Belem, Lissabon

Eletään 1500 lukua. Väsynyt löytöretkeilijä palaa takaisin kotisatamaan. Lukuisien merellä vietettyjen päivien jälkeen horisontissa kohoaa tuttu näky. Belemin torni. Siitä löytöretkeilijä tietää olevansa vihdoin kotona Portugalissa ja tervehtii näkyä onnesta liikuttuneena. Aina se tuntuu yhtä ihanalta. Kotiinpaluu.

Belemin tornia pidetään Lissabonin tärkeimpänä nähtävyytenä ja Portugalin maailmanvallan symbolina. Se on Unescon maailmanperintökohde ja sen edessä kiemurtelee pitkä jono turisteja, jotka haluavat tutustua torniin lähemmin, kiivetä sen huipulle ihastelemaan maisemia ja kertomaan muille, että minäpäs olenkin käynyt tuolla.

Belemin torni rakennettiin Vasco da Gaman Intian-matkan kunniaksi. Se on suojannut kaupunkia ja toiminut muun muassa asevarastona ja vankilana. Nyt se on tärkeä turistikohde Lissabonissa Belemin kaupunginosassa, jonne mekin suuntasimme eräänä kuumana kesäpäivänä raitiovaunulla. Se oli virhe. Raitiovaunu siis.

Olimme kuulleet, että kätevin tapa matkata Belemiin on astua raitiovaunuun numero 15 rannassa sijaitsevalla Praca do Comercio -aukiolla. Junallakin pääsisi kulman takaa Cais do Sodren asemalta, mutta pikaraitiovaunun väitettiin olevan kätevämpi. Sitä se ei muuten ole.

Ensimmäiseen raitiovaunuun emme mahtuneet lainkaan ja vihdoin ja viimein saapuneessa toisessa raitiovaunussa olimme kuin kalat sardiinipurkissa raitiovaunun madellessa hitaasti pitkin raiteita. Matkaan meni reilusti yli luvattu puoli tuntia ja selkää pitkin virtaava hiki alkoi pikkuhiljaa ärsyttää enemmän ja enemmän.

Merirosvoja!

Miksi noin vaikea asento?

Tämä oli hieno, vaikka muistomerkin taustalla lukikin surullisen pitkä lista sodissa kuolleiden nimiä.

Älä siis käytä raitiovaunua Belemiin suunnatessasi, vaan astu junaan Cais do Sodrella. Matka on samanhintainen, juna-asemalle kävelee keskustasta nopeasti ja itse junamatka taittuu noin vartissa. Todennäköisesti mahdut hyvin istumaan ja ilmastoidussa junassa on mukavaa kesähelteelläkin. Juna-asema on Belemissä hieman kauempana kuin raitiovaunupysäkit, joista kannattaa muuten jäädä pois joko Belemin tornin pysäkillä tai Hieronymuksen luostarin pysäkillä (ei Belemin pysäkillä) jos päätät silti käyttää raitiovaunua. Minä valitsisin junan jos suuntaisin nyt Belemiin.

Perille päästyäsi näetkin ehkä jo Belemin tornin rantaviivan tuntumassa. Tai todennäköisesti et näe, sillä puut ovat edessä. Torni ei näytä niin suurelta ja mahtavalta kuin voisi olettaa, mutta on se ihan hieno näky. Enemmän pidin kuitenkin Löytöretkien monumentista, joka sijaitsee niin ikään rannalla Belemin tornista hieman itään.

Löytöretkien monumentin huipulle pääsee myös kiipeämään eivätkä jonot ole läheskään samaa luokkaa kuin Belemin tornilla. Sitäpaitsi monumentilta näkee kuuluisan Belemin tornin. Minä kiipeäisin siis mieluummin Löytöretkien monumentin katolle kuin jonottaisin itseni kiukkuiseksi Belemin torniin. Tällä kertaa emme tehneet kumpaakaan, sillä matkaajilla alkoi olla jo nälkä.

There’s a party!

Suuntasimme siis Löytöretkien monumentin vieressä sijaitsevaan italialaiseen ketjuravintolaan Nosoloon, joka yllätti nopealla palvelullaan ja vähintäänkin mukiinmenevällä ruoallaan. Veden päälle rakennettu terassi oli kiva ja siinä me istuimme pizzalla ja viinillä katsellen joelle, ihmetellen Löytöretkien monumenttia ja taisinpa välillä pitää vaan silmiä kiinni kasvot aurinkoon päin nauttien olostani. Välillä naureskelimme katusoittajien tahdissa tanssimaan innostuneille turisteille.

Mukavan lounashetken jälkeen oli aika suunnata kohti raitiovaunupysäkkiä (virhe, tähänkin suuntaan). Matkalla ihastelimme Hieronymuksen luostarin edessä olevaa hyvinhoidettua puistoa upeine suihkulähteineen ja näimme toisenkin, erinomaiselta piknik-paikalta näyttävän puiston. Kaunista, vehreää ja rauhallista.

Myös itse luostari on toki hieno näky. Tästä massiivisesta rakennuksesta on peräisin edelleen salaisella reseptillä valmistettavat Pastel de Belem -nimiset leivonnaiset, joita myydään vain ja ainoastaan samannimisessä kuppilassa luostarin lähellä melkein raitiovaunupysäkkiä vastapäätä. Et voi erehtyä, leipomon edessä on aina pitkä jono.

Pastel de Belem on lähes sama asia kuin kaikkialla Lissabonissa vastaan tulevat ihanat Pastel de Nata -leivonnaiset. Emme siis liittyneet leivonnaiskaupan edessä kiemurtelevan pitkän jonon jatkoksi, vaan päätimme nauttia Pastel de Nataa kahvin kera jossain muualla.

En tiedä menetimmekö jotain upeaa kun emme maistaneet aitoa ja alkuperäistä Pastel de Belemiä. Tuskinpa. Pastel de Nata on leivonnaisten kopio ja aivan taivaallista, etenkin kanelin ja kahvin kera. Veikkaan että molemmat leivonnaiset maistuvat aika lailla samalle. Korjatkaa toki jos olen väärässä.

Pastel de Belem

Belemistä jäi hieman ristiriitaiset ajatukset. Odotin jotain hienoa ja mahtavaa, mutta löysinkin kaksi hieman vaisua möhkälettä joenrannasta. Päivä Belemissä oli kiva ja aurinkoinen, luostari hieno, puisto vielä hienompi ja lounashetki mukava. Jokin jäi silti hieman tökkimään. Ehkä se oli se sardiinipurkki, jota raitiovaunuksikin kutsutaan.

Previous Post Next Post

6 Comments

  • Reply Aila perjantai, lokakuu 30, 2015 at 10:47

    -89 olen käynyt tuolla, käveltiin keskustasta Belemiin. Raitiovaunu ei ollut silloin täysi, takaisin mentiin sillä tunnelmallisesti. Tuohon aikaan Lissabonin keskustassa oli palanut kortteli, ollut vuosia eikä sitä purettu eikä rakennettu. Kuulemma sittemmin on rakennettu. Calouste Gulbenkianin museo oli vaikuttava ja olihan siellä Lissabonissa kaikenlaista…

    • Reply Martina perjantai, lokakuu 30, 2015 at 12:39

      Veikkaan ettei raitiovaunu ole niin täynnä pahimman turistikauden ulkopuolella nykyäänkään, sillä raitiovaunukyytiä suositeltiin monessa paikassa. Elokuussa se ei tosiaan ollut kovinkaan hyvä idea. Olisipa ollut mielenkiintoista nähdä palanut kortteli. Jostain syystä kaikki tuollainen vähän outo ja pelottava kiinnostaa. Samoin kuin kaikki hylätyt talot ja muut potentiaaliset kummituspaikat. 😀

  • Reply Aila perjantai, lokakuu 30, 2015 at 18:31

    Silloin jo sanottiin että vanhan kaupungin taloja sortuu muistaakseni talo per viikko, nehän ovat jostain 1600 luvulta vanhimmat. Miten lie tänä päivänä ja ovatko sitten korjanneet niitä kiivaammin.

    • Reply Martina maanantai, marraskuu 2, 2015 at 08:32

      Huh, aika hurjaa vauhtia sortuvat. Nykyään niitä korjataan ymmärtääkseni kiivaammin. Onneksi. 🙂

  • Reply Joonas sunnuntai, kesäkuu 19, 2016 at 00:23

    Ensi kerralla, kun Belemiin suuntaat, niin käy ihmeessä testaamassa ’Pastais de Belem’. Se oli vielä vähän parempaa, kuin parhaat kaupingilta löytyneet Natakset (vaikka ei nekään huonoja ole).

    • Reply Martina sunnuntai, kesäkuu 19, 2016 at 03:48

      Hyvä tietää että ne todella ovat jonottamisen arvoisia. Me emme tällä kertaa jaksaneet jonottaa Belemin leivonnaispuotiin, kun emme olleet varmoja onko se kaiken vaivan väärti. Ensi kerralla täytynee liittyä jonon jatkoksi! 🙂

    Leave a Reply