Kurkistus kotiin

Joulu tulla jolkottaa, vaikka ainakaan täällä etelässä ulos kurkistaessa ei siltä tunnukaan. Tuuli repii alastomia puita ja talviunille vaipunut luonto odottaa ylleen lumivaipan turvaa. Tänä aamuna se lumikerros tulikin, mutta se sulaa parhaillaan pois jättäen jäljelle tummana uinuvan luonnon. Voi kunpa voisi itsekin hiipiä vaivihkaa talviunille ja herätä vasta kevätauringon säteisiin.

Vaan ei voi, sillä tekemistä riittää vaikka muille jakaa. En ole hetkeen puhunut raksaprojektistamme, mutta nyt ajattelin raottaa hieman omakotitalomme ulko-ovea ja näyttää missä mennään.

Suurin syy sille, miksei raksasta ole tullut puhuttua lienee se, että olen yrittänyt aktiivisesti olla ajattelematta hiljakseen valmistuvaa unelmieni kotia. Muuttokuume on pahimmillaan sisuskaluja raastavan kipeä tunne ja yritän välttää sitä puuhaamalla mahdollisimman paljon muuta ja olemalla käymättä raksalla. Eipä minua olla siellä aikoihin tarvittukaan. Tällaista poropeukaloa.

Valitsimme yhteen makuuhuoneeseen ihanan viiniaiheisen laminaatin.

Sama homma oli silloin kun olin ostanut ensimmäisen oman kotini ja odottelin muuttopäivää malttamattomana. Asunnon edelliset omistajat muistuttelivat minua, että voin tulla koska vaan kämppään fiilistelemään, mittailemaan seiniä ja sen sellaista, mutta ei, en minä voinut mennä sinne. Olisin jäänyt niille sijoilleni ja sitten kun minut oltaisiin raahattu väkipakolla ulos asunnosta, olisin ollut niin raastavan muuttokuumeen kourissa, ettei mistään olisi tullut mitään.

Niinpä odotin kiltisti, että kämppä on tyhjä ja muuttopaku vuokrattu. Sitten vasta uskalsin mennä paikan päälle fiilistelemään. Ja siellä minä istuin, keskellä tyhjää olohuonetta, katselin ympärilleni ja yritin ymmärtää, että tämä kaikki on nyt minun. Tai pankin, mutta tavallaan silti minun.

Sama juttu on nyt. En vaan ole voinut mennä raksalle, sillä sen jälkeinen tunne on niin kaamea, etten kestä sitä. Haluan muuttaa heti ja kun se ei käy, tulee paha mieli.

Suihkut on jo paikallaan.

Eräänä lauantaina kohtalo kuitenkin puuttui peliin ja pakotti minut tulevaan kotiini. Olin ajamassa kaikessa rauhassa tallilta kotiin kun huomasin radion mukana täysiä laulaessani, että hupsis, ajoin liittymän ohi. Mietin hetken, että mitäs nyt tehdään, kunnes päätin ajaa vähän matkaa eteenpäin ja käydä kääntymässä raksalla.

Tiesin Henkan olevan siellä hommissa, joten päätin ilahduttaa ahkeraa työmiestä ja pelmahdin eteiseen kuraisissa ratsastuskengissäni hihittäen kertomaan, että kävi vahinko ja ajoin liittymän ohi. Ja toki kun olin kerran paikalla, kiersin koko talon ja ihastelin lattialaminaattejamme, valaistusratkaisujamme, suihkuja ja kaikkea muuta ihanaa. Tästä tulee niin ihana koti. Juuri meidän näköisemme.

Kotiin päästyäni odotin ahdistavaa muuttokuumetta, mutta sitä ei yllätyksekseni tullutkaan. Ei ainakaan yhtä vahvana kuin ennen. Ehkä olen väsynyt kaipaamaan kotiin tai sitten ahdistus pienenee sitä mukaa mitä lähempänä muutto on. Oli miten oli, uskaltauduin raksalle uudestaan viime sunnuntaina, jolloin otin tehtäväkseni alkaa purkaa keittiötavaroita kaappeihin. Lempipuuhaani! Oikeasti. Kirjahyllyn täyttämisen ohella.

Ja siellä minä olin koko päivän availemassa pahvilaatikoita ja tutkimassa mitä niiden sisältä löytyy. Teimme paperille suunnitelman mihin laatikkoon laitetaan mitäkin ja niin viinilasit, uudet paistinpannut, veitsisarja, salaattilinko, sauvasekoitin ja muut keittiötarvikkeet löysivät tiensä uusiin koteihinsa ja minä hykertelin tyytyväisenä. Tämähän tuntuu melkein siltä kuin muuttaisi, vaikkei muuttopäivästä ole oikeasti vielä hajuakaan.

Ruokabloggaaja Reality: Gourmet-lounas raksalla.

Henkka touhusi makuuhuoneiden listojen ja väliovien parissa ja radio loi pirteää tunnelmaa. Mikro lämmitti ensimmäisen yhteisen lounaamme uudessa kodissa, ja kun härkä- ja pororuukut höyrysivät kuumina, kippistimme vesipulloillamme, tartuimme muovihaarukkaan ja istuimme pölyisen pöydän ääreen ruokailemaan yhdessä. Jälkiruoaksi joimme vielä kaupan valmista maitokahvijuomaa pahvimukeista ja voi että se maistui kaikessa arkisuudessaan niin hyvälle. Kauaa emme malttaneet istua aloillamme vaan ponkaisimme lounaan jälkeen takaisin hommiin.

Päivän päätteeksi availin kaappeja ja kurkistelin laatikoihin. Siellä ne tavarat nyt odottavat muuttolupaa. Astiat pitää vielä huuhtaista ennen käyttöä, mutta muuten kaikki tarpeellinen on jo paikallaan. Kuohuvatkin odottavat jo jääkaapissa riemukasta muuttopäivää, jota on odotettu enemmän kuin mitään muuta. Kotiin appivanhempien luokse palatessani olo oli väsynyt, tyytyväinen ja se pahin muuttokuumekin loisti onneksi poissaolollaan. Kyllä tämä tästä. Näin on ihan hyvä juuri nyt. Joulu tulee ja muuttokin sitten aikanaan. Nautitaan vielä tästä hetkestä ennen uusiin kuvioihin astumista.

Siellä ne jo odottaa. Se hetki on varmasti ikimuistoinen kun nämä kaverukset korkataan. Sitä odotellessa..

Previous Post Next Post

6 Comments

  • Reply Kristintti lauantai, joulukuu 13, 2014 at 22:30

    Ihanaa, loppusuora häämöttää 😀 Nuo sadesuihkut on ihan huiput!

    • Reply Martina sunnuntai, joulukuu 14, 2014 at 16:39

      Niinpä, enää on jäljellä loppurutistus! Nuo suihkut olivat kyllä löytö. Olimme jo valinneet toiset, mutta katselimme vielä huviksemme muita vaihtoehtoja. Aluksi nauroimme näille neliskulmaisille tummille suihkuille kunnes tajusimme, että nehän sopisivat täydellisesti kylpyhuoneeseemme. Ja nämä olivat vielä edullisemmat kuin ne ensin valitsemamme tylsät tavalliset suihkut! 🙂

  • Reply Katariina Kiuru sunnuntai, joulukuu 14, 2014 at 16:09

    Aivan ihanan näköistä 😀 Ja miten hyvä idea tuo saippuapurnukkasyvennys! Paljon tsemppiä loppusuoralle, teillä on loppuelämä aikaa sitten nauttia ihanasta kodista <3 ..Ja ne juhlajuomat näyttävät myös tosi hyvälle, skål! …Oikein ihanaista ja lämpöistä joulua teille molemmille myöskin!

    • Reply Martina sunnuntai, joulukuu 14, 2014 at 16:42

      Kiitos Katariina! Saippuapurnukkasyvennyksessä oli kova homma, mutta lopputulos on kaiken vaivan arvoista. Jouduin jopa hieman tappelemaan Henkan kanssa, sillä hän ei aluksi ymmärtänyt syvennyksen ideaa ja hän tiesi mikä homma sen tekemisessä on. Lopulta olimme kuitenkin molemmat tyytyväisiä siihen, että päätimme toteuttaa työlään ideani. Toivottavasti se on käytännössä yhtä hyvä kuin miltä se näyttää. 🙂 Ihanaa joulua sinnekin!

  • Reply Hanna maanantai, joulukuu 15, 2014 at 13:07

    Jeejeejee! Hyvältä näyttää ja kuulostaa!!! Vielä hetken kun jaksaa, ni kyllä se siitä – uusi vuosi, uudet kujeet… 😉

    • Reply Martina maanantai, joulukuu 15, 2014 at 13:20

      Jep, uusi vuosi tuo tällä kertaa tullessaan niin paljon uusia kujeita, että melkein hirvittää! Mahtaako pieni ihminen pysyä lainkaan mukana kaikissa muutoksissa. 🙂

    Leave a Reply