Vuosi salitreeniä

Siitä on nyt tasan vuosi kun ostin elämäni ensimmäisen salikortin. Toisaalta tuntuu, etten ole käynyt kuntosalilla kuin vasta hetken, mutta toisaalta taas tuntuu, kuin olisin huhkinut salilla koko ikäni. Kummallista. Mutta vuosi siitä tosiaan on. Jo tai vasta, ihan kummin vain.

Ostin heti alkuun salikortin peräti vuodeksi, mikä oli hieman riski veto, enhän voinut tietää onko salilla käyminen minun juttuni, vai kyllästynkö siihen heti. Henkka oli aivan varma, että jään salitreeniin koukkuun ja hyvän tarjouksen siivittämänä uskalsin sitoutua vuodeksi kuntosalitreenaamiseen.

Aluksi tarvitsin kokeneemman apua ja Henkka oli mukanani neuvomassa miten laitteet toimii ja katsomassa etten riko itseäni. Olen koko vuoden ajan opiskellut liikkeitä ja tekniikoita myös itsekseni ja tehnyt saliohjelmani itse. Kun hurahdan johonkin, käytän paljon aikaa ja energiaa asioiden opetteluun, ja niin kävi myös salitreenin kanssa. Henkka oli oikeassa. Jäin heti koukkuun, ja olen käynyt sairaslomia sekä lomamatkoja lukuun ottamatta tunnollisesti salilla noin kolme kertaa viikossa. Koko vuoden ajan.

Oikeiden liikeratojen, asennon ja tekniikan opettelussa on auttanut myös liikunnallinen taustani. Ennen salille menoa olin treenannut lihaskuntoa jo vuosia itsenäisesti käsipainoilla, kuminauhoilla ja leuanvetotangon avulla. Lisäksi olen lenkkeillyt paljon ja ratsastanut useita vuosia.

Vapaat painot eivät siis olleet mitenkään uusi juttu ja kuntosalilaitteiden käytönkin oppi nopeasti. Vaikeampia liikkeitä otin mukaan vasta ajan myötä ja esimerkiksi kyykkyjä teen edelleen smithissä, sillä se tuntuu turvallisemmalta kuin irtotangon ja levypainojen kanssa äheltäminen.

Ratsastuksestakin on ollut apua salitreenissä ainakin kehonhallinnan kannalta. Tunnen kehoni, tiedän milloin se on oikeassa asennossa ja osaan korjata pahimmat virheasentoni itse. Tästä on iso kiittäminen ratsastuksenopettajiani, jotka ovat korjanneet vinoa hartialinjaani, notkoselkääni ja kaikkia muita epäkohtia, joita kropastani löytyy. Hyvästä kehonhallinnasta on iso apu myös omatoimisessa salitreenissä.

Vaikka pärjään jo vallan hyvin itsekseni salilla, en silti väitä, että tekisin kaiken täysin oikein. PT:n palkkaaminen olisikin erittäin hyvä juttu ja ehdottomasti harkinnan arvoinen asia. Olisi hienoa kun joku näyttäisi kädestä pitäen mitä pitää tehdä, viilaisi saliohjelman pilkulleen minulle sopivaksi, tsemppaisi rehkimään entistä kovemmin ja kurkistaisi myös ruokavaliotani.

Toistaiseksi heilun kuitenkin salilla ihan keskenäni, tosin taloprojektimme valmistuessa toivon saavani Henkasta treeniseuraa hieman useammin. Toisaalta nautin siitä, kun saan treenata omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni, haastaa itseäni ja vaihtaa treeniohjelmaa lennossa, jos tuntuu ettei tänään kulje tai jos kulkeekin paremmin. Itsekseen puurtaminen sopii minulle, mutta treenikaverista saa kivaa vaihtelua, rutkasti tsemppiä ja vertaistukeakin.

Olen muuttanut saliohjelmaani karkeasti arvioiden noin kolmen kuukauden välein, jottei pääkoppani kyllästy ja jotta keho saa uusia ärsykkeitä. Perusrunko on kuitenkin pysynyt samana koko vuoden. Saliohjelmani on kolmijakoinen ja tietyt perusliikkeet sekä lempiliikkeet pysyvät mukana ohjelmasta toiseen.

Kehittymistä on tapahtunut huimasti, vaikkei sitä aina itse huomaakaan. Alussa kehittyminen on nopeaa, lihakset kipeytyvät ja painoja voi lisätä isommalla kädellä. Olen löytänyt vuoden aikana itsestäni paljon uusia lihaksia ja kroppani on muuttunut jäntevämmäksi ja treenatumman näköiseksi.

Lihakset erottuvat paremmin etenkin käsivarsissa, mutta myös muun muassa etureisissä on havaittavissa huomattavaa kasvua. Koko kropan muoto on muuttunut, lihaksia jännittäessä saa esiin vaikka mitä muhkuroita ja voimaa on tullut huimasti lisää.

Mikäli jotakuta kiinnostaa luvut ja numerot, niin voin kertoa, että teen esimerkiksi polven koukistusta laitteessa 32 kiloa suuremmalla painolla kuin aloittaessani. Ojentajapunnerruksiin taljassa olen tuplannut painon ja polven ojennuksiin laitteessa triplannut aloituspainoni. Hulluja lukuja nyt kun ajattelee. Kehittyminen salitreenissä onkin alkuun ihan huimaa, eikä aloitusvuoden jälkeen voida valitettavasti puhua yhtä hurjista lukemista kuin nyt.

Myös yleinen jaksaminen on ollut hurjan paljon parempaa salitreenin myötä. Olen virkeämpi kuin ennen ja olen sairastanut paljon vähemmän viimeisen vuoden aikana kuin aiemmin. Jälkimmäiseen on tosin vaikuttanut varmasti myös vuosi sitten suustani poistettu tulehtunut hammas, jota olen syyttänyt hampaanpoistoa edeltäneestä flunssa- ja vatsatautikierteestä. Kun suu ei voi hyvin, ei koko kroppakaan voi hyvin. Tiedättehän.

Olen säästynyt flunssien lisäksi melko hyvin myös rasitusvammoilta, joita urheilija väkisinkin joutuu toisinaan kokemaan. Aiempina vuosina vaivannut penikkatauti on loistanut poissaolollaan enkä ole onnistunut telomaan itseäni salillakaan kovin pahasti.

Huonot polveni ovat toisinaan kiukutelleet ja kyykyissä joudunkin olemaan todella tarkkana, että polvilinja pysyy suorassa. Silti olen joutunut turvautumaan polvitukiin ensimmäisen kerran talvella ja toisen kerran nyt kesällä kun satutin polveni tipahtaessani hevosen selästä. En silti ole joutunut jättämään treenejä väliin polvikipujen takia, sillä polvitukien kanssa kipu pysyy hallinnassa, eikä kipua ole muutenkaan ollut kovinkaan paljon. Se on kestänyt maksimissaan pari viikkoa, joten olen selvinnyt todella vähällä.

Ensimmäisten polvikipujen aikaan talvella treenasin ehkä hieman liian paljon Karibian palmurantojen ja bikinikunnon siintäessä mielessäni. Polvien lisäksi vasen käsivarteni kipuili juuri ennen lomaa, mutta parani kuin itsestään Karibialla vietetyn muutaman viikon lähes totaalisen treenitauon aikana. Mitä siis tästä opimme. Muista pitää myös taukoja, lepopäiviä ja kevyempiä viikkoja. Minulla on tässä vielä hieman opettelemista.

Suurin vastamäki tuli vastaan joulun tienoilla, kun heräsin yöllä rintakipuun. Rintakivun kanssa ei pelleillä, joten menin heti aamulla lääkäriin, jossa tiedettiin kertoa kivun aiheuttajaksi rintarangan tulehduksen. Se on kuulemma melko yleinen salilla treenaavilla naisilla, joilla on ahdas rintaranka. Kaikenlaista vaivaa sitä onkin olemassa.

Sain tulehdukseen vahvan lääkekuurin, josta huolimatta rintakipu uusiutui ajoittain oikeastaan koko talven ajan. Opin kuitenkin karsimaan salitreenistäni tulehtunutta kohtaa ärsyttävät liikkeet pois ja lisäsin tilalle rintaa avaavia venytyksiä ja muita liikkeitä. Nyt rintakipu on jättänyt minut kokonaan rauhaan, mutta koska tiedän sen voivan uusiutua, treenaan rintaa varovaisemmin ja olen asettanut tietyt liikkeet ja laitteet kokonaan pannaan.

Muutamasta pienestä vastoinkäymisestä huolimatta salitreeni on antanut todella paljon enemmän kuin mitä se on ottanut. On toki päiviä jolloin en jaksaisi raahautua salille kun ulkona sataa räntää, on paukkupakkanen tai superhelle (tekosyitä kyllä riittäisi), mutta silti aina salilta pois kävellessäni olo on ihana. Tehtyä treeniä ei koskaan kadu.

Myös muut harrastamani urheilulajit sujuvat paljon paremmin salitreenin ansiosta. Juokseminen on ollut vaivattomampaa vahvempien jalkalihasten ansiosta ja juoksuasentokin on ilmeisesti ollut parempi, sillä rasitusvammoja ei ole tänä kesänä ollut. Myös ratsastus on sujunut paremmin ja veikkaan senkin olevan ainakin osittain paremman lihaskunnon ansiota.

Ja tottakai, naisia kun ollaan, myös uudistunut ulkomuoto ilahduttaa. Vaatteet istuu paremmin, olo on ryhdikäs ja itsetuntokin on parantunut mukavamman ulkomuodon ansiosta. Tottakai kropassani on edelleen kohtia, joihin en ole tyytyväinen, mutta nykyään niitä kohtia, joihin olen tyytyväinen, on paljon enemmän. Kiitos kuuluu salitreenille. Jokainen vuodatettu hikipisara ja salilla kulutettu minuutti on ollut sen arvoista.

Tästä alkaa järjestyksessään toinen vuoteni salilla, sillä tätä harrastusta en aio todellakaan lopettaa!

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply