Sunnuntaikuulumisia

Jos viime vuosi oli osaltani hieman kurjempi, on tämä vuosi ollut jotain aivan päinvastaista. Juuri nyt on niin paljon kaikkea kivaa tapahtumassa, että on pakko istahtaa hetkeksi alas miettimään sitä kaikkea. Olen mennyt viime aikoina niin lujaa, että pieni hengähdyshetki on tarpeen. Ajatukset kaipaavat järjestelyä, enkä osaa elää hetkessä, kun tulevaisuudessa on niin paljon mietittävää.

Aivan lähitulevaisuudessa siintää Prahan matka, jota olen ehtinyt suunnitella aivan liian vähän. Normaalisti olen tähän mennessä jo pakannut melkein kaiken valmiiksi, tehnyt listan ravintoloista, lukenut opaskirjaa, googlettanut tuntitolkulla ja mielessäni on selvä kuva siitä, mitä haluan matkakohteessani tehdä ja nähdä. Toisin on nyt. Olen toki googletellut Prahaa innoissani, mutta aika ei ole riittänyt niin kokonaisvaltaiseen suunnitteluun kuin mihin olen tottunut.

Se ei tokikaan ole lainkaan vakavaa, sillä joskus tekee hyvää vain mennä tuntemattomaan ja lähteä kulkemaan, etsiä, löytää ja ihmetellä. Toisaalta, mitä lähemmäksi matka tulee, sitä enemmän olen siitä innoissani ja minulla on vielä hyvin aikaa tehdä excelini ja listani valmiiksi. Ja hei, kuinka kivaa, kohta me vietämme kuusivuotispäiväämme yhdessä Euroopan suosituimmista kaupungeista! Olen aina halunnut Prahaan. Unelmilla on tapana toteutua.

Jo pelkkä Prahan matka riittää saamaan suupielet ylöspäin ja nousemaan astetta pumpulisemmalle pilvenhattaralle harmaasta arjen pyörityksestä. Mutta ei siinä vielä todellakaan kaikki, sillä kauan ja hartaasti odottamani muutto omaan kotiin alkaa vihdoin monen vuoden uurastamisen jälkeen olla käsillä.

Minun on vaikea edes uskoa, että kohta me asumme vihdoin omassa kodissamme, jota olemme rakentaneet oikeasti varmaan ikuisuuden (tontti ostettiin vuonna 2010, joten laskekaapa siitä..). Ajatus on ihana, epätodellinen ja jopa hieman pelottavakin. Toisaalta odotan kärsimättömästi sitä päivää, kun viimeinenkin muuttolaatikko on kannettu uuteen kotiin, mutta toisaalta haluaisin pitkittää tätä hetkeä vielä hieman.

Kihisen innosta aina kun Henkka kertoo uuden vaiheen tulleen valmiiksi. Olen katsellut huokaillen kuvia valmiista kylpyhuoneesta, ihaillut valitsemiamme suihkuja, laattoja ja paneeleja, ja yrittänyt takoa päähäni, että kohta minä asun tuossa unelmieni talossa. Ihan käsittämätöntä. Vähemmästäkin on ihminen rajattoman onnellinen.

Muutto uuteen kotiin on iso juttu ja sen sulatteluun menee aikaa. Kestää kauan ennen kuin uusi koti tuntuu todella kodilta, tavarat löytävät paikalleen, rutiinit muodostuvat ja arki tuntuu taas normaalilta. Odotan sitä, että saan aloittaa uuden elämän uudessa kodissa, sillä onhan vuosi appivanhempien kodissa ollut kaikella tapaa todella erilainen kuin normaalin arjen eläminen. Viimeistä vuotta on leimannut odottaminen, väliaikaisuus ja “sitten kun” -ajattelu.

Ihan kuin muutto ei olisi jo tarpeeksi kokonaisvaltainen muutos, on ensi kesänä tiedossa taas jotain todella kivaa ja suurta, joka vaatii valmisteluja jo nyt, ja joka on koko elämän mittapuulla tärkeämpääkin tärkeämpi tapahtuma. Me menemme naimisiin.

Voitte kuvitella, että jos saan kulumaan yhden viikonloppumatkankin suunnitteluun lukuisia tunteja sekä käsittämättömän määrän aikaa ja energiaa, on häiden suunnittelu kaltaiselleni suunnittelufriikille ja Excelien sekä listojen rakastajalle ihan loputon leikkikenttä. Niin paljon ideoita, vaihtoehtoja ja pohdittavaa. Älkää kuitenkaan käsittäkö väärin, häistä ei ole tulossa mitään järjetöntä spektaakkelia vaan päinvastoin pienehköt meidän näköiset juhlat.

Tällä viikolla löimme lukkoon hääpäivän sekä juhlapaikan ja sillä samalla sekunnilla mieleeni iskostui, että nyt ihan oikeasti ne häät tulevat. Me astelemme vihille ensi kesänä. Miten kutkuttavan jännittävä ajatus!

Koska minulla on tapana suunnitella kaikki hyvissä ajoin (joku voisi sanoa liiankin aikaisin), on hääsuunnitelmiakin tehty jo rutkasti. Tärkeimmät palaset on kasassa. Hääpaikka on valittu, hääpuku tilattu, ohjelmaa mietitty ja vaihtoehtoja pohdittu. Stressaamisenkin aloitin tapojeni mukaisesti jo nyt näkemällä ensin kahtena yönä peräkkäin hääunia ja viettämällä niiden jälkeisenä yönä kokonaisen tunnin keskellä yötä istumajärjestystä miettien. Istumajärjestystä! Emmehän edes tiedä vielä keitä kaikkia häihimme tulee! Hyvä minä.

Mutta tällainen minä olen. Suunnittelen ja stressaan kaiken etukäteen ja sitten h-hetkellä olen yleensä hämmästyttävän rauhallinen, kun kaikki paniikki on jo tuhlattu pois. Toivottavasti niin on nytkin.

Kun Prahan matka on takana, alkaa muutto kolkutella jo ovella. Muuton jälkeen aion viettää pitkiä iltoja, päiviä ja viikonloppuja kotia laittaen. Vihdoinkin. Asettelen kirjani koko seinän kokoiseen kirjahyllyyni, etsimme astioille oikeat paikat ja asettelen ne kaappeihin millin tarkasti. Etsimme huonekaluja, valitsen viherkasvit ja tuon kotiin leikkokukkia. Tutustun uuteen ihanaan keittiöömme, laitan työpisteen kuntoon ja juon shampanjaa uuden kodin kunniaksi.

Kotitohinoiden keskellä riittää myös häätohinaa, enkä voi oikeasti käsittää miten paljon kivoja asioita seuraavalle vuodelle on tiedossa. Häiden jälkeen koittaa häämatka, jonka suunnittelu on taas asia erikseen. Vaikka olemmekin ehkä jo päättäneet lähteä Italiaan (mikä yllätys!), voi muitakin vaihtoehtoja toki vielä tutkia (perinpohjaisesti Excelit viuhuen). Ja sitten kun kaikki muutto-, hää- ja häämatkatohina on ohi, aiomme kerrankin olla vaan, nauttia kodistamme, kesästä 2015 ja olla edes hetken ilman mitään projekteja (olen autuaasti unohtanut autotalli-, terassi- ja pihaprojektit, ja niin olkoonkin kunnes ne ovat ajankohtaisempia).

Jos viime vuonna risukasa oli suon upottavimmassa silmässä metsän pimeimmässä kohdassa, paistaa sinne nyt monta kirkasta auringonsädettä ja suokin on kuivunut. Ylämäkeä seuraa aina alamäki, huonoja aikoja hyvät ajat ja nyt eletään ehdottomasti niitä elämän parhaita aikoja.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Janna sunnuntai, elokuu 31, 2014 at 16:49

    Ihana päivitys, Martina!! Häät ja uusi koti <3 Kaikkea mahtavaa tiedossa ja tuntuu, että osaat ottaa ilon irti tapahtumista. Mukavaa alkavaa syksyä teille!

    • Reply Martina maanantai, syyskuu 1, 2014 at 09:51

      Kiitos ja mukavaa syksyä sinullekin! Yritän parhaani mukaan ottaa ilon irti elämän mukavista jutuista, vaikka välillä tuntuukin ettei muka saisi olla avoimen onnellinen siitä mitä on saanut ja saavuttanut. Tyhmä ajatushan se sellainen on, joten nyt nautitaan! 🙂

  • Reply Kristintti tiistai, syyskuu 9, 2014 at 11:18

    Vau, ihania uutisia 🙂 Mekin ostimme aikoinaan tontin v. 2010 ja muuttamaan pääsimme keväällä 2012. Marraskuussa 2012 sitten vietimme häitämme (ja teimme häämatkan Dubaihin) ja nyt viimein tänä kesänä saimme vihdoin pihamme valmiiksi (enää asfalttia odotellessa). Puuuh, vaikka paljon on ollut näinä vuosina tekemistä, niin kyllä ne vain ovat olleet elämäni onnellisimmat tähän asti! 🙂 Tsemppiä teille muuttotohinaan; ensimmäinen yö uudessa kodissa ja omien tavaroiden ja astioiden saaminen vihdoin paikoilleen on kaiken sen vaivan ja vuosien odotuksen arvoista 🙂 …ja ihanaa häähumuilua teille myös! 😀

    • Reply Martina tiistai, syyskuu 9, 2014 at 14:22

      Kiitos! Sinä jos joku siis tiedät minkälaisissa fiiliksissä täällä edetään. Olen aivan täpinöissäni kaiken tulevan kanssa. Haluaisin päästä jo siihen ensimmäiseen yöhön uudessa kodissa ja haluaisin myös jo astelemaan alttarille hääpuvussani. Tai oikeastaan haluaisin päästä astelemaan POIS alttarilta, sillä silloin päivän jännittävin hetki on takana ja juhlat voi alkaa.

      Onnea teille pihan valmistumisesta! Meillä siihen on vielä ainakin näääääiin pitkä aika, enkä osaa vielä edes kuvitella minkä kokoluokan projekti se tulee olemaan. 🙂

    Leave a Reply