Italia,  Lazio,  Liguria,  Toscana,  Ulkomaat,  Yleinen

Lasse Italiassa

Kuten moni varmaan tietääkin, vietimme häämatkaamme ihanassa Italiassa. Kiertelimme kaksi ja puoli viikkoa Roomaa, Toscanaa ja Cinque Terreä, ja kuten arvata saattaa, postauksia on jonossa vaikka kuinka paljon. Aloitetaan kuitenkin melkein jo perinteeksi muodostuneella Lassen sneak peekillä:

Terppa! Tervetuloa Italiaan! Kuten niin monta kertaa ennenkin, olen minä supermatkabloggaaja tehnyt jo oman postaukseni valmiiksi, kun Henkka ja Martina vasta ideoivat Italia-postauksiaan ja käsittelevät kuvia. Mahdottomat tunarit. Antakaas siis kun minä kerron mitä siellä Italiassa oli. Aloitetaan Roomasta.

Castel Sant’Angelossa oli jännittäviä oviaukkoja..

..joista pelottavimpiin houkuttelin turvakseni tyhmän turistin.

Forum Romanumilla oli paljon vanhoja asioita, kuten tämä tosi vanha kivirakennelma.

Minua tosin vanhat kivet eivät voineet vähempää kiinnostaa, joten otin pikku päivätorkut toisten tutkiessa kaikista vanhinta Roomaa.

Roomasta löysin arvolleni sopivan istuimen (oikeasti se taisi kuulua tuolle ikkunan takaa pahaa silmää antavalle herralle)..

..ja kävin tervehtimässä alaisiani Espanjalaisilla portailla.

Tämä kaunis puisto oli lempparini. Borghesen puistossa oli mukavan viileää viettää kuumaa kesäpäivää ja löysin sieltä myös paljon eläinkavereita, kuten kilpikonnia ja lintuja.

Parasta Roomassa oli mielestäni viini..

..ja Trasteveren pienet kuppilat, joista tämä söpö olutpaikka oli lempparini.

Junamatka sujui mukavasti maisemia katsellessa.

Ja juna veikin meidät aivan mahtavaan paikkaan. Jopa kaltaiseni kokenut maailmanmatkaaja häkeltyi Cinque Terren kauneudesta.

Tämä tässä on kylistä pohjoisin, Monterosso al Mare. Siellä on alueen ainoa kunnon hiekkaranta, mutta minä en mennyt sinne loikoilemaan, vaan jatkoin matkaani seuraavaan kylään…

..joka on Vernazza. Siellä kiipesin korkealle torniin ihailemaan sinistäkin sinisempää merta. Sininen on maailman kaunein väri. Siksi minäkin olen näin kaunis.

Cornigliassa kiipesin h*lvetinmoiset rappuset ja meinasin syödä ärrimurrin keksejä, mutta ylhäällä kaupungissa odotti palkinto. Kauniit maisemat nimittäin (ja lasi kylmää valkoviiniä).

Manarolan kylä oli upea, vaikka olinkin jo hieman väsynyt kaikesta kiipeilystä.

Suosikkini viidestä kylästä oli kuitenkin majapaikkamme Riomaggiore, jossa vanhat merimiesjuureni pääsivät valloilleen ja luulin hetken että tämä vene on minun.

Cinque Terre oli uskomattoman upea. Joka paikassa oli kauniita kukkia, merelliset maisemat olivat henkeäsalpaavat ja söpöt pikkukylät suloisia kuin mitkä.

Katsokaa nyt tätäkin kukkaloistoa! Väri sopii muuten hyvin siniseen hipiääni. Eikö?

Paikan kauneus sai minut jopa runoilemaan pienen runon erääseen kiveen. Paikallisella kielellä tietenkin, omaanhan mainion kielipään.

Lähellä Cinque Terreä sijaitsee myös upea Portovenere, jonne seilasin yhteysaluksella. Veneellä kulkeminen on kätevää täällä. Voitte kuvitella miten upeilta pienet vuoristokylät näyttävät mereltä päin katseltuna.

Portoveneressä ihailin vanhaa linnoitusta..

..ja kiipesin näköalapaikalle ihastelemaan huvijahteja.

Ooh, seuraavaksi vietimme muutaman päivän Viareggiossa, tai Lido di Camaioressa, mikä lie se nyt olikin. Samapa tuo millä nimellä ne sitä rantakaupunkia kutsuvat. Minä vietin siellä leppoisia päiviä..

..ja luin hyvän kirjan, joka sai minut odottamaan erästä seuraavista etapeistamme kovasti.

Kävimme myös päiväretkellä Carraran marmorikaupungissa, joka sijaitsi korkealla vuoristossa.

Carrarassa tapahtui jotain aivan uskomatonta kun pääsin toteuttamaan yhden suuren haaveeni. Olin kuin lapsuuden idolini Nils Holgersson ratsastaessani marmorihanhella. ”Pieneksi jääkö ken tietää, hanhella saa hän ratsastaa…Lasse Lassersson, korkeella ilmassa on…” Ihan herkistyn kun ajattelen tuota hetkeä.

Smart oli pieni, mutta silti liian iso minulle. Määräsin siis tyhmän turistin kuljettajakseni.

Seuraavaksi suuntasimme Firenzeen. Kävimme matkalla Pisassa ja Luccassa, mutta minua ei huvittanut tuolloin lainkaan poseerata, joten pysyttelin hiljaa käsilaukun uumenissa.

Firenzessä ihailin maisemia ja odotin näin kärsivällisesti, kun tyhmät turistit kävivät kiinnittämässä jonkun höpöhöpö-rakkauslukon Ponte Vecchion siltaan. Ne meni toukokuussa naimisiin ja halusi laittaa häämatkallaan lukon kiinni siltaan ja heittää avaimen joen pohjaan. Typerää hömppää, sanon minä. Ne lukot poistetaan kuitenkin yön pimeinä hetkinä.

Chiantin alueella parasta oli tietenkin Chianti-viini.

Yövyimme myös suloisessa Radda in Chiantissa. Kas tässä esittelen tiluksiamme hotellin pihapiirissä.

San Gimignanossa oli paljon torneja, joista yhteen tietenkin kiipesimme. Vähän meinasi jännittää kun tyhmät turistit laittoivat minut istumaan noin reunalle. Onneksi siinä oli kauhukahva.

Chiantista suuntasimme Sienaan katsomaan paikallista heppakilpailua Paliota, johon kuuluvia lippukulkueita minäkin olin katsomassa. Oli aika hienoa!

Ostin jopa hotellimme kaupunginosan eli contradan värein koristellun kypärän, jotta minut valittaisiin edustamaan Lupan contradaa kilpailuun. Valitettavasti vaan Lupa ei osallistunut tähän Palioon ollenkaan. Muuten olisitte nähneet minut ratsastamassa hurjaa laukkaa ilman satulaa ympäri Campoa! Ja voittamassa tietysti.

Ihastuin reissun aikana italialaisten aperitivo-kulttuuriin, jossa aperitiivijuoman (kuvan Aperol Spritz on parasta) kaveriksi sai aina jotain suolaista syötävää. Kaltaiselleni pienelle kaverille ne riittivät oikein hyvin illalliseksi.

Ihan kiva viinipaikka oli tämäkin ja suolainen purtava teki hyvää helteisen päivän jälkeen.

Minut huijattiin myös mukaan Bar-nimiseen paikkaan, josta ei saanutkaan alkoholia vaan kahvia. Alkupettymyksen jälkeen tykästyin kuitenkin nopeisiin kahvihetkiin, joiden aikana hörpättiin kahvi tai tuplakahvi (suomalaisittain espresso tai tuplaespresso) tiskillä muiden italialaisten seurana. Pöydissä istui vain turisteja ja he joutuivat maksamaan kahveistaan enemmän kun joivat ne pöydässä. Tyhmät.

Kävimme myös puistopiknikeillä. Tyhmät turistit söivät panineita, minä keskityin nestemäiseen ravintoon. Tämä pikkupullo viiniä ja kaljapullo olivat vähän liikaa pienelle minulle ja ”nukahdin” vahingossa aurinkoon.

No okei, oli Italiassa myös ihan sairaan hyvää ruokaa. Rantakaupungeissa herkuttelin ihan uskomattoman maukkailla simpukoilla.

Italiassa toileteissa oli oma matalampana oleva posliinipytty minua varten. Hyvin huomaavaista. Huomaavaista sen sijaan ei ole se, että otetaan kuva toisesta kesken nenän puuteroinnin. Häpeäisitte!

Sain myös uusia kavereita. Hän oli kovin hiljainen kaveri.

Moni uusista kavereistani oli nudisteja. Mutta se ei haitannut, niinhän minäkin olen!

Rajatonta rusketusta!

Kommentit pois päältä artikkelissa Lasse Italiassa