Prahan linna

Prahan linna ei ole varsinaisesti linna ainakaan sen totutussa merkityksessä tai ulkomuodossa. Täällä ei nimittäin ole yhtä isoa linnamaista rakennusta, vaan Prahan linnan alueeseen Hradcanyyn kuuluu monta rakennusta, joista kuuluisin ja ehdottomasti upein on Pyhän Vituksen katedraali.

Katedraalia ympäröivät linnan alueen rakennukset eivät ole perinteisen linnamaisesti korkeita pylväineen ja torneineen, vaan Prahan linna on pikemminkin iso leveyssuunnassa. Linnan alueen massiivisuuden näkeekin paremmin hieman kauempaa vaikkapa Petrinin kukkulan näkötornista, josta käsin voi katsella, kuinka jykevät matalahkot rakennukset vain jatkuvat ja jatkuvat. Kyllä tänne mahtuu muutamakin presidentti asumaan. Osa linnasta toimiikin Tsekin presidentin virka-asuntona.

Prahan linnan aluetta kutsutaan myös Hradcanyksi ja sinne pääsee helpoiten raitiovaunulla numero 22. Kävellenkin sinne toki pääsee, mutta matka vanhastakaupungista on yllättävän pitkä ja täynnä ylämäkiä. Poispäin tullessa voi sitten kävelläkin jos jaloissa riittää puhtia vielä Pyhän Vituksen katedraalin torniin kiipeämisen jälkeenkin. Niin mekin teimme ja alamäkeen tepastelu olikin mukavan kevyttä.

Tärkein linnan alueen nähtävyys on tosiaan Pyhän Vituksen katedraali, mutta on Hradcanyssa paljon muutakin nähtävää. Siellä saisi helposti kulumaan vaikka koko päivän. Me kävimme katsomassa katedraalin lisäksi kuninkaallisia puutarhoja, joissa oli ihanan rauhaisa tunnelma, kauniita kukkaistutuksia ja Pyhän Vituksen katedraali loi sinne uljaan varjon horisontista käsin.

Kävimme myös ihastelemassa Kultaista kujaa (englanniksi Golden Lane ja tsekin kielellä Zlata ulicka). Kapealla 1600-luvulla rakennetulla kujalla on pienenpieniä söpöjä ja värikkäitä taloja, jotka muistuttavat aivan joitain satuolentojen tai hobittien taloja. Nimensä kuja on saanut siellä aikoinaan asuneilta kultasepiltä. Pienissä taloissa myydään nykyään käsitöitä ja osa niistä on museokäytössä. Franz Kafka asui talossa numero 22. Varo päätäsi kun kuljet oviaukosta! Paitsi jos olet samanlainen kääpiö kuin minä.

Prahan linnan alueella on tosiaan paljon muutakin nähtävää, mutta meille riitti Pyhän Vituksen katedraali ja sen torni, Kultainen kuja sekä kuninkaalliset puutarhat. Ihmettelimme toki myös matkalle osunutta joulukauppaa, kauniita yksityiskohtia ja sitä, miksi erään patsaan eräs kohta oli kiiltävän kultainen.

Kun olimme lähdössä pois huomasimme linnan porttien edessä ison väkijoukon. Katsoin kelloa ja totesin sen tulevan 12. Tähän aikaan aina tasatunnein tapahtuva vahdinvaihto on astetta isompi seremonia. Jäimme tietysti katsomaan sitä ja ikkunoista soitetut fanfaarit olivat kieltämättä upean kuuloiset yhdistettynä rytmissä kulkeviin sinipukuisiin vartijoihin. Hyvä että osuimme paikalle juuri tähän aikaan, muuten seremonia olisi mennyt meiltä ohi.

Koska kello oli tosiaan vasta 12 päivällä saimme kulkea suhteellisen rauhassa linnalta pois. Tarkoitan tällä nyt sitä, että jos olisimme olleet paikalla illalla hieman ennen puoltayötä, olisimme voineet saada saattajan eräästä mustasta koirasta. Mustan koiran haamun kerrotaan nimittäin saattavan yöllisen kulkijan linnan Hradcanske namestin puoleiselta sisäänkäynniltä aina Loretolle asti. Sitten aavekoira palaa takaisin sisäänkäynnille odottamaan seuraavaa kulkijaa.

Praha on mystinen paikka ja ensi kerralla aion nähdä siellä kummituksen. Joko mustan koiran tai sitten jotain muuta jännittävää kaupungissa järjestettävillä opastetuilla kummituskierroksilla. Aion myös ihastella upeaa linnan aluetta seuraavallakin Prahan matkalla. Siltä ei oikeastaan voikaan välttyä, kukkulalle rakennettu linna kun näkyy lähes tulkoon kaikkialle Prahassa.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply