Boulevard Social, Helsinki

Blogimaailmassa kuulee usein hehkutusta siitä, kuinka bloggaamisessa parasta ovat muut bloggaajat, sosiaalinen pöhinä blogien ympärillä ja verkostoituminen. Kliseistä tai en, niin onhan se totta. Erilaisissa blogitapahtumissa tutustuu väistämättäkin samanhenkisiin ihmisiin ja sekä matka- että ruokabloggaajista löytyy lukuisia huikeita tyyppejä, joihin olemme saaneet vuosien varrella tutustua. Se jos mikä on kivaa.

Eräs bloggaajapariskunta muutti keväällä Helsinkiin ja sovimme Jerryn ja Tiian kanssa melkeinpä heti illallistreffit. Paikaksi valikoitui pitkältä To Do Ravintolat -listalta Boulevard Social, joka meidän on pitänyt käydä testaamassa jo kauan aikaa sitten. BW-ravintoloista on nyt testattu kaikki muut paitsi tuorein tulokas Bronda. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, ja tahti pysyy yhtä rauhallisena kuin tähänkin asti, on vuoden-parin päästä sen vuoro.

Odotukset Boulevard Socialia kohtaan olivat korkealla, ovathan Gaijin ja Farang onnistuneet vakuuttamaan meidät täysin. Tämänkin on siis oltava hyvä paikka. Astelimme hämyisään ravintolaan eräänä kesäisenä keskiviikkoiltana ja huusimme pöydän yli tervehdykset paikalla jo odottaville Jerrylle ja Tiialle. Ja nimenomaan huusimme, ravintola on nimittäin hyvin meluisa ja vastapuolta kuunnellessa täytyy oikein keskittyä kuuntelemaan ja katsomaan suun liikkeitä, jotta pysyy mukana keskustelussa. Tästä tulee ensimmäinen miinus. Ravintolassa saa toki olla hälyä, mutta etenkään hienommassa ravintolassa ei pitäisi joutua huutamaan keskiviikkona alkuillasta.

No mutta, ei se mitään, ruokahan on pääasia ja sitä tilasimme, kunhan saimme valittua herkulliselta kuulostavalta listalta lempparimme. Ruokien valinnassa auttoivat alkudrinkit, joista valitsemani Tsatziki-Stan oli oikein mainio kaveri ja maistui nimensä mukaisesti tsatsikilta. Tykkäsin!

Sitten pöytään alkoi tulla alkuruokia, tosin ensimmäinen niistä meni ohi, kun emme kuulleet mitä tarjoilija sanoi. Pienet suupalat olivat söpöjä ja ainakin valitsemani kroketit jalapenosalsalla olivat herkullisia. Olisin toki syönyt ne mielelläni samaan aikaan kun muut söivät alkupalojaan, mutta krokettien kohdalla kävi joku kämmi, ja sain ne vasta asiasta huomautettuamme samaan aikaan pääruokien kanssa. Mokaa pahoiteltiin ja krokettien määrä tuplattiin, joten olin tyytyväinen.

Tyytyväinen olin myös viineihin, joita tarjoilijat osasivat suositella asiantuntevasti. Tarjoilijat tekivät muutenkin hyvää työtä ja homma toimi sulavasti ja ystävällisesti. Eräs tarjoilijoista kertoi olevansa ensimmäistä päivää töissä, mikä sai ainakin minun sympatiani hänen puolelleen ja katsoin mahdollisia mokia vähän sormien välistä. Eihän ensimmäisenä työpäivänä voi osata kaikkea, mutta hienosti hän selvitti vastaukset kysymyksiimme. Ei siis mitään moitittavaa palvelussa.

Pääruoaksi valitsin karitsan kyljyksiä ja annos oli hyvä, muttei mitenkään tajunnanräjäyttävä. Henkan lautaselta maistamani Black Angus rapeilla perunoilla oli parempaa ja pieni annoskateushan siinä tuli. Annoskoko pääruoissa oli reipas, joten nälkä lähti hyvin ja hinnalle saatiin vastinetta koko rahan edestä.

Pääruoan jälkeen vatsa oli täynnä, mutta jälkiruokahan menee eri mahaan. Jos alku- ja pääruokien valinta oli normaalia vaikeampaa, ei jälkiruokalista tuottanut minulle lainkaan ongelmia. Tilasin empimättä Lemon Pie Marrakeschin, sillä en vaan voi vastustaa sitruunaa, marenkia enkä suolakaramellia. Enkä etenkään niitä kaikkia yhdessä. Nam. Lienee sanomattakin selvää, että yhdistelmä oli taivaallinen. Myös annokselle suositeltu jälkiruokaviini toimi mainiosti ja suuhun jäi hyvä maku.

Ulos Bulevardille astuessamme oli pakko seisahtaa hetkeksi paikalleen. Mikä ihana hiljaisuus! Vasta ravintolasta poistuessa tajusi, kuinka kova meteli sisällä oli ollut. Jopa keskellä Bulevardia sporapysäkin kohdalla oli ihanan hiljaista verrattuna ravintolan desibeleihin. Kurkku tuntui karhealta äänen korottamisesta ja korvissa soi epämääräinen mölinä vielä nukkumaan mennessäkin.

Katsoin hiljaisempaa viihtyisän oloista terassia sillä silmällä, mutta totesimme silti yhteen ääneen, ettemme ehkä palaa ravintolaan ainakaan ihan heti uudelleen. Ruoka oli hyvää, seura ihan mahtavaa ja periaatteessa kaikki toimi moitteettomasti, mutta tällä kertaa niinkin pieneltä kuulostava asia kuin ravintolan huonosta akustiikasta toimiva meteli laski illalliskokemusta yllättävän paljon.

Kenties siihen vaikutti myös kiireinen viikko töissä ja melkoinen univelka, joiden ansiosta keho tuntui olevan muutenkin pienessä stressitilassa. Kova meteli oli sillä hetkellä vähän liikaa. Ehkä jonain toisena päivänä olisin pitänyt hälyä tunnelmallisena ja kehunut rupattelevaa tunnelmaa kotoisaksi. Mene ja tiedä, mutta tällä kertaa olisimme kaivanneet aavistuksen rauhallisempaa meininkiä. Kuitenkin ruoka, palvelu ja juomat toimivat hyvin, joten jos Välimeren, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän mausteiset maut miellyttävät, niin uskallan kaikesta huolimatta suositella Boulevard Socialia. Pienellä metelivaroituksella tosin, kuten varmaan tuli jo selväksi.

Previous Post Next Post

7 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta keskiviikko, heinäkuu 29, 2015 at 09:18

    Kiitos vielä kerran mahtavasta seurasta ja illasta :)! Hieno postaus ja upeat kuvat taas kerran ;). Täytyy kuitenkin myöntää, ettei se stressitilasi aiheuttanut tuota sietämättömyyttä melua kohtaan, koska se oli aivan liikaa, vaikka sitä katsoisi miltä kantilta x). Hassua, että Bulevardin varrella terassilla syödessä olisi varmasti paljon rauhallisempaa, vaikka kyseessä onkin vilkas katu. Ehkä ensi kerralla pystytään juttelemaan vähän paremmin :P.

    • Reply Martina keskiviikko, heinäkuu 29, 2015 at 10:17

      Kiitos teille! Seura pelasti paljon ja onneksi ruoka oli hyvää. Sen jälkkärin voisin syödä koska vaan uusiksi. 🙂 Allekirjoittanut olisi toki voinut nukkua vähän enemmän sillä viikolla, mutta ei se tosiaan olisi sitä meteliä vähentänyt. Jännä miten tavallaan noinkin pieni asia kuin akustiikka voi vaikuttaa paljon ruokailukokemukseen. Vaikka pöytään olisi kannettu mitä luomuksia, olisi päällimmäisenä silti jäänyt mieleen liian kova melu. No, perjantaina toivottavasti hiljaisempaan paikkaan! 🙂

      • Reply Jerry / Pako Arjesta keskiviikko, heinäkuu 29, 2015 at 18:12

        Ihan totta :).

        Perjantaina hiljaisempaan paikkaan paremmin levänneenä ;).

  • Reply Miamaria keskiviikko, heinäkuu 29, 2015 at 14:31

    Miten nämä jatkuvat ruokakuvat ja ruokaan liittyvät selostukset liittyvät matkailublogin pitämiseen?
    Mietihän sitä!

    • Reply Martina keskiviikko, heinäkuu 29, 2015 at 15:53

      Kiitos viestistä Miamaria! Mukava kuulla että olet mieltänyt blogimme matkablogiksi. Keltaisessa keittiössä on kuitenkin sekä matka- että ruokablogi, joten ruokapostaukset ovat enemmän kuin perusteltuja.

  • Reply Dinner4u2 perjantai, heinäkuu 31, 2015 at 21:26

    Me kävimme Boulevard Socialissa muutama vuosi sitten, jolloin ravintola oli juuri auennut. Sama kokemus oli meillä silloinkin, tykättiin ruuasta ja juomista, mutta akustiikka oli tosi heikko. Pöytäseurueen kanssa oli lähes mahdoton jutella ja kakofonia oli karsee. Oltais varmasti jääty mestaan vielä drinksuille illallisen jälkeen, mutta siirryttiin leppoisampaan mestaan, Liberty or Deathiin. Varmaan pöytämme sattui olemaan just kaiken keskellä, harmitti, kun muuten paikasta ihan diggasimme!

    • Reply Martina lauantai, elokuu 1, 2015 at 10:05

      Meidän pöytä oli ihan kulmassa seinän vieressä. Sen olisi luullut olevan rauhallisempi, mutta mitä vielä. Kauhea kakofonia häiritsi illalliskokemusta yllättävän paljon. Harmi, sillä kaikki muu oli kunnossa.

    Leave a Reply