rooma, jossa tunsin heti olevani kotona. Ehkä juuri se onkin Milanon viehätyksen salaisuus, että kaupunki avautuu matkailijalle pikkuhiljaa. Ajattelin ensimmäisenä päivänä, etten taida palata Milanoon tämän reissun jälkeen, mutta kohta olinkin eri mieltä. Uskon että Milanolla on vielä paljon annettavaa, kunhan osaa etsiä oikeasta paikasta, tai osuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, niin kuin sinulle kävi MM-kisojen kohdalla. 🙂

  • Reply Kaukokaipuun Nella maanantai, joulukuu 7, 2015 at 18:55

    Ihana Milano! Se hurmaa jokaisen tavallaan. 🙂 Ja eikös ollutkin aika massiivinen maisema sieltä Duomon päältä katseltuna?

    • Reply Martina tiistai, joulukuu 8, 2015 at 12:21

      Oli kyllä melkoiset maisemat. Niitä tuijotellessa kului pitkät tovit ja flunssakin unohtui hetkeksi ihan kokonaan. 🙂

  • Reply Arna / Cocoa etsimässä tiistai, joulukuu 8, 2015 at 11:29

    Joillekin kaupungeille syttyy hitaammin kuin toisille. Itse en ole Milanossa käynyt, mutta luulen että saattaisin tykätä, jos ja kun hyvää ruokaa ja juomaa vain riittää :).

    • Reply Martina tiistai, joulukuu 8, 2015 at 12:25

      Mä olen yleensä tiennyt heti pidänkö kaupungista vai en sinne saapuessani, mutta Milanon kanssa otti oman aikansa ennen kuin ihastuin. Ruoalla ja juomalla oli kieltämättä aika iso merkitys tässäkin. 🙂

  • Reply Annika | Travelloverblogi torstai, joulukuu 10, 2015 at 15:41

    Minua Milano ei ole sytyttänyt vieläkään. Olen olen kolmesti. Kerran tarkoituksella, kerran maanvyöryjä evakossa ja kolmannen kerran lempiartistini vuoksi. Ja aina kaupunki on jättänyt kylmäksi. Duomon katto on mainio. Naviglion kanavan tienoo, joo, ihan kiva, mutta. Mutta kuten sanoit, Milanokin on Italiaa. Minun Italiani on muualla.

    • Reply Martina perjantai, joulukuu 11, 2015 at 09:15

      Ymmärrän tuonkin. Sinun kohdallasi Milano ei taida sytyttää viiveelläkään jos kerran olet käynyt siellä jo kolmesti. Minunkin Italiani on ensisijaisesti muualla, mutta pidin Milanostakin. Omalla tavallaan.

  • Reply Susanna keskiviikko, joulukuu 16, 2015 at 22:53

    Kiva että olette innostuneet kiertämään Italiaa 🙂
    Pohjois-Italia on melko erilainen alue etelämpään verrattuna, vaikka kyllä pohjoisemmassakin aurinkoisia päiviä riittää. Tosin jos pohjoisemmassa on pilvisempää niin roskia on ainakin vähemmän, kun taas esim. Napoli on kuuluisa paitsi kauniista merimaisemista niin valitettavasti myös roskista

    • Reply Martina torstai, joulukuu 17, 2015 at 09:06

      Haaveenani on kiertää kaikki Italian maakunnat läpi. Vielä jonain päivän sen toteutan. Tämä on jo hyvä alku. 🙂 Seuraavaksi minua kiinnostaisi kiertää enemmän Etelä-Italiaa. Viime matkat ovat suuntautuneet pohjoisemmaksi tai Rooman seudulle, mutta seuraavaksi voisi kiinnostaa juurikin Napolin seutu, Sisilia tai Puglia. Vaikka on pohjoisessakin vielä paljon paikkoja jotka haluan nähdä, kuten Venetsia, Verona, Garda-järvi ja San Marinossa haluaisin käydä uudestaan. Edellinen visiitti oli aivan liian lyhyt. En vaan saa Italiasta tarpeekseni! 🙂

    Leave a Reply