Kulinaristin Ranskan riviera

Paikallinen ruoka liittyy aina olennaisena osana matkailuuni ja voi pojat, Ranskan rivieralla paikallisten herkkujen kanssa tuli aivan runsauden pula. Niin paljon maisteltavaa ja niin vähän aikaa. Vielä kun me urpot tuhlasimme eräänä iltana rahojamme ja hyvän nälän surkeaan turistiloukussa syötyyn turistimenuun, en ehtinyt millään maistaa kaikkia rivieran erikoisuuksia. Ranskan rivieralle pitää siis palata vielä uudestaankin. Voi harmi.

Sen lisäksi, että esittelen luonnollisesti kaikki maistamani paikalliset herkut, aion kertoa myös niistä, joita en ehtinyt tällä reissulla kokeilla. Jospa te vaikka ehtisitte. Tulkaa sitten kertomaan miltä maistui.

Yksi paikallisista erikoisuuksista, jota emme saaneet maistettua, vaikka kuinka huusimme “sokka irti!”, on socca niminen kikherneistä ja oliiviöljyistä tehty rieska tai lettu tai joku semmoinen litteä kaveri. Socca-kojuja näkyi kyllä silloin kun ei ollut nälkä, mutta kun nälkä yllätti, ei soccaa näkynyt ja valitsimme välipalaksi jotakin muuta hyvää.

Pissaladiere on hauskan niminen pizzapala. Sen täytteenä on ainakin anjovista ja usein myös oliiveja ja sipulia. Tämä olisi sopinut varmasti minun makuuni ja haaveilinkin pissaladieren syömisestä lentokentällä ennen lähtöä, mutta lähtö ei mennyt ihan niin kuin piti (tästä lisää myöhemmin, meinasi tulla vähän kiire), ja suolainen välipala jäi välistä. En tosin edes nähnyt pissaladierea kentän kahvilassa kun kuikuilin vitriinejä päin, joten väliin se olisi ilmeisesti jäänyt paremmallakin ajalla.

Pan pagnatiakaan, eli oliiveja ja tonnikalaa sisältävää leipää, en maistanut, mutta vähän saman tyyppisen wrapin otin mukaani hotellihuoneeseen iltapalaksi. Tonnikalalla täytetty wrap saattaa kuulostaa tylsältä ja kieltämättä se siltä näyttikin, mutta maku oli onnekseni oikein mainio.

Crepesit ovat tuttuja jo entuudestaan, joten niidenkin maistelu jäi välistä. Crepesejä, eli suomalaisittain lettuja, tarjoillaan joko suolaisella tai makealla täytteellä,mutta makea täyte lienee yleisempi. Nutella-täytteinen vastapaistettu lettu kieltämättä houkutteli ja ensi kerralla aion todellakin syödä Nutella Crepesin. Slurps. Joko mennään?

Jäätelökojuillakin kannattaa vierailla. Nizzassa saatat törmätä jopa ruusun tai oluen makuisiin jäätelöihin. Kuvassa poseeraa mandariinin makuinen sorbetti.

Paikallista leipäosastoa edustaa myös Fougasse-niminen rapeakuorinen leipä, jonka maistaminen jäi niin ikään ensi kertaan. Se tarjoillaan usein tutun tapenaden, eli oliiveista tehdyn tahnan kanssa.

Tässä välissä voin ihmetellä itseäni hetken ääneen ja moittia ruokabloggaajaa, joka ei maista tärkeitä paikallisia herkkuja. Olen luetellut jo monta paikallista erikoisuutta, joita en kuitenkaan maistanut matkallani. Mikäs se sellainen ruokabloggaaja on? No, annetaan vähän armoa, Ranskan rivieralla on nimittäin todellakin niin paljon maisteltavia ruokia, ettei kolme päivää riitä millään kaikkeen. Maistoin kuitenkin montaa paikallista ruokaa ja juomaa, kuten saatte pian huomata. Ja tosiaan, ensi kerralla sitten loput..

Ehkäpä tunnetuin Provencen alueen ruoka lienee ratatouille-niminen kasvismuhennos, jota kokkasin heti kotiin palattuani tuliaiseksi tuomistani Provencen yrteistä. Muhennokseen tulee ainakin kesäkurpitsaa, munakoisoa, tomaattia, sipulia ja paprikaa ja sen voi tarjoilla joko pääruokana tai lisukkeena. Ratatouille maustetaan ihanilla Provencen yrteillä ja hyvällä oliiviöljyllä. Reseptin löydät täältä.

Myös bouillabaisse lienee monelle tuttu. Herkullisesta kala-äyriäiskeitosta on monenlaisia versioita ja olen syönyt sitä muutamaankin otteeseen ihan täällä kotimaassa. Nizzassa se olisi varmasti erinomaista.

Nizzan salaatti oli myös jo entuudestaan tuttu kaveri, mutta en antanut sen häiritä, kun tilasin annoksen anjovista, keitettyjä kananmunia, tonnikalaa ja tomaatteja sisältävää salaattia eräässä viihtyisässä rantaravintolassa. Paikan päällä rivieralla nautittuna maukas salaatti maistui erityisen hyvältä ja täytti vatsan pitkäksi aikaa. Nizzan salaatti on suolaisuudessaan ja raikkaudessaan erittäin hyvä lounas kuuman auringon alla.

Toki kun Ranskassa oltiin, tuli meidän ahmittua myös patonkia ja croissantteja. Niitä tuli vedettyä useammin kuin kerran, ja vaikken normaalisti olekaan vaalean vehnäpatongin ystävä, maistui ranskalainen patonki taivaallisen hyvältä paksun juustoviipaleen kera rivieran halki puksuttavan junan kyydissä nautittuna. Ah ja nam!

Croissanteista maistoimme sekä tavallista versiota että suklaatäytteisiä croissantteja ja jotenkin nekin maistuivat Nizzassa erityisen hyvälle. Menimme heti ensitöiksemme perille saavuttuamme kahvilaan, tilasimme kahvia ja croissanttia (ja pelasimme lentokoneessa kesken jääneen Yatzyn loppuun, mutta sen mainitseminen ei nyt varsinaisesti sovi hakemaani tunnelmaan..) ja nautimme ihanasta lomafiiliksestä. Kiireetön kahvi- ja croissanttihetki on ehdottomasti paras tapa aloittaa kaupunkiin tutustuminen.

Makeaa osastoa edustavat tietenkin myös macaronsit, jotka olivat täällä todella herkullisia. Valitsin Cannesin kaduilta löytämästämme suloisesta macarons-puodista ruusun ja Nutellan makuiset macaronsit ja mussutin ne tyytyväisenä rantakadulla. Macarons ei ole koskaan maistunut niin hyvälle kuin silloin. Toin kauniin värisiä macaronseja kotiin tuliaiseksikin.

Myös Tarte Tropezienne -leivoksesta puhuimme, mutta kun sellainen ei kävellyt vastaan, jäi sekin odottamaan seuraavaa reissua. Kermatäytteinen leivos näyttää kuvissa niin hyvälle, että alan kohta oikeasti suunnitella uutta matkaa Ranskan rivieralle. Sieltähän voisi kätevästi koukata Italian puolellekin.

Ennen kuin lähden kaivamaan kaapista nälissäni syötävää (näistä ruokapostauksista ei meinaa koskaan selvitä ilman ruokahimoja) kerron vielä hieman paikallisista juomista. Ranskassa kun ollaan on ehdottomasti juotava aitoa shampanjaa. Sitä saa yllättävän edullisesti ruokakaupastakin, tosin laadukkaammista yksilöistä saa maksaa enemmän. Hyvältä se kaupan halvinkin versio tosin maistuu, nimimerkillä: Kokeiltu on Cannesin satamassa.

Shampanjaa ja huvijahteja. Tämän kuvan perusteella ei äkkiseltään uskoisi, että olimme reissussa pienellä budjetilla.

Nautiskelimme matkan aikana myös pullon roseviiniä, vaikka kukaan meistä ei varsinaisesti ole roseviinin ystävä. Olin kuitenkin muutama viikko sitten juonut erinomaista roseviiniä Prahassa ja ajattelin Ranskastakin saatavan hyvää roseeta. Olin oikeassa. Kaupasta summanmutikassa valitsemamme roseviini maistui meille kaikille oikein hyvin jopa ihan aamutuimaan.


Huomenta Nizza! Näytät kauniilta tänään!

Erinomaisten viinien lisäksi Ranskassa pitää maistaa myös Pastista, vaikka se voikin jakaa mielipiteitä. Pastis on sambucamainen anisviina, jota juodaan usein aperitiivina. Pastiksen lisäksi pöytään tuodaan yleensä vettä, jolla juomaa laimennetaan oman maun mukaiseksi.

Me emme osanneet päättää onko parempi laimentaa juoman omalaatuista makua reippaasti, vai vetää se lähes raakana ykkösellä naamaan. Taisimme kaikki päätyä eri ratkaisuihin ja lopulta vanhankaupungin aukion laidalla olevan terassin pöydässä oli kuin olikin kolme tyhjää pastislasia. Juoma vaatii hieman totuttelua, mutta tämä lienee niitä makuja, joihin voi totuttelun jälkeen iskeä armoton himo. Kyllä minä aion ensi kerrallakin ottaa lasillisen Pastista.

Tuliaiseksi Ranskan rivieralta kannattaa tuoda ainakin jumalaista Provencen yrttisekoitusta, jota myydään erilaisissa pakkauksissa simppelistä läpinäkyvästä paketista hienompiin lahjapakkauksiin. Myös paikallinen laadukas oliiviöljy on hyvä tuliainen, samoin makeat macaronsit kauniissa paketissa. Ja miksei sitä shampanjaakin voisi viedä kotiin asti. Minä vein, tai siis toin. Henkalle, joka saa ihan itse päättää milloin ja etenkin kenen kanssa tuliaisshampanjansa korkkaa. Kröhöhöhömmm!

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply alex maanantai, maaliskuu 2, 2015 at 20:03

    Ihanan värikäs ja herkullisen näköinen postaus harmaaseen kevätpäivään! Ja hei – jäipähän tuoss nyt runsaasti syitä palata takaisin Rivieralle!

    • Reply Martina tiistai, maaliskuu 3, 2015 at 08:37

      Kiitos! Ja todellakin, Rivieralle on päästävä syömään loputkin herkut! 🙂

    Leave a Reply