Heppatyttö matkustaa

Heppatyttö on aina heppatyttö. Myös matkoilla.

Jos lompakkoni olisi paksumpi ja kalenterini tyhjempi, kuluisivat kaikki päiväni näissä merkeissä:

Jep, olen heppatyttö henkeen ja vereen. Olen aina ollut. Lapsena vielä enemmän kuin nyt, mutta nytkin veri vetää tallille aikuiseksi ihmiseksi lähes huolestuttavan paljon. Enää en kuitenkaan vuoraa seiniäni hevosjulisteilla, kirjoita tussilla paitaani “I love horses” tai leiki, että kaikki kulkuneuvoni olisivat hevosia.

Nykyään ymmärrän myös sen, ettei se tainnutkaan olla kohteliaisuus, kun ala-asteella luokan ääliö sanoi minun näyttävän hevoselta. Olen ehkä hieman fiksumpi nyt kuin silloin, mutta huolestuttavia piirteitä heppailuuni kuuluu silti yhä edelleen. Ratsastustunnilta ei vaan voi olla pois, vaikka olisi pölyallergia, satunnainen flunssa tai vatsatauti. Lääkettä vaan naamaan ja hevosen selkään. Vaikka mikä olisi. Okei, kerran olen perunut ratsastustunnin flunssan takia. Kerran! Ties monenko vuoden aikana. Ei näin..

Entäs sitten kun heppatyttö matkustaa? Näkyykö heppailu matkailussa jotenkin? Toistaiseksi en ole tehnyt puhtaita heppamatkoja, mutta kyllä ratsastusharrastus näkyy myös matkailussa, kuten kaikessa muussakin elämässä. Tavalla tai toisella. Joskus enemmän, joskus tuskin lainkaan.

Ensinnäkin, matkat ajoitetaan mahdollisuuksien mukaan niin, ettei ratsastustunnilta tarvitse olla pois. On ihan ok kipittää satulasta suoraan autolle ja juosta tukka putkella kotiin suihkuun ja siitä viime hetkellä lentokentälle.

Paluulentoni on myös hyvin usein perjantaina, sillä ratsastustuntini on lauantaisin. Pidemmät lomamatkatkin pyrin ajoittamaan niin, etteivät ne osu ainakaan esteratsastustunneille. Sivuhuomiona kerrottakoon vielä, että harkitsin jopa ratsastustunnille osallistumista hääpäivänäni. Hyvinhän siinä ehtisi, satulasta suoraan kirkkoon. Ai eikö?

Jos ratsastustunti pitää perua matkan takia, on aivan satavarmaa, että tunnin aikana tulee mieleen, kuinka muu ryhmä ratsastaa nyt siellä ja minä olen täällä. Siellä ne nyt kävelee maneesille tai kentälle ja minä istun tässä syömässä jäätelöä. Ihan hyvä on näinkin, lomalla, mutten voi olla miettimättä mitä ryhmä touhuaa. Minkälaisia tehtäviä heillä on, mikä on tunnin teema ja mikäköhän hevonen minulle olisi annettu?

Matkoilla kavioiden kopse saa heppatytön pään satavarmasti kääntymään. Mahdollisesti murheelliseksi painunut mieli muuttuu hetkessä iloiseksi, kun nurkan takaa kopsuttelee liehuvaharjainen polle. Aukion laidalla nököttävälle hepalle pitää ihan vähän lässyttää ja päästellä muita typerän kuuloisia ääniä, jotta saisi pollen huomion. Poliisihepalle en uskalla puhua, mutta katson sitä ihaillen.

Jos mukana on toinen heppahullu, on hyvin todennäköistä, että löydämme itsemme hevosvaunujen kyydistä alta aikayksikön ja silittelemme sen jälkeen kyydittäjäheppojamme niin kauan, että niiden ohjastaja hermostuu. Tosin ohjastaja on yleensä yhtä pipi päästään kuin mekin mitä hevosiin tulee, ja ymmärtää pakottavan tarpeen halata heppaa loputtomasti. Näin kävi Messinassa.

Jos näköpiirissä ei ole oikeita heppoja, bongaa heppatyttö kyllä aivan varmasti muuta hevosiin liittyvää. Prahan ostoskeskuksessa oli omituinen heppalamppu, jota piti pysähtyä kuvaamaan. Erään auton takana oli heppatarra. Pysähdyin tietysti ihailemaan sitäkin. Karibialla bussin ikkunaan liiskaantui erään bloggaajan naama, kun tien vieressä oli heppoja laitumella. Henkkakin on jo oppinut kuvaamaan kaikki eteen tulevat hevoset.

Vielä en ole tosiaan päässyt ratsaille matkoillani, mutta joskus sekin päivä koittaa. Haaveissani on ainakin issikkavaellus Islannissa, rannalla ratsastaminen jossakin trooppisessa paratiisissa ja pustalle tai pampalle olisi myös ihana päästä kirmaamaan. Sitä odotellessa huristan joka lauantai tallille yhtä innoissani kuin se pikkutyttö, joka liian iso kypärä päässään keikkuen kipusi ensimmäisen kerran ponin selkään. Sille tielle olen jäänyt ja olen siellä varmasti vielä mummonakin. Eteneminen kaviouralla lienee elämäni pisin matka.

Miten sinun harrastuksesi näkyvät matkaillessasi? Vai ovatko lomamatkat lomaa myös harrastuksista?

Tämä blogikirjoitus on osa joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävää Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järkkääjinä Suomessa toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca.

Meidät löydät Instagramista nimellä keltaisessakeittiossa

Previous Post Next Post

22 Comments

  • Reply Rimma - matkablogi torstai, toukokuu 7, 2015 at 15:19

    Toinen heppatyttö täällä terve! Vaikka hevosia ja kaikkia muita eläimiä kovasti rakastankin, niin itse pyrin aina välttelemään kaikkia kärryajeluita tms. mihin liittyy eläviä otuksia. Valitettavasti kun nuiden kärryhevosten elämä ei ole kovin ”hevosmaista”, sillä omassa ajatusmaailmassani hevoset on luotu liikkumaan tilavilla laitumilla yhdessä ystäviensä kanssa, vaikka välillä voidaan käydä vähän ihmistenkin seurassa puuhastelemassa, mutta ei mielellään kovin ryppyotsaisesti.. Voi vaan kuvitella valitsisivatko kärryhepat ennemmin sellaisen elämän, kuin kärryjen kiskomisen säällä kuin säällä, pitkiä päiviä eikä tietoakaan laitumella vapaana laukkaamisesta. Siksi en omilla rahoillani halua moista tukea, kun en voi tietää mitä taustalta löuytyy. Sori, oli pakko 🙂 Ja ymmärrän kyllä rakkauden hevosiin. Onhan ne niin mahtavia tyyppejä! <3

    • Reply Martina torstai, toukokuu 7, 2015 at 16:25

      Heei heppatyttö! Jep, olet ihan oikeassa, kärryheppojen elämä ei välttämättä ole sitä kaikista parasta hevosen elämää ja usein laihoja ja väsyneitä polleja katsellessa tulee ihan paha mieli. Ei hyvä, ei ollenkaan. Tosin mä haluan aina uskoa, että kyllä tuokin heppa pääsee kavereiden kanssa laitumelle, nyt se on vaan tekemässä töitä muutaman tunnin ajan. Vaikka eihän se ihan niin yleensä mene. Mieluummin menisinkin jonnekin hyvälle tallille ratsastamaan kuin hevoskärryn kyytiin. Hyvä pointti, kiva että otit asian esille! Näitä asioita kun ei normituristi tule välttämättä ajatelleeksi, eivätkä muut kuin heppaihmiset osaa välttämättä nähdä, voiko hevonen hyvin vai huonosti.

  • Reply lena torstai, toukokuu 7, 2015 at 15:57

    Mulla on ihan kamala heppa-allergia, joten aika vähän tulee hevosjuttuja tehtyä. Harmi, ratsastus olisi tosi kiva juttu ja reissuillakin oiva keino nähdä maisemia 🙂

    • Reply Martina torstai, toukokuu 7, 2015 at 16:31

      Oivoi, heppa-allergia on kurja juttu ja olen kuullut että se voi olla todella ärtsy. Mullakin on pientä pölyallergiaa ja oireilen niin heinäpölylle, eläinpölylle sekä oikeastaan vähän kaikenlaiselle pölylle, mutta käyn silti sinnikkäästi tallilla siedättämässä itseäni. Ja rehellisesti sanoen oireilen onneksi aika vähän tallilla. Ainoastaan tallikissat ja kaikista sakein heinäpöly aiheuttavat joskus tukalaa oloa.

      Onneksi ratsastaminen tapahtuu useimmiten ulkona raikkaassa ilmassa. Ja se on tosiaan mainio keino nähdä maisemia matkaillessa!

  • Reply Jenna / Journey Diary torstai, toukokuu 7, 2015 at 20:48

    Oon muutaman kerran ratsastanut, mutta ei ollut mikään paras kokemus :’D Jääräpää heppa ja jääräpää minä ei ollut mikään toimiva combo.

    • Reply Martina perjantai, toukokuu 8, 2015 at 07:41

      Jääräpää heppa ei oo koskaan mitenkään toimiva combo kenenkään kanssa. En mäkään tykkää sellaisista, vaikka heppatyttö olenkin. 🙂

  • Reply Annika | Travelloverblogi torstai, toukokuu 7, 2015 at 23:34

    Olin ensimmäisen (ja epäilemättä ainoan) kerran hevosen selässä toistakymmentä vuotta sitten Dominikaanisessa tasavallassa. Oma konini tahtoi koko ajan jäädä muusta porukasta, ja minä tietty aika jännittyneenä sen valtavan eläimen selässä. Alkoi vielä sataa. Sitten näkyi autio ranta, jota ilmeisesti heppakin arvosti, koska se lähti sellaiseen kiitoon, että oksat pois. Kovin monesti en ole niin paljon pelännyt. Oli vain satulan nuppi, josta pitää kiinni. 🙂 Mutta minusta on aivan mieletöntä, että jollakulla on noin suuri intohimo ylipäätään mihin tahansa.

    • Reply Martina perjantai, toukokuu 8, 2015 at 07:42

      Huh, kuulostaapa aikamoiselta kokemukselta! Pystyn samaistumaan. 😀 Pysyit kyydissä kuitenkin?

      • Reply Annika | Travelloverblogi perjantai, toukokuu 8, 2015 at 20:52

        Juu, mutta tiukkaa teki. 🙂

        • Reply Martina lauantai, toukokuu 9, 2015 at 09:01

          Voin vaan kuvitella.. Huhhuh!

  • Reply Tiina, Kinttupolulla perjantai, toukokuu 8, 2015 at 12:07

    Mulla tuli heti mieleen sama kuin Rimmalla noita hevoskärryjä katsellessa…..mun reissuharrastuksiin kun taitaa kuulua vahvasti eläinoikeus asiat ja niiden bongailu maailmalla 🙂 Onnellisia eläimiä on aina ihana bongata, mutta harmillisen usein näkee niitä kaltoinkohdeltujakin.

    Mä muuten hoidan Ranskassa ponilaumaa, jotka saavat kirmata vapaana niityllä. Ikinä en ole ratsastanut, mutta eläimet on mun sydämen asia <3

    • Reply Martina perjantai, toukokuu 8, 2015 at 12:21

      Maailmalla näkee tosiaan valitettavan usein huonosti kohdeltuja eläimiä. Mutta Ranskan vapaana kirmaava ponilauma kuulostaa todella hyvältä! Ne jos jotkut ovat onnellisia eläimiä! 🙂

  • Reply Kea / Deep Red Blues perjantai, toukokuu 8, 2015 at 14:52

    Mä olin aiemmin kovastikin heppatyttöjä ja vietinkin ison osan nuoruudesta tallilla. Nyt on menny varmaan kymmenen vuotta että en oo aktiivisesti heppaillut… ei ehkä siksi etten enää tykkäis, vaan siksi että se oli aika kallis harrastus ja lisäks on muitakin lajeja jotka on nyt helpommin toteutettavissa. Mutta hepat on kyllä ikuisesti suosikkeja. 🙂

    • Reply Martina perjantai, toukokuu 8, 2015 at 15:00

      Mullakin oli yli kymmenen vuoden tauko kun en heppaillut juuri ollenkaan. Annoin kuitenkin aikuisiällä uudelleen pikkusormeni hevosille ja niinhän siinä kävi, aivan kuten pikkutyttönäkin, että hevostelu vei koko tytön mennessään, eikä mikään määrä ratsastusta tunnu olevan tarpeeksi. Rahaa siihen kuluu tosiaan ihan tolkuttomasti ja joku muu harrastus olisi paljon lompakkoystävällisempi. Mutta kun hevoskärpänen puraisee niin eihän sille mitään voi. Siksi varoittelenkin entisiä heppatyttöjä astumasta uudelleen tallin ovesta sisään, sillä sille tielle jää niin helposti, oli rahaa tai mahdollisuuksia siihen tai ei. 😀

  • Reply Satu VW I Destination Unknown sunnuntai, toukokuu 10, 2015 at 16:49

    Meillä menee kyllä reissut harrastusten perässä lähes aina. Tuleva Italian matka on pyhitetty ihan täysin koskimelonnalle kun muksut jäävät isovanhempien hoivaan, ja muutenkin mennään yleensä ulkoilullisissa merkeissä. Välillä on kyllä kiva tehdä vähän jotain muutakin, vaikka piipahtaa kaupunkilomalla, mutta ne matkat ovat loppujen lopuksi aika harvassa…. Ihania heppakuvia nämä!

    • Reply Martina sunnuntai, toukokuu 10, 2015 at 20:31

      Teillä on kyllä ihailtavan reippaita reissuja! Mulla matkat menee eniten ruokaharrastuksen merkeissä ja se kyllä näkyy sitten vyötäröllä. Pitäisi ehkä yhdistellä enemmän urheilullisiakin harrastuksia reissuihin, kuten vaikkapa nimenomaan ratsastusta. Pysyisi meininki vähän paremmin balanssissa kun liikkuisi välillä ja sitten taas herkuttelisi. 🙂

  • Reply Susanna sunnuntai, toukokuu 10, 2015 at 23:08

    Ratsastusmatkoja taitaa löytyä aika monestakin koheesta, voisi olla hienoa ratsastaa esim. rantamaisemissa auringon laskiessa. Tässä jotain ideoita: http://www.farandride.com
    myös aika lähellä näyttäisi olevan ratsastuslomia

    http://www.inthesaddle.com

    • Reply Martina maanantai, toukokuu 11, 2015 at 08:56

      Joo, auringonlasku rannalla ja heppa alla. Kelpaisi!

  • Reply Nanna maanantai, toukokuu 11, 2015 at 09:44

    Islanninhevosvellusmatkan Islannissa haaveilin aina toteuttavani 40 lahjaksi itselleni. No ehkä sitten viiskymppisenä… Urhonkin (poikan)i voin ottaa sitten jo mukaan. Haaveilen aina ratsastusmatkoista, mutta tottakai perheen muut lomat menevät aina edelle, eikä siis ratsastuslomille taida ikinä olla aikaa ja rahaa. haluaisin ratsastamaan ja syömään Toscanaan. Jonnekin Coloraadoon ranchilomalle, Etelä-Afrikan safarille hevoselle ja vankkurilomalle vaikka Irlantiin (tänne voitaismennäkoko perhe). Kouluratsastusloma ehkä jossain Espanjassa ja kyllä ne Unkarin pustatkin kelpaavat. Ei tässä aiheessa unelmat ihan heti lopu.

    Ihan kotoisissa maisemissa olen monen monituiset kerrat viettänyt 2-5 päivää Niinisalon upeissa hiekkaharjumetsissä velikullilla suokeilla, mutta viime kerrasta on kohta 10 vuotta…

    Dominikaanisessa olin päivän ratsastamassa, kahlasimme syvässä joessa, niin että satulanreunatkin kastuivat ja kiipesimme mahankouria kirpaisevia rinteitä. Mieleenpainuva kokemus.

    • Reply Martina maanantai, toukokuu 11, 2015 at 10:35

      Oijoi, onpas siinä ihana lista. Toteuttaisin nuo kaikki mielelläni. Suurimpana haaveena mullakin on issikkaretki Islannissa. Ehkä mäkin sitten viisikymppisenä, jos alan nyt jo säästää rahoja. 🙂 Jos ratsastus olisi koko perheen harrastus, olisi heppamatkoja helpompi toteuttaa, mutta mihis mä Henkan tyrkkään siksi aikaa kun olen itse ratsastamassa. Kaljalle? Kai nyt joka kylästä löytyy lähipubi?

      Me oltiin pari vuotta sitten suokkivaelluksella Evon kansallispuistossa. Se oli ihana kokemus, vaikka laukkasuora olikin hieman liian pitkä ja vauhdikas ryhmän tasoon nähden. Letka venähti kohtuuttoman pitkäksi kun vauhdikkaat puoliveriset otti kaulaa suomiputteihin. Osa kääntyi vahingossa väärään suuntaan, joku meinasi tipahtaa ja letkan loppupää karjui suoraa huutoa ”SEEEIIISS!”. Ei ollut ehkä kaikista rentouttavin kokemus kaikille, mutta sitäkin mieleenpainuvampi.

      Ei kuitenkaan niin mieleenpainuva kuin teidän Dominikaanisen reissu. Kuulostaa hurjalta ja kivalta samaan aikaan.

  • Reply Katri perjantai, toukokuu 15, 2015 at 10:27

    Toinen heppahullu matkaaja täällä moi! Matkaopas elämän aikana ensimmäinen asia uuden kohteen saannin jälkeen oli aina googlettaa kohteen ratsastusmahdollisuudet 😀 Kuten aiemmissa kommentoissa jo olikin sanottua, itsekin useimmiten kierrän nuo kärrypollet kaukaa ajatellen että niiden elämä ei ehkä sieltä parhaimmasta päästä ole kun joutuvat pitkät päivät seisoskelemaan kovilla kaduilla ja useimmissa maissa vielä kuumassa säässä turisteja odottelemassa :/ Lomamatkoille lähtiessä tulee melko usein googleteltua että olisiko se ratsastaminen mahdollista. Viimeisimmällä lomamatkalla Kreetalla toteutin kauan kyteneen haaveen pitkällä hiekkarannalla ratsastamisesta, olihan se vaan hienoa 🙂 Seuraavaksi listalla toivon mukaan syksyllä islanninhevosvaellus Islannissa.

    • Reply Martina perjantai, toukokuu 15, 2015 at 10:48

      No hei heppatyttö! ) Aika samanlaiset ajatukset tuntuu olevan kaikilla kaltaisillamme. Kärrypollet kierretään kaukaa, ratsastusmahdollisuudet tsekataan ja haaveena on issikkavaellus Islannissa. Kuulostaa ihanalta tuo hiekkarannalla ratsastaminen. Kreetalle olen haikaillut muutenkin ja nyt sain taas yhden hyvän syyn vierailla siellä vaikkapa jonakin syksynä pahimman turistikauden ollessa lopuillaan.

    Leave a Reply