Rivoli

Lokakuun toisena päivänä pääsi tapahtumaan sellaista, että meikäläinen täytti pyöreitä vuosia. Vastoin odotuksia, en järjestänyt juhlia vanhenemiseni kunniaksi, vaan karkasin kahden ystävän kanssa Nizzaan juhlimaan ysikymppisiämme. Minä ja kaasoinakin ensi kesänä toimivat ystäväni täytimme kaikki 30-vuotta kahden kuukauden sisällä, joten synttärimatka oli oikein perusteltu. Tytöt tahtoi pitää hauskaa ja sitä todella teimme kolmen päivän visiitillämme Ranskan rivieralla.

Virallinen syntymäpäiväni osui aivan tavalliselle torstaille. Halusin tehdä synttäripäivänä jotain erityistä, joten Henkka ehdotti, että menisimme yhdessä ulos syömään. Niin myös teimme ja valitsimme ravintolaksi tällä kertaa melkein yhtä vanhan tapauksen kuin minä (vai miten päin se nyt menikään..?). Suuntasimme Albertinkadulla sijaitsevaan Rivoliin.

Rivoli on nököttänyt samassa paikassa jo vuodesta 1962 asti (oho, on se sittenkin vähän vanhempi kuin minä). Se on tunnettu alusta asti kala-annoksistaan ja meininki on Pariisin rue de Rivolin mukaan annettua nimeä myöten hyvin ranskalainen. Ravintola toi maahamme aikoinaan myös muun muassa pizzat, joita nautitaan yhä Rivolin yhteydessä olevassa pizzaravintola Rivolettossa.

Me illastimme kuitenkin Rivolin puolella, jossa ystävällinen tarjoilija ohjasi meidät pöytään ja hoiti koko illan tarjoilun erittäin ammattitaitoisella ja mukavalla otteella. Viihdyimme heti ensi hetkestä alkaen, vaikka olimmekin asiakaskunnan nuoremmasta päästä ja kenties ainoat sinä iltana suomea puhuvat ruokailijat. Työillallisilla olevilla miehillä oli puvut päällään ja tunnelma oli arvokas jo 60-luvun alussa poistetusta kravattipakosta huolimatta.

Riimihärkäcarpaccio

Etanat

Samalla kun hörpin gin tonicia tutkimme ruokalistaa ja päätimme tilata alkuruoaksi etanoita sekä riimihärkäcarpacciota. Molemmat annokset ovat luottoalkupalojani, jotka toimivat aina ravintolassa kuin ravintolassa. Carpaccio oli suussasulavaa ja etanat herkullisia. Normaalista poiketen täällä etanat tarjoiltiin kuoressaan, joten pääsimme leikkimään etanapihtien kanssa ensimmäisen kerran elämässämme. Se oli hauskaa ja helppoa jopa kaltaiselleni tohelolle. Yksikään etana ei lentänyt pihtien otteesta ilmojen halki.

Päivän kala.

Pääruoaksi otimme päivän kalaa, joka oli kyseisenä torstaina siikaa. Annos oli hyvä, mutta vielä parempi oli ravintolan klassikkoannos saaristolaiskuhaa kerma-sipulikastikkeessa. Nam, pidimme molemmat simppelistä annoksesta, joka on viihtynyt tarjoilijan arvion mukaan Rivolin ruokalistalla noin 40 vuotta. Todellinen klassikko on siis kyseessä!

Kuhaa kerma-sipulikastikkeessa. Älä anna yksinkertaisen ulkonäön hämätä, sillä tämä on todellista herkkua!

Mikäköhän on muuten vanhin Helsingin ravintoloista löytyvä annos? Onko se tämä Rivolin kuha-annos vai pistääköhän esim. Kappeli klassikoillaan kovastikin kampoihin? Tietääkö joku?

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Sanni perjantai, marraskuu 28, 2014 at 20:27

    Jeee, onnea ysikymppisille! Rivolissa ei ole tullut käytyä, mutta paljon olen lukenut tästä kohteesta, oikea helmi! Mutta itse asiaan: Nizza, lempparikaupunki, jos multa kysytään! Onhan tästä jonkun verran aikaa, kun siellä käytiin, mutta AH! miten ihana kaupunki! Voisin milloin tahansa lähteä sinne, tai (vaikka muuttaa sinne) tutkia paikan tarjontaa.
    Etenkin vanha kaupunki, torit yms. oi jee, ihanaa!
    Oikean kohteen valitsitte juhlia varten. Yksikin kaveri käväisi nappaamassa Hotelli Negressossa pienet terävät synttäreillään ja maksoi itsensä kipeäksi, mutta onpahan mitä muistella….

    • Reply Martina maanantai, joulukuu 1, 2014 at 08:43

      Kiitos! Nizza oli kyllä aivan ihana ja siellä riitti kolmeksi päiväksi kivasti tekemistä kun käytiin vielä Cannesissa ja Monacossakin. Olen hahmotellut postauksiakin sieltä, mutta julkaisen ne vasta ensi vuoden puolella kun saan ensin Prahan käytyä kokonaan läpi. Talvella onkin sitten ihana muistella lämmintä Ranskan rivieraa. Voisin ehdottomasti mennä sinne uudestaankin. 🙂

    Leave a Reply