Shampanjaa ja mansikoita Karibialla

Matkalle lähdetään usein etsimään upeita kokemuksia, katselemaan hienoja nähtävyyksiä ja elämään hetkiä, joita voi muistella jälkeenpäin hymy huulilla. Maailma on täynnä upeita paikkoja, niin luonnon kuin ihmistenkin muokkaamia taideteoksia ja kokemuksia haetaan usein äärirajoilta aina syvänmerensukelluksesta laskuvarjohyppyyn. Toisinaan loman parhaaseen hetkeen riittää kuitenkin vain kaunis ilta, oma parveke, skumppaa ja mansikoita.

Meidän viime maaliskuun Karibian risteily oli totisesti täynnä toinen toistaan upeampia hetkiä. Yllätimme reissulla appivanhempani useaan otteeseen ja toki kaikista mieleenpainuvin hetki oli se, kun Henkka kosi minua. Näimme myös todella paljon erilaisia kauniita, henkeäsalpaavia ja ajatuksia herättäviä paikkoja, mutta silti yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli ihan tavallinen ilta oman hytin parvekkeella.

Olimme olleet päivällä tutustumassa kauniiseen Antiguan saareen ja vietimme laivalla nautitun lounaan jälkeistä raukeaa iltapäivähetkeä laivan kannella. Makasimme auringossa, joku taisi ottaa yhden oluen ja kävimme mielessämme läpi päivän kokemuksia Antigualla.

Tunsin kuinka aurinko poltti ihoani kuumasti ja palamisen pelossa päätin lähteä hyttiin valmistautumaan iltaa varten. Tänään pitäisi pestä hiukset, joten suihkussa kestäisi hieman kauemmin. Jääkää te muut vaan vielä ottamaan aurinkoa.

Kävelin portaat alas, sillä jo aika hyvin voitetusta hissikammosta on yhä jäljellä pieni paniikki, joka voi päästä valloilleen jos joudun yksin hissiin. Menin siis suosiolla portaita, vaikka kerroksia hytin ja aurinkokannen välillä oli aika monta. Kävelin hyttikäytävällä kun vastaan tuli tarjoilija mukanaan kylmä kuohuviini coolerissa sekä jotakin hyvää lautasella kuvun alla. Katsoin kateellisena tarjoilijan kantamuksia ja mietin, että joku onnellinen on tilannut hyttipalvelusta herkkuja itselleen.

Jaa, se joku onnellinen lienee naapurimme, sillä tarjoilija pysähtyi kanssani samaan aikaan syvennykseen, jossa on ovi meidän ja naapuriemme hyttiin. Tokaisin tarjoilijalle ovea avatessani, että tuo kelpaisi kyllä minullekin. Toivotin hyvät päivänjatkot ja laitoin oven perässäni kiinni.

Ehdin astua hyttiin sisään kun oveen koputettiin. No jopas nyt on. Avasin oven ja tarjoilijahan se siellä seisoi edelleen tarjottimensa kanssa ja kertoi, että nämä tässä on teille. Hän näytti tarjottimella olevaa kirjekuorta, jossa luki minun ja Henkan nimet, mutta olin silti ihan ällikällä lyöty. Miten niin meille, emme me ole tilanneet mitään. Mikäköhän juttu tämä nyt on.

Samalla tajusin, että olin vetänyt oven törkeästi kiinni tarjoilijan edestä, sillä eihän hän ollut menossa naapurihyttiin, vaan hän oli aikeissa tulla perässäni meidän hyttiin. Ja minä pamautin oven kiinni hänen nenän edessä. Vähänkö noloa. Sönkötin anteeksipyyntöjä ja sopersin ihmeissäni, että mikäköhän yllätys tämä on. Onpa jännää.

Tarjoilija poistui paikalta ja minä jäin tuijottamaan pöydällä olevaa tarjotinta. Jee, yllätys! Meille! Tästä täytyy kertoa äkkiä Henkalle. Otin hyttiavaimen käteen ja lähdin kohti ovea. Ovella käännyin kuitenkin takaisin ja kurkkasin tarjottimen kuvun alle. Ooo, suklaalla kuorrutettuja mansikoita! Voi nam! Nyt äkkiä ennen kuin skumppa lämpenee!

Juoksin hissille ja epäröin hetken uskaltaudunko sittenkin hissillä ylös, vai juoksenko portaat. Hissillä pääsee nopeammin, totesin, ja kun kerrokseeni pysähtyneessä hississä oli mukavan näköinen mies, uskaltauduin sinne sisään. Ei tarvitsisi olla ihan yksin jos hissi jumittuu, tippuu kuiluun tai räjähtää. Koska niin voi ihan hyvin käydä.

Tärisin innostuksesta ja vähän varmaan hissikammostakin. Hississä oleva mies sanoi minulle jotain, mutten enää muista mitä, enkä tiedä vastasinko hänelle edes mitenkään järkevästi. Halusin vaan äkkiä kertomaan Henkalle hyttiin saapuneesta yllätyksestä ihan kuin se olisi maailman tärkein juttu. Ja olihan se, ainakin sillä hetkellä minun maailmassani. Ampaisin hissistä ulos ja juoksin kohti paikkaa, johon Henkka ja hänen vanhempansa jäivät ottamaan aurinkoa.

Anoppi katsoi kohti juoksevaa miniäänsä huolestunut ilme kasvoillaan. Mikä sillä on hätänä? Unohtuiko hyttiavain? Aloin selittää hengästyneenä, että meillä on joku skumppa- ja mansikkayllätys hytissä. Mennään syömään ja juomaan se! Kaikki yhdessä!

Lähdimme kohti hyttejä ja pian selvisi, että appivanhemmillakin oli samanlainen yllätys. Yllätysten takana oli eräs laivan työntekijä, jolle Henkan isä oli kertonut eräänä iltana koko matkatarinamme yllätyksineen kaikkineen. Niille, jotka eivät ole lukeneet aiempia matkapostauksiani tiedoksi, että Karibian risteily järjestettiin täytenä yllätyksenä Henkan isälle, eikä Henkan äidillekään kerrottu kuin se, että lähdemme jonnekin lämpimään. Matkakohde selvisi vasta juuri ennen lähtöä. Matkayllätyksestä voit lukea lisää täältä, täältä, täältä ja täältä.

Päätimme nauttia skumpat ja mansikat omilla parvekkeillamme. Laiva oli juuri lähdössä Antigualta ja istahdimme aurinkoiselle parvekkeellemme. Henkka avasi skumpan ja minä söin ensimmäisen mansikan. Voi nam miten hyvää!

Kilistelimme skumppalaseilla ja istuimme katselemaan ohi lipuvaa Antiguan rannikkoa. Aurinko paistoi vielä lämpimästi, mutta painui koko ajan syvemmälle lähemmäs horisonttia. Enää ei ollut tukahduttavan kuuma, vaan juuri sopivan lämmin. Takana oli ihana päivä Antigualla ja nyt oli hyvä hetki vaan istua rauhassa paikallaan, siemailla kuohuvaa ja herkutella suklaaseen dipatuilla mansikoilla.

Tuo hetki kaikessa yksinkertaisuudessaan oli yksi loman parhaista. Voin vieläkin tuntea sen kokonaisvaltaisen onnen tunteen, joka oli tuossa hetkessä läsnä. Olo oli ihanan rento ja levollinen, mihinkään ei ollut kiire, edessä kimmelsi kaunis Karibianmeri ja edessä olisi vielä monta ihanaa päivää tropiikin lämmössä. En voinut olla hymyilemättä.

Postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä Suomessa toimivat Running With Wild Horses, Kaukokaipuu ja Destination Unknown. Tarkemmat ohjeet tempaukseen osallistumiseen löydät täältä. Instagram Travel Thursdayn kuvat löytyvät Instagramista tunnisteella #IGTravelThursday.

Meidäthän löytää Instagramista nimellä keltaisessakeittiossa

Previous Post Next Post

14 Comments

  • Reply satuvw torstai, elokuu 21, 2014 at 09:01

    Oi, shampanja ja mansikat maistuisivat ihan missä vain, mutta Karibialla varsinkin. Varmasti upea kokemus!

    • Reply Martina torstai, elokuu 21, 2014 at 09:34

      Totta, shampanja ja mansikat on aina herkkua, mutta vielä hieman paremmalta ne maistuvat ihanissa paikoissa, kuten vaikkapa Karibialla. Ja yllätyksenä saadut herkut ovat vielä astetta herkullisempia! 🙂

  • Reply Kthetraveller torstai, elokuu 21, 2014 at 10:21

    Mitäpä tuohon lisäämään. Useita kertoja tuolla tavalla kuplivaa nauttineena voin täydestä sydämestäni sanoa, että Karibianristeilujän parveke on ehdottomasti paras paikka nauttia samppanjaa, ja lähdön hetkellä totta kai 🙂

    • Reply Martina torstai, elokuu 21, 2014 at 12:51

      Me ollaankin puhuttu tästä sun kanssa ennenkin. Lasillinen tai mieluummin koko pullollinen kuohuvaa risteilijän parvekkeella lähdön hetkellä on parasta maailmassa. 🙂

  • Reply Eija / Vailla Pysyvää Osoitetta torstai, elokuu 21, 2014 at 11:09

    Nyt voi ihan rehellisesti sanoa, että kerrassaan ihana postaus! Nauratti, toi hyvän mielen ja synnytti hirveän matkakuumeen. 🙂

    • Reply Martina torstai, elokuu 21, 2014 at 12:51

      Arvaa vaan onko minullakin ihan hirveä matkakuume. Menneiden reissujen muistelu ei yhtään auta asiaa. 🙂

  • Reply Laura/My post-University Life torstai, elokuu 21, 2014 at 13:18

    Ihana postaus, osasit niin hyvin kertoa stoorin etta pystyin hyvin kuvittelemaan taman hetken mielessani! Nojatuolimatkailua parhaimmillaan 🙂

    • Reply Martina torstai, elokuu 21, 2014 at 13:40

      Kiva kuulla. 🙂 Vaikka enpä nyt tiedä onko se mikään maailman mahtavin ajatus, kun kuvittelee meikäläisen läväyttämässä oven kiinni tarjoilijaraukan edessä ja seuraavassa hetkessä juosta vipeltämässä pitkin laivaa innostunut virne naamalla. 😀 Mutta itse herkkujen nauttiminen parvekkeella oli kyllä mahtava hetki. Samanlaisen soisin mielelläni kaikille muillekin. 🙂

  • Reply Teea / Curious Feet torstai, elokuu 21, 2014 at 13:41

    Ihanan pirteä postaus! Muistan kun luin noita tekstejäsi tuosta yllätyksestä minkä järjestitte appivanhemmillesi ja olin ihan liikuttunut. Ja olen edelleen :D. Joskus ne asiat vain loksahtaa kohdalleen!

    • Reply Martina torstai, elokuu 21, 2014 at 14:03

      Rakkaiden ihmisten yllättäminen on niin kivaa, että itselle tulee melkein parempi mieli kuin yllätetyille. Tämä oli kyllä melkoisen massiivinen yllätys. Kiva että tunnelmat välittyivät myös ruudun toiselle puolelle. 🙂

  • Reply Maarit Johanna torstai, elokuu 21, 2014 at 17:43

    Näitä kuvia olenkin jo henkäillut instagramissa! Miten ihana yllätys! Meillä olis täällä Santorinilla tuossa rannalla yhdessä ravintolassa hyvä tarjous skumppaa ja mansikoita mutta ei olla vielä käyty. Se on ehkä tänä iltana igtravelthursdayn kunniaksi käytävä korkkaamassa!

    • Reply Martina perjantai, elokuu 22, 2014 at 09:04

      Ooh, skumppa ja mansikka -tarjous! Rantaravintolassa! Mä olisin siellä heti! 😀

  • Reply Veera Bianca maanantai, elokuu 25, 2014 at 13:00

    Aivan ihania kuvia ja varmasti juuri nuo mainitsemat elementit matkailussa korostuivat tällä reissulla 😀

    • Reply Martina tiistai, elokuu 26, 2014 at 08:38

      Todellakin. Karibialla on vaan niin ihanaa. 🙂

    Leave a Reply