Kiilan sunnuntaibrunssi

Kesken muuttoviikonloppumme kipitin minä juna-asemalle ja päräytin Helsinkiin Kiilan brunssille. Perillä odotti pöydällinen iloisia naisia ja pian eräs isomahainen ystävä taapersi hämmentyneenä paikalle. Baby Showerit sai alkaa!

Ihan ensimmäiseksi hyökkäsimme buffetpöytien ääreen, sillä todellakin syyään eka (muistaako kukaan enää sitä Kapteeni Ä-nen biisiä? ”Tehään vaikka mitä mutta syyään eka, syyään eka..”). Tarjolla oli jos jonkinlaista herkkua ja lautanen kävi äkkiä pieneksi. Parhaiten mieleeni jäi juustoa ja pähkinää sisältänyt kulho, punajuurihässäkkä sekä mehukkaat hedelmät. Myös karjalanpiirakat toimivat aina ja vaahtokarkit sopivat brunssiin kuin nenä päähän.

Seuraavaksi tuleva äiti availi lahjojaan, joiden syövereistä paljastui muutama sellainen asia, jonka minäkin tunnistin (jee, tiedän mikä on vaippa!) ja muutama asia, joiden funktiosta minulla ei ollut mitään hajua. Olin muutenkin hieman ulkopuolella vauva- ja raskauskeskusteluista, mutta kuuntelin kyllä sujuvasti miten kaverit kuvailivat vauvaperheen arkea. Ilmeisesti nyt pitäisi ottaa kaikki ilo irti ylimääräisestä ajasta ja vapaudesta tehdä mitä huvittaa ja mennä minne lystää. Okei, käskystä!

Pari tuntia hujahti kuin siivillä ja jatkoin matkaani kohti kotona odottavia muuttolaatikoita. Toki kävin ostamassa matkalta kylpypalloja ja pokkareita uuteen kotiin, sillä mitä muutakaan minä siellä tekisin kuin makaisin poreammeessa pokkari kädessä. Paitsi etten lue kylvyssä, emmekä tietenkään ole malttaneet testata poreammetta vieläkään. Ja muutosta on kohta jo kaksi kuukautta. Mikä meitä vaivaa?

Niin tosiaan, tässähän oli puhe Kiilan brunssista eikä meidän muutosta. Brunssia meille suositteli Brunssiekspertti-Huli ja taisimme kaikki pitää kovasti sen antimista. Minä ainakin olin vakuuttunut ja sain mahani mukavan täyteen. Nälkä pysyi poissa pitkälle iltaan asti.

Kun saavuimme paikalle hieman ennen puoltapäivää, oli brunssilla vielä runsaasti tilaa, mutta sen jälkeen paikka alkoi täyttyä nuorista trendikkään näköisistä ihmisistä. Puheensorina yltyi, mutta meteli pysyi aisoissa ainakin meidän hieman rauhallisemmassa kolossa sijaitsevassa pöydässämme. Hinta-laatusuhde oli kohdallaan ja suosittelen Kiilan sunnuntaibrunssia mielelläni muillekin. Ikkunasta avautuu maisemat keskelle Helsinkiä ja brunssin jälkeen voi pyörähtää vielä keskustassa ostoksilla, niin kuin meistäkin osa teki.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Huli/Meanwhile in Longfield.. perjantai, helmikuu 20, 2015 at 09:06

    Kiva kuulla, että brunssi maistui! 🙂 Kun meidän porukoissa aletaan jutella vauvoista ja lapsista, alan mä hölöttää tosi asiantuntevasti Kodasta, ja siitä miten koiran kanssa kokee ihan samoja juttuja kuin lasten. 😉 Voisin kyllä ehkä olla myös hiljaa, mutta kun en vain osaa.. Hah!

    • Reply Martina perjantai, helmikuu 20, 2015 at 10:29

      Mullakin tuli hevoset ja niiden koulutus mieleen, mutta tyydyin vaan nyökyttelemään tosi asiantuntevan näköisesti, kun muut puhuivat lapsista. Joitain asioita muistan siltä ajalta kun Marko oli vauva, mutta pidin turpani kiinni niistäkin. Ei tuntunut sopivalta puhua pikkuveljestä kun muut puhuivat omista lapsistaan. 😀 Mutta kyllä mä ihan mielelläni kuuntelen muiden juttuja synnytyksestä, raskaudesta ja muusta. En vaan osaa kommentoida mitään takaisin.

  • Reply jerina perjantai, helmikuu 20, 2015 at 14:39

    Oi, Kiilan brunssi on kyllä ihana! Alkoipa tekemään mieli mennä sinne uudestaan… 😛

    • Reply Martina perjantai, helmikuu 20, 2015 at 14:45

      Se oli kyllä tosi kiva! Paljon herkkuja ja mukava tunnelma. 🙂

    Leave a Reply