Mala Strana, Praha

Prahan vanhakaupunki on ihana, mutta ehkäpä vielä ihanampi on toiselta puolelta jokea löytyvä Mala Stranan kaupunginosa, sikäli mikäli toisistaan niin paljon poikkeavia kaupunginosia voi edes vertailla keskenään. Mala Strana on vähän kuin Rooman Trastevere. Toisella puolella jokea oleva kaupunginosa, jossa paikallisten asuintalot, hotellit ja lukuisat pienet ravintolat sekä pikkupuodit ovat sulassa sovussa keskenään. Mala Stranassa, kuten myös Trasteveressa, on erityisen hyvä henki ja leppoisa tunnelma.

Mala Stranaa alettiin rakentaa 1600-luvulla ja siellä on lukuisia suloisia barokkityylisiä taloja. Alueella sijaitsee myös paljon ylväitä suurlähetystöjä. Kaupunginosan pääkatu Nerudova lähtee suoraan Kaarlensillalta ja sitä pitkin pääsee aina Prahan linnalle asti. Ja itseasiassa jos kävelee vielä pidemmälle, pääsee lopulta Petrinin kukkulalle vieville puistoteille, joista on upeat maisemat alas kaupunkiin. Katu on saanut nimensä kirjailija Jan Nerudan mukaan, joka lienee kuuluisin Mala Stranan asukki.

Nerudovan varrella on suurin osa Mala Stranan kuppiloista, ravintoloista ja kaupoista. Mäki viettää melko jyrkästikin ylöspäin joelta katsottuna ja koko kaupunginosa on mäkistä maastoa. Sen siitä saa kun on kahden kukkulan, eli Prahan linnan Hradcanyn ja Petrinin kukkulan välissä.

Sen lisäksi että Nerudovan varrella on suloisia matkamuistomyymälöitä, absinttikauppa, erilaisia pubeja ja ravintoloita, kannattaa katse suunnata välillä myös hieman ylemmäksi. Taloissa on nimittäin hauskoja yksityiskohtia. Ennen kuin taloja alettiin numeroida, merkittiin ne symbolein, jotka kuvattiin talojen julkisivuihin. Eräs taloista sai esimerkiksi nimensä siellä asuneiden viulunvalmistajien mukaan ja talossa on yhä tänäänkin koristeellinen kolmen viulun symboli. Kadun varrella on myös muun muassa kultaisen maljan talo ja muita hienoja talosymboleita.

Mala Stranassa, kuten myös monessa muussakin paikassa Prahan kaupungissa, on oma mystinen uskomuksensa. Mala Stranan kummitustarina liittyy erääseen Nerudova-kadulla olevaan vihreään taloon, joka työntyy hieman kadulle päin tasaisesta talojen rivistä. Sanotaan, että talon läpi rynnistää joka perjantai päätön ratsumies. Kiva.

Mielestäni Prahan linnan mustan koiran haamu on paljon mukavampi tarina, vaikka ratsumiehen tarinaan kuuluukin hevonen. Heppatyttö on itse asiassa aika vaikuttunut siitä, miten tyyppi saa ilman päätäkin hevosensa ohjattua joka viikko täyttä vauhtia päin talon seinää. Minä en onnistuisi siinä, ainakaan putoamatta kyydistä. Nimimerkillä: Ohjasin ponin päin aitaa ja lensin selästä. No niin, se siitä..

Seuraavalla Prahan reissulla harkitsen majoituksen ottamista Mala Stranasta. Iskimme itse asiassa silmämme jo erääseen Mango-nimiseen hostelliin, vaikka emme tiedäkään onko siinä mitään muuta hyvää kuin sijainti ihanan Vinograf-viinibaarin naapurissa. No, pikkuviineissä kehnompikin majoitus on siedettävämpi, vai mitä? Ei kenelläkään sattuisi olemaan kokemuksia Mangosta?

Sen lisäksi, että Mala Stranasta löytyy tosiaan aivan ihana viinibaari Vinograf, vietimme kaupunginosassa paljon aikaa ihan vain kävellen ympäriinsä. Kiertelimme pikkuputiikkeja, pysähdyimme katselemaan ympärillemme ja aistimme mukavaa tunnelmaa. Välillä piipahdimme terassille oluelle tai limoncellospumantelle. Herranjestas muuten mikä löytö jälkimmäinen olikaan! Kaksi lempijuomaani samassa lasissa! Tätä täytyy niin kokeilla kotonakin. Limoncelloa ja kuohuviiniä, mmmm…

Mala Stranan hiljaiselta sivukadulta löytyi myös ihana ravintola U Magistra Kelly ja piipahdimmepa visiitille myös supersöpöön Gingerbreadmuseoon, eli Piparkakkumuseoon, joka on nimestään huolimatta ennemminkin kauppa kuin museo. Ihana kuitenkin, vaikkei Henkka ymmärtänytkään miksi sieltä piti raahata kalliita pipareita kotiin tuliaiseksi. Mutta kun ne oli niin söpöjä..

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply