Polttarit

Yritin varautua siihen, mutta totesin sen pian mahdottomaksi. Ei polttareihin voi varautua mitenkään kun ei tiedä lainkaan mitä, milloin ja missä tapahtuu. Niinpä päätin jo varhaisessa vaiheessa tyytyä kohtalooni ja olla miettimättä polttareitani sen enempää. Ne tulee, jos tulee, kun on tullakseen ja silloin ei auta kuin olla kaasojen ja muiden ystävien armoilla. Eivätköhän he pidä minusta huolen.

Ja yllätyksenähän se tuli.

Sen piti olla aivan tavallinen lauantaipäivä. Ajoin aamulla tallille, ratsastin ensin 1,5 tuntia, sitten pidin samoilla ratsastustunneilla kanssani käyvän toisen kaason kanssa välipalatauon ja jatkoimme toiselle ratsastustunnille.

Tunnin loppupuolella, juuri kun satuin olemaan maneesin katsomopäädyssä, huomasin kun ovi avautui ja sisään tuli ihmisiä. Seuraavan tunnin ratsastajia ja hoitajia varmaan. Jollain tosin on kädessään lappu, jossa lukee isolla POLTTARIT.

Ja mitä tuumii tässä vaiheessa Martina? Ihan ensin ohjasin lappua hätkähtäneen hevoseni takaisin uralle, jatkoin matkaa ja ajattelin tyynesti että jaa, jollain on tänään polttarit. Pian tajusin, että taisin nähdä katsomossa tuttuja kasvoja. Sellaisia, joita ei yleensä näe tallilla. Katsoin samalla tunnilla ratsastavaa kaasoani, jonka muikea ilme sai minut vihdoin tajuamaan, että nämä taitavat olla minun polttarini.

Olin ehtinyt jo hyvän matkaa kohti maneesin toista päätyä, kun käänsin hevoseni ympäri ja menin katsomaan maneesiin saapuneita ihmisiä tarkemmin. En tosin meinannut nähdä mitään, kun itkeä vollotin tyylikkäästi siellä ratsuni selässä. Liikutuin niin kovasti totaalisesta yllätyksestä ja siitä, että nämä ihanat ystävät olivat kaikki täällä minua varten ja nyt olisi tiedossa jotakin tosi kivaa.

Ratsastuksenopettajani oli mukana juonessa ja hänen avustuksellaan päähäni laitettiin huntu ja raippa vaihdettiin tekokukkaan. Sitten alkoi hippaleikki, kun minun piti ottaa kiinni muut ryhmäni ratsukot. Ensimmäinen kierros meni rauhallisesti ravissa, mutta toisella kierroksella laukkasimme jo vauhdikkaasti pitkin maneesia. Taitavat ratsastustoverini pakoilivat nokkelasti minua ja tehtävä oli juuri sopivan hankala. Onneksi kaikille oli annettu tätä varten kiltit hevoset, jotka eivät ihmetelleet omituisia tapahtumia.

Hipan jälkeen viipotin kunniakierroksen, tai parikin, uraa pitkin ratsastuksenopettajan kannustaessa minua laukkaamaan yhä kovempaa. Onneksi allani oli hevonen, josta löytyy vauhtia, mutta joka on kuitenkin luotettava eikä tee mitään tyhmää. Niinpä me päästelimme täyttä hanaa ympäri maneesia. Hevonen innostui ja huntu hulmusi, kunnes tipahti vauhdin hurmassa maahan.

Seuraavaksi morsiamen piti istua vanhanajan tyyliin naisten satulassa, niin että molemmat jalat ovat samalla puolella hevosta. Voin kertoa että siinä on melko hutera olo. Muut hevoset tekivät meille kunniakujan ja ratsastajat nostivat raippansa pystyyn sen ylle. Meidän olisi pitänyt mennä siitä läpi, mutta hevoseni oli eri mieltä ja se pakitti kavereidensa viereen. Siihen rivin jatkoksi tietenkin, vaikka tyhmä ihminen yritti ohjata muualle.

Tehtävää muutettiin niin, että sain istua normaalisti jalat molemmin puolin, jotta sain ohjattua hevostani paremmin ja ampaisimme kunniakujaan täyttä laukkaa. Tämä toistettiin monta kertaa ja sekä hevoseni että minä olimme aivan innoissamme. Hiki virtasi molemmilla ja vähän jo hengästyttikin. Niin hauskaa, tällaista pääsee tekemään harvoin normaalilla ratsastustunnilla. Vauhdikas polttarien aloitus tosiaan, vaikken ymmärrä miten pystyin ratsastamaan siinä aivottomassa olotilassa, joka vallitsi pitkään yllätyksen jälkeen. Olin niin hämmentynyt ja ihmeissäni etten oikein edes muista kaikkea tapahtunutta.

Ratsastuksen jälkeen menimme tallin pihapiirissä olevaan huvimajaan syömään välipalaa, kippistelemään skumpalla ja tutustumaan paremmin toisiimme. Kaikki polttareihin osallistuneet ystäväni kun eivät tunteneet toisaan entuudestaan. Kun maha oli täynnä smoothieta, banaania, croissantia ja muita välipalaherkkuja, tuli Henkka tuomaan minulle pakkaamansa tavarat ja hakemaan autoni pois. Minut istutettiin kaason auton takapenkille, jossa jo odotti jääkylmä siideri. Maistui.

Lähdimme ajamaan kohti tuntematonta ja minä istuin autossa edelleen ihan hölmistyneenä. En alkanut arvailla minne olemme menossa, sillä pieleen se olisi mennyt kuitenkin. Olo oli tavallaan tosi rento, kun kerrankin kontrollifriikin ei auttanut muuta kuin olla muiden armoilla. Kaikki on järjestetty ja minä voin vain olla ja nauttia olostani parhaani mukaan.

Noin tunnin huristelun jälkeen ajoimme erään karjalohjalaisen mökin pihaan. Tilan isäntä tuli vastaan ja kertoi saunan ja paljun olevan lämpimänä. Suuntasimme siis rantaan pesemään talliliat pois. Nautiskelimme lämpimästä saunasta ja lilluimme paljussa pienen ikuisuuden skumppalasit kädessä. Nauru raikasi ja olo oli ihan mieletön. Mitä hyvää olen tehnyt että minulle järjestetään tällainen viikonloppu?

Tilan isäntä oli maininnut myös sanan avanto ja pian minulta udeltiin milloin aion mennä sinne. Hui kamala, sehän on täynnä kylmää vettä! Kuka hullu sinne nyt menisi!? No minä menin. Samoin kaasoni. Ja se oli aivan ihanaa!

Saunan, paljun ja avannon jälkeen maistui ruoka, joka olikin katettu pöytään kun saavuin päärakennukseen saunalta. Maistelin Italian lomaromanssiani Verdicchio-viiniä, söin mahani täyteen ja ihmettelin sitä miten ihania ystäviä minulla on ja miten hienoa on saada kaikki heidät saman pöydän ääreen. Olin ihan äärettömän onnellinen.

Siinä pöydän ääressä rupatellessamme pihaan tuli auto ja sisään astui tuntematon mies. Minua alkoi luonnollisesti jännittää kun en tiennyt mitä tuleman pitää. Istahdimme olohuoneen puolelle tunnelmalliseen kynttilänvaloon, mies otti kitaran esiin ja alkoi laulaa. Minulta meinasi tulla taas kyynel kun kuuntelin trubaduurin esittämiä minulle tärkeitä biisejä ja edelleen ne ihanat ystävät olivat siinä ympärilläni. Ah, olisin voinut jäädä siihen kuuntelemaan livemusiikkia vaikka koko päiväksi. Ja seuraavaksikin päiväksi.

Trubaduurin lopetellessa soittoaan, oli minulle järjestetty vielä hieman oheistoimintaa ja tehtäviä ja pikkutunneilla möngimme peteihimme nukkumaan. Simahdin saman tien ja nukuin onnellisena kunnes kesäinen kärpästen pörinä herätti minut uuteen aamuun.

Tilan isäntä oli tehnyt meille aamiaisen ja nautiskelimme sitä kaikessa rauhassa pitkän pöydän ääressä. Nauru raikasi, kahvia virtasi ja mutakakku maistui. Ihanaa. Voitaisiinko jatkaa näitä polttareita vielä pari viikkoa?

Valitettavasti kaikki hyvä päättyy aikanaan ja jossain vaiheessa piti lähteä kotimatkalle. Käteeni läväytettiin vielä Nikonin Coolpix P330 ja olin niin äimän käkenä tästä polttarilahjasta, etten tiedä osasinko edes kiittää tarpeeksi. Aivojen kovalevy alkoi olla siinä vaiheessa jo aika täynnä prosessoitavaa kaikkien ihanien ja hauskojen hetkien jäljiltä.

Kotimatkalla odotti vielä viimeinen ohjelmanumero, kun ihanat kaasoni päättivät tuoda Euroviisut luokseni. Hääpäivämme osui Euroviisujen kanssa päällekkäin, joten perinteiset Euroviisu-valvojaiset jäivät tänä vuonna väliin. Tai olisivat jääneet, ellemme olisi kuunnelleet siihen asti julkaistuja tämän vuoden viisuja ja pisteyttäneet niitä asiaan kuuluvasti neljän hengen autoseurueemme kesken. Ihmettelin taas hiljaa mielessäni miten ne olivat tämänkin keksineet ja nähneet kaiken tämän vaivan minua varten. Sanoinko jo olevani todella otettu ihanista ystävistäni ja huippukivoista polttareistani?

Kotiin saapui väsynyt mutta onnellinen tyttö, joka istui loppuillan sohvalla pää pyörällä ihanista muistoista. Henkka kävi kaupassa ja teki ruokaa, katsoimme pari telkkariohjelmaa ja vielä ennen kun nukahdin vierähti poskelleni kyynel silkasta onnesta. Ihana viikonloppu! Kiitos rakkaat ystävät ja kaikki, jotka olivat tavalla tai toisella osallisina polttareissani!

P.S. Henkan polttareita juhlittiin vappuna Prahassa, mutta se onkin sitten jo ihan oma tarinansa. Tuona viikonloppuna vietimme tyttöjen iltaa meillä kotona ja kaasoni järjestivät vielä muun muassa polttarijoogaa ja morsiussauna goes poreamme -nimisen ohjelmanumeron, josta ei sitten sen enempää. Oli hauskaa, ihan kuin olisi ollut kahdet polttarit!

Previous Post Next Post

3 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta keskiviikko, kesäkuu 10, 2015 at 09:16

    Mielettömän kuuloista :)! Vasta polttarit järjestäneenä voin sanoa, että tuollaisen palautteen saaminen päivänsankarilta on todella upeaa :D. Se on hienoa, kun on noin hyviä ystäviä.

    • Reply Martina keskiviikko, kesäkuu 10, 2015 at 09:23

      Se oli ihan mieletön päivä! Muistelen vieläkin hymyssä suin. 🙂 Toivottavasti kaasoille ja muille ystäville on välittynyt se miten kiitollinen olen heistä ja heidän minulle järjestämästä ihanasta viikonlopusta.

      • Reply Jerry / Pako Arjesta keskiviikko, kesäkuu 10, 2015 at 14:54

        Aivan varmasti ovat tietoisia siitä :). Kyllähän ne tunteet välittyi tätäkin kautta, joten varmasti myös itse illan aikana!

    Leave a Reply