Vuodenvaihteen 2015 makumatka

Keltaisen keittiön makumatkat lienevät monelle lukijalle jo tuttu käsite. Idea niissä on se, että suunnittelemme useamman ruokalajin illallisen, jonka ruokalajit tulevat ympäri maailmaa. Tämä on halpa ja herkullinen tapa matkustaa maailman ympäri, kun se varsinainen maailmanympärysmatka on vielä pelkkä haave vain.

Viimeisin makumatka maailman ympäri toteutettiin vuodenvaihteessa Keravalla. Kokkasimme Henkan perheelle viimeisen kerran väliaikaisessa kodissamme Henkan vanhemmilla ja illallisen työnimi olikin iloisesti Viimeinen ateria.

Höystimme makumatkaamme tällä kertaa myös musiikilla tehden kustakin maasta soittolistan, joka toimi taustamusiikkina ruokailun ajan. Ennen kuin päästiin pöytään katsomaan mikä on seuraava ruokalaji, toimi musiikki myös vinkkinä, jonka perusteella Henkan perhe sai arvata, mihin matkustamme seuraavaksi. Kullakin oli yksi arvaus per maa ja kilpailu oli kovaa ja myöskin hyvin tasaväkistä.

Ensimmäinen ruokalaji, tai oikeastaan alkudrinkki, tyrkättiin illallistajien käteen Kokomo-biisin soidessa taustalla. Kyllä, olimme Karibialla juomassa maistuvaa Rum Punch -drinkkiä, jonka päälle oli raastettu Grenadan saarelta tuotua muskottipähkinää. Ai että mitkä Karibia-fläsärit siitä tulikaan, haluaisin niin takaisin Karibialle!

Seuraava matkakohteemme oli hieman lähempänä. Tulista katkarapupannua nautiskeltiin Turkissa ja mehevän mausteinen katkarapusoossi dippailtiin leivän avulla parempiin suihin alta aikayksikön.

Sitten oli aika lähteä taas hieman kauemmas kun One night in Bangkok lävähti soimaan. Pöytään nostettiin kattilallinen mausteista thaimaalaista keittoa ja vaikka siinä ei ollut lainkaan lihaa, söivät seurueemme miehetkin kasvissoppaa hyvällä ruokahalulla. Se olikin tosi hyvää. Santsasimme niin kauan, että kattila tyhjeni kokonaan.

Pääruoan ajaksi suuntasimme Wieniin ja Mozartin sävellysten soidessa taustalla haarukoimme Wieninleikettä eli Wienerschnitzeliä suuhumme. Leike valtasi melkein koko ison lautasen, mutta sen söi silti helposti kokonaan, tietenkin koska se oli hyvää, mutta myös siksi, että nuijimme leikkeet mahdollisimman ohuiksi.

Jälkiruokaa nautittiin missäs muuallakaan kuin Yhdysvalloissa, josta tulee niin paljon hyviä kakkuja ja piiraita, että siellä on vietetty ennenkin aikaa makumatkojen loppupäässä. Tällä kertaa leivoin ihanan tahmean pekaanipähkinäpiirakan, jossa maistui rapea muropohja, aromikas vaahterasiirappi sekä tietenkin ne pähkinät. Tumman täyteläistä piirasta tasapainotti vaniljajäätelö sekä jälkiruokaviininä toiminut makea portviini.

Illallisen jälkeen kello alkoi lähennellä puoltayötä, mutta nyt täytyy kyllä myöntää vähän nolona, että väsähdimme illallisen jälkeen aika kovasti. Ei vanhat enää jaksa. Kun vuoden 2015 ensimmäiset sekunnit pärähtivät käyntiin, olivat nämä kaksi bloggaajaa jo peiton alla untenmailla. Kuulin unen läpi kuinka ilotulitusraketit juhlistivat vuoden vaihtumista ja kuiskasin Henkalle hiljaa “Hyvää uutta vuotta!”.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Kirsi lauantai, tammikuu 31, 2015 at 18:09

    Aivan mahtava idea! Kopion ehdottomasti meidän talouteen makumatkat, tosin saa nähdä monenko ruokalajin illallisia näillä mun taidoilla saa aikaiseksi 😀 Jään odottamaan innolla mausteisen thaimaalaisen keiton reseptiä.

    • Reply Martina sunnuntai, helmikuu 1, 2015 at 09:19

      Kiva kuulla että pidät ideasta. Näitä on tosi kiva suunnitella ja toteuttaa, me ollaan tehty jo monen monta makumatkaa. Ja ainahan menua voi soveltaa omien taitojen mukaisesti. Meillä on ollut ruokalistalla kerran jopa valmissushia. Sitä ei ollut vaikea valmistaa. 😀

    Leave a Reply