Tyttöjen synttärimatka Ranskan rivieralle

Tyttöjen reissu Ranskan rivieralla. Nizza, Cannes ja Monaco. Aurinkoa, rannan tyrskyjä, ukkoskuuro, kuohuvaa, sormiin sulavia jäätelötötteröitä, uunituoreita croissantteja, ranskalaisia parvekkeita, huvijahteja, yatzy-otteluita, paljon naurua ja tyttöjen juttuja. Siitä oli meidän synttärimatkamme Ranskan rivieralle tehty.

Täytimme kahden hyvän ystäväni kanssa 30-vuotta kahden kuukauden sisään ja päätimme lähteä juhlimaan sitä Nizzaan. Sopivaa matkakohdetta etsittiin pitkään ja hartaasti, kunnes lopulta hieman yllättäenkin löysimme pieneen budjettiimme sopivan matkan Nizzaan. Ranskan rivieraa ei varsinaisesti mielletä budjettimatkailijan lomakohteeksi, mutta oikeilla valinnoilla sielläkin pärjää pikkurahalla.

Matkamme ajoittui viime vuoden lokakuulle, jolloin Nizzassa oli vielä oikein kesäisen lämmintä. Pari sadekuuroakin osui kohdalle, mutta ne menivät pian ohi ja sateesta huolimatta koko ajan oli mukavan lämmin. Lensimme Nizzaan varhaisella aamulennolla ollen perillä jo aamuyhdeksän pintaan paikallista aikaa. Reissussa vietimme kaksi yötä ja kotiin palasimme iltalennolla, joten saimme nauttia melkein kolme kokonaista päivää Ranskan rivieran auringosta. Ihana pieni irtiotto!

Ja koska meitä oli kolme, saimme jymyidean leikkiä Vain elämää -ohjelmaa ja jaoimme kolme matkapäiväämme keskenämme syntymäpäiväjärjestyksessä. Ensimmäinen päivä oli minun päiväni, toinen Heidin ja kolmas Hannan. Jokainen keksi omalle päivälleen yllätysohjelmaa, joka kestäisi muutaman tunnin. Asiaan kuului julistaa vähintään kerran “Tänään on minun päiväni!” ja kullekin sankarille kippistettiin sopivan tilaisuuden tullen.

Koska minun päiväni osui ensimmäiselle lomapäivälle, halusin keksiä hauskan tavan tutustua Nizzaan. Minijuna it is! Katsoin jo kotona valmiiksi mistä kaupungilla kierroksen tekevä minijuna lähtee, paljonko se maksaa ja kauanko kierros kestää. Kävelytin ystäväni Nizzan rantabulevardille, jota pitkin kuljimme kohti vanhaakaupunkia. Täältä jostain rantabulevardilta junan pitäisi lähteä. Vaan eipä lähtenytkään.

Etsin katseellani junaa, siihen viittaavaa kylttiä tai mitä vaan vinkkiä minijunan olinpaikasta, mutten löytänyt mitään. Jouduin lopulta paljastamaan kavereille, että suunnitelmissa oli minijuna, mutta sitä ei löydy. Kävelimme vielä kerran rantakadun läpi joutuaksemme toteamaan, ettei junaa vaan kertakaikkiaan löydy. Rantakadun vallannut urheilutapahtuma kojuineen lieni hätistänyt minijunan muualle ja löysimmekin sen seuraavana päivänä Place Massenan aukion luota.

No mutta, ei hätä ole tämän näköinen, tuumimme ja päätimme korvata minijunan Promenade du Paillonin puiston päässä nököttävällä karusellilla. Kierros se on sekin ja kaupungissa. Kaupunkikierros siis, tavallaan. Ennen kaikkea se oli hauskaa. Kyllä kolmekymppinenkin saa olla karusellissa jos haluaa.

Karusellin jälkeen koitti minun päiväni toinen osa ja vein tytöt El Mercadon terassille, jossa tilasimme kannun sangriaa. Kun sangria tuotiin pöytään (tässä muuten kesti ihan luvattoman kauan, emmekä huonon palvelun vuoksi suosittelekaan tätä paikkaa, vaikka sangria olikin hyvää) kaivoin esiin papereita ja kyniä. Oli tietovisan aika!

Tietovisan aiheina oli Nizza, Ranska, Kikka (älkää kysykö..) ja vuosi 1984. Kysymyksiin vastattiin vuorotellen, aihepiirin sai valita itse ja osaan kysymyksistä liittyi bonuspisteiden mahdollisuus molemmille. Voittaja sai palkinnoksi aitoja Pirkka-merkkisiä ranskanpastilleja.

Loppupäivä kului Nizzaa koluten. Kiipesimme linnakukkulalle katsomaan upeita maisemia, nautimme Nizzan salaatit rantaravintolassa ja pysyimme ihmeen pirteinä armottomasta univelastamme huolimatta. Aikainen aamuherätys alkoi kuitenkin painaa iltaa kohti ja päät painuivat tyynyyn hyvissä ajoin.

Seuraavana päivänä oli Heidin päivä ja sankari julisti heti aamulla päivän teeman olevan kännissä Cannesissa (lausutaan kännissäkännissä, ja tätä muuten hoettiin päivän aikana melkoisen usein). Nautimme aamiaisen hotellihuoneessamme ja korkkasimme sen yhteydessä roseviinipullon. Kippis ja juna-aikatauluja tutkimaan!

Päräytimme heti aamiaisen jälkeen junalla Cannesiin, jossa kiertelimme rantakadulla, juna-aseman ja rannan välillä sekä satamassa. Sää oli ihanan kesäinen, pysähdyimme rantakadun penkille mussuttamaan suussasulavia macaronseja, söimme terassilla pizzaa ja korkkasimme aidon shampanjan huvijahtien luona satamassa. Tältä elämän kuuluukin maistua! Ihana Ranskan riviera!

Cannes

Cannes

Cannes

Satamassa huvijahtien vieressä meitä odotti myös Heidin päivään liittyvä tehtävä, jota varten olimme metsästäneet ruokakauppaa kaupungilta. Sankarimme kävi ostamassa meiltä salaa ranskalaisen patongin, joka toimi tehtävämme rekvisiittana. Tehtävänämme oli kuvata lyhyt video, jossa patonki esiintyisi jossakin muussa roolissa, kuin siinä ilmeisimmässä, eli ruokana. Videon kielenä toimi ranska, jota me emme tietenkään Hannan kanssa puhu kumpikaan.

Cannes

Cannes

Cannes

Pian kamera kävi, Heidi kuvasi ja Martina esitti Cannesin satamassa valokuvia napsivaa turistia. Hanna lauloi taustalla “ranskaksi” kauniiseen kesäpäivän tunnelmaan sopivaa laulua. Pian laulu lakkasi ja Hannan esittämä paha rosmo hyökkäsi varastamaan turistin laukkua. Siinä vaiheessa patonki pääsi esiin kun Martina-turisti mätki sillä rosmoa esittävää Hannaa kiroillen samalla “ranskaksi”. Siitä tuli hieno video. NOT. Mutta hauska muisto kuitenkin.

Cannes

Cannes

Kun video oli kuvattu istahdimme alas ja nautiskelimme shampanjaa päivän teeman mukaisesti ja odottelimme huvijahtia viemään meidät Monacoon. Kyytiä ei näkynyt, joten lähdimme juna-asemalle odottamaan Monacoon vievää junaa.

Matkalla ostimme näyttelijäpatongin kaveriksi manchego-viipaleita sekä Desperados-oluet, jotka nautimme välipalaksi junamatkalla. Ennen junaan astumista kävimme vielä passikuvakopperossa ottamassa laadukkaita kuvia meistä kolmesta. En ollut aikoihin nauranut niin paljon kuin tämän loman aikana.

Monaco

Monaco

Monaco

Monaco

Monacossa kiertelyn jälkeen nappasimme bussin takaisin Nizzaan. Bussi kiersi kaunista maisemareittiä ja katselimme kuinka ilta saapui rivieralle ja valot syttyivät kaupunkeihin. Perillä Nizzassa olimme vasta pimeän tultua.

Söimme kaupungilla illallisen ja ihailimme iltavaloissa kylpevää Nizzaa. Sitten oli taas aika siirtyä hotellille nukkumaan. Takana oli pitkä ja antoisa päivä ja onneksi edessä oli vielä yksi ihana päivä ennen seuraavana iltana koittavaa kotiin paluuta.

Viimeinen lomapäivämme oli Hannan päivä ja se alkoi ukkosen merkeissä. Olisimme halunneet mennä aamiaispiknikille rantaan, mutta sateella se ei onnistunut. Kipaisimme siis Hannan kanssa lähikauppaan hakemaan aamiaistarvikkeita, jotka nautimme hotellihuoneen suojassa. Perillä kaupassa nauroimme, miten hyvä idea oli jättää se ainoa ranskaa osaava kaveri hotellille, ja yrittää valita hyllystä oikeita asioita ilman ymmärrystä mitä purkkien kyljissä luki. No, aika helposti sieltä löytyi aamiaistarvikkeet. Ei siihen kielitaitoa tarvita, että osaa napata croissantit hyllystä, ja sen hieman vaikeammankin, eli levitettävän juuston, osasimme myös lopulta valita mukaamme. Tuurilla ehkä, mutta kuitenkin.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelykadulle haahuilemaan. Sade lakkasi, valitsimme kaupoista tuliaisia, etsimme pienelle pojalle kivaa reppua tuloksetta ja istahdimme välillä terassille. Kiertelimme ja kaartelimme kaikessa rauhassa.

Sitten oli Hannan päivän ohjelman vuoro! Hanna oli katsonut valmiiksi kivan lounasravintolan vanhastakaupungista, ja kun lopulta löysimme sivukadulla piilottelevan ravintolan, totesimme sen olevan kiinni. Kävi siis minijunat.

Mutta eihän hätä ole taaskaan tämän näköinen, meillä oli nimittäin korvan takana toinenkin kehuttu lounaspaikka, joka oli auki ja jonne mahtui onneksi vielä syömään. Kerron ravintolasta lisää omassa postauksessaan, se oli nimittäin aivan ihana paikka. Lounaan aikana puhuimme unelmista ja Hannalla oli meille unelmiin liittyviä tehtäviä, joita teimme syömisen ohessa.

Lounaan jälkeen aurinko oli tullut esiin ja päätimme toteuttaa sateisen aamun pilaaman piknik-hetken nyt vielä ennen hotellille ja kotiin palaamista. Harmi vaan että olimme juuri syöneet, eikä ruokaisa piknik tullut näin ollen kuuloonkaan.

Onneksi juoma maistuu täydelläkin mahalla, totesimme, ja haimme kaupasta pullon skumppaa. Laukusta löytyi edellisenä iltana Place Massenan portaalta pelastamamme vajaa paketti kertakäyttömukeja, joihin kaadoimme kuohuvaa. Arvasimme että mukeille tulee vielä käyttöä. Kilinää ei kuulunut kippistäessä, mutta tunnelma oli varsin kohdallaan.

Istuimme Nizzan kivikkoisella rannalla pitkän tovin aaltojen tyrskyjä haistellen. Katselimme taivaalle kohoavia lentokoneita, vedessä hilluvia ihmisiä, nauroimme kun aalto pärskähti naamallemme ja hyvästelimme mielessämme ihanan Ranskan rivieran. Skumppa maistui paremmalta kuin koskaan ja mieli oli levännyt, rauhallinen ja vähän haikeakin. Minne reissataan seuraavaksi?

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Sofia / Liikkeellä perjantai, helmikuu 13, 2015 at 10:28

    Kertakaikkisen hauska idea tuo Vain elämää -päivä! 🙂 Pitäis itekin toteuttaa joskus vaikka viikonloppureissulla. Ihania kuvia, näissä on kyllä tunnelmaa.

    • Reply Martina perjantai, helmikuu 13, 2015 at 11:55

      Vain elämää -päivä oli hauska, vaikka aluksi tuntuikin, että onpas vaikeaa keksiä jotakin kivaa ihan vieraassa paikassa. Lopulta ideoita tuli kuitenkin melkein liikaakin. Vain elämää -päivät pitää ottaa ehdottomasti käyttöön jatkossakin! Etenkin tyttöjen reissuilla. 🙂

    Leave a Reply