Lassen Lissabon

Olen varmaan joka vuosi kertonut perinteestämme viettää syyskuista vuosipäiväämme aina eri kaupungissa. Ensimmäisenä vuotena olimme Helsingissä, sitten Tukholmassa, Kuopiossa, Turussa, Amsterdamissa ja Prahassa. Tänä vuonna matkasimme Lissaboniin ja kuten parina edellisenä vuotena, matka ei oikeasti sijoittunut ihan tasan vuosipäivälle, mutta vuosipäivämatka se oli silti. Lopulta kävi itse asiassa niin hassusti, että olimme oikeana vuosipäivänä blogimatkalla Italiassa, mutta se oli työmatka, ei vuosipäivämatka. Niinpä Lissabonin reissu jää historiaan vuosipäivämatkana numero 7. Vaikka oli sekin osittain työmatka. Matkabloggaajalle kaikki matkat ovat myös työmatkoja.

Nyt sininen otus nimeltä Lasse kuumottaa selkäni takana ja työntää käsiäni pois näppikseltä sellaisella vimmalla, että täytynee päästää hänet ääneen. Matkamaskotillamme on tapana tehdä jokaisesta reissustamme ensimmäinen postaus, joka toimii kurkistuksena siihen, mitä kaikkea on odotettavissa varsinaisissa matkapostauksissa. Niin on nytkin, joten ole hyvä Lasse. Näppis on sinun. Koita sitten käyttäytyä.


Noin, tajusihan se lähteä. Tätä mieltä minä olen tuosta iänikuisesta vuosipäivämatkahöpötyksestä. Ei voisi vähempää kiinnostaa ja tiedän, että tokihan tekin katselette mieluummin sinistä hipiääni ja kaunista Lissabonia kuin luette jaarittelua hölmöistä pakkomielleperinteistä. Mennään siis sinne Lissaboniin. Vihdoin ja viimein!


Lissabon on tunnettu raitiovaunuistaan. Ne on kivan näköisiä, mutta kyytiin päästäkseen joutuu änkemään sadan muun turistin kanssa ahtaaseen sardiinipurkkiin. Ei paljon kiinnosta ei. Sen sijaan voin kyllä ajaa raitiovaunua. Se on ihan mukavaa puuhaa.


Niin siis jos ette sokeat huomanneet edellisestä kuvasta, niin minä olin tosiaan ajamassa tätä keltaista raitiovaunua. Jep, parhaat tyypit pääsee. Menkää te muut sinne turistiosastoon hikoilemaan.


Portugali on tunnettu myös vinho verde viinistään, joka on raikkaudessaan täydellinen kesäjuoma.


Portviini sen sijaan oli hieman liian tujua minulle.


Mutta paikallinen olut kyllä maistui.


Ja nämä ihanat Pastel de Nata -nimiset leivonnaiset kahvin kanssa! Nam! Söin niitä varmaan miljoona.


Lissabon ja Portugali ovat kuuluja myös löytöretkeilijöistään, jotka matkasivat ennen muinoin meriteitse maailmalle.


Belemiin on jopa rakennettu oma torni löytöretkien kunniaksi.


Myös minulle oli tehty oma torni. Tietysti. Olenhan minäkin kuuluisa löytöretkeilijä. Lasse da Gama.


Belemistä löysin myös (rumia) ystäviä..


..sekä tämän upean puiston, jonka takana oli joku luostari. Minua eivät sellaiset luostarihommat kiinnosta, joten kiipesin puuhun ihailemaan tanssivaa suihkulähdettä. Taustalla näkyy muuten toinen minulle ja muille löytöretkeilijöille rakennettu muistomerkki. Se oli ihan jees.


Lissabonin kukkuloilla on paljon näköalapaikkoja. Tämä kaari ei sijainnut kukkulalla, mutta sieltä oli hienot näkymät kukkuloille. Tyhmä turisti yritti ottaa maisemasta kuvaa, mutta eihän siitä mitään tullut, joten minun mestarikuvaajan piti mennä neuvomaan häntä. Huoh, kaikki pitää tehdä itse!


Portugalilaiset ovat hyvin ystävällistä kansaa. Minäkin sain paljon uusia ystäviä.


Eläimet eivät sen sijaan pitäneet minusta. Ei hei tarvii kuitenkaan syödä toista!


”Yks kaks kolme, istu isän polveen, äiti sanoi: älä istu, isä sanoi: istu vaan!”


Tein myös pienen katutaideteoksen. Olenhan lahjakas taiteilija.


Tämä näköalapaikka oli lempparini. Sen nimi on Gracan kukkula ja se on upea auringonlaskun aikaan.


Löysin sieltä myös parhaan ystäväni. Tämä heppu valmisti upeita mojitoja ja muita drinkkejä pienessä kojussaan, jonka luona soi letkeä musiikki.


Tutummm!


Sao Jorgen linnan kukkulalla oli myös kivaa. Maisemat oli joo hienot, mutta katsokaa tätä puuta! Vähänkö täällä on kivaa leikkiä piilosta!


Matkabloggaaminen ottaa välillä koville. Päivälepo muhkurapuun suojassa. (Itse olit juonut liikaa portviiniä ja sammuit puuhun!)


Kävimme myös muutamalla päiväretkellä. Sintrassa oli pilviä, söpöjä maisemia ja kilpikonnakaveri.


”Oon mä juonu viinii Lissabonissa, monta pitkää kylmää Sintrassa..”


Ja sitten rannalle lekottelemaan! Aurinkoinen rantalomakohde Cascais sijaitsee reilun puolen tunnin junamatkan päässä Lissabonista.


Cascaisin vieressä nököttää toinen kiva rantapaikka. Estoril. Estorilissa sijaitsee myös se Casino, joka on innoittanut aikoinaan erään kirjailijan kirjoittamaan kirjoja eräästä James Bondista. Olette ehkä kuulleet hänestä joskus. Kirjoista on tehty muutama ihan ok leffakin.

No mutta ei jaaritella enempää wannabe-julkkiksista vaan palataan Lissaboniin. Uskotko tämän postauksen jälkeen että Lissabon on monipuolinen lomakohde? Olet tyhmä jos et usko. Saatat kyllä olla muutenkin, ainakin minuun verrattuna. Lissabonissa ja sen lähiympäristössä on rantaa, vuoristokaupunki, kaupunki, vanhakaupunki, kaupunginosa, ruokaa, juomaa, nähtävyyksiä, näköalapaikkoja ja vaikka mitä kivaa koettavaa maailmanmatkaajalle. Ehkä voisit jo varata oman matkasi?

Previous Post Next Post

6 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta perjantai, syyskuu 18, 2015 at 11:13

    Nää kuvat on niin parhaita xD!!!!! Hyvä Lasse!

    • Reply Martina perjantai, syyskuu 18, 2015 at 11:19

      Lasse kiittää ja kertoo tietävänsä olevansa paras. Hän myös kysyy sattuisiko teillä olemaan hänelle kaveria. Jotain maskottia kenties…Jolle Tiia olisi vähän jo suunnitellut jotain… ;D

      • Reply Jerry / Pako Arjesta perjantai, syyskuu 18, 2015 at 19:04

        Repesin :P. Tiia vähän väliä sanoo, että pitäisiköhän se ottaa mukaan Tokioon ;). Katsotaan, missä vaiheessa Tiia oikeasti toteuttaa nuo ”uhkailut” :). Hyvä, ettei Lasse tunne itseään uhatuksi vaan ymmärtää matkabloggaaja-hengessä, että mitä enemmän matkamaskotteja on maailmassa, sitä parempi :D.

        • Reply Martina maanantai, syyskuu 21, 2015 at 08:45

          Ottakaa se mukaan Tokioon! Lasse odottaa jo kovasti kollegan päivityksiä. 🙂

  • Reply Insinööri, vai mikä hitto mun nimi olikaan perjantai, syyskuu 18, 2015 at 11:55

    Tuli Pake-klaani lehti mieleen näistä jutuista 🙂 ois sopinut Lasse siihen aviisiin hahmoksi Paken, Alfonsin, kuolleen tangokuningas-Saulin, punttis-Arin ja muiden seuraksi!

    • Reply Martina perjantai, syyskuu 18, 2015 at 12:15

      Hahaha, vanha kunnon Pake-klaani! Vieläköhän niitä lehtiä löytyisi jostain..? Lasse sopisi hyvin joukkoon. Hmm, tuli mieleen vähän myöhemmin jengiin liittynyt Sumo (tai Sumi? Schumacherista väännetty kuitenkin), joka aina törmäili joka paikkaan. Sumon/Sumin laskettelureissusta olisi saanut hyvän tositapahtumiin perustuvan tarinan! Ai kamala.. 😀 Myös eräs Arttu sopisi hyvin klaaniin. Ja laskettelureissulle toki myös.

    Leave a Reply