Tallinna,  Ulkomaat,  Viro,  Yleinen

Illallinen Tallinnan TV-tornissa

Minulla on korkeanpaikankammo. Se tarkoittaa sitä, että korkeat paikat pelottavat, eikä olo korkeuksissa tunnu mukavalta, vaan tekee mieli päästä takaisin maanpinnalle. Välillä saattaa tulla jopa paniikin kaltaisia tuntemuksia ja kroppa jähmettyy kauhusta lakaten toimimasta kunnolla. Silloin ei kannattaisi mennä yläilmoihin, sillä se on varsin epämukavaa ja pelottavaa. Vaan mitä tekee Martina? Korkeanpaikankammosta huolimatta löydän itseni yhä uudestaan ja uudestaan korkeuksista ja usein idea korkeisiin paikkoihin menemisestä tulee vieläpä ihan minulta itseltäni. Tyhmä mikä tyhmä.

Tällä kertaa siedätin korkeanpaikankammoani Tallinnan TV-tornissa. 314 metriä korkea TV-torni näkyy Piritassa Tallinnan keskustan itäpuolella jo laivan lipuessa satamaan ja kieltämättä minua hieman hirvitti katsella taivaaseen kohoavaa hökötystä kun m/s Finlandiamme saapui Tallinnaan. Tuonne torniin minä menisin illalla ja minun pitäisi pystyä vielä syömäänkin siellä. Jaiks.

Onneksi sisätiloissa olevat korkeat paikat eivät tunnu aiheuttavan niin valtavaa paniikkia kuin ulkoilmapaikat, ja oloni oli tornissa lopulta ihan rauhallinen, vaikka sinne meneminen jännittikin. Ihailin maisemia ja uskaltauduin jopa kurkkimaan 175 metrin korkeudessa olevan näköalatasanteen lattiaan tehdyistä aukoista alas. Lasin alla paljastuva näkymä suoraan alas tornia pitkin maahan sai polvet ensin tutisemaan, mutta siihen tottui nopeasti ja lopulta uhrasin jopa Lassen lasin päälle makoilemaan kuvaa varten.

Lassea ei pelota.

Hetken näköalatasanteella kierreltyämme astelimme portaat ylös ravintolaan. Modernisti sisustetussa ravintolassa soi rauhallinen taustamusiikki ja ikkunoista tulvi kesäillan valoa. Ikkunasta ei nähnyt ulos yhtä hyvin kuin vaikkapa Puijon tornista tai Näsinneulasta, mutta komeita maisemia ihaili kuitenkin mielellään. Tämä ravintola ei myöskään pyöri kuten suomalaiset kollegansa.

Ravintolassa nautiskelimme kolmen ruokalajin illallisen. Alkuruoka oli ihanan merellinen ja se tarjoiltiin hienolta kivialustalta. Annoksen pääosassa komeileva sillijäätelö oli suussasulavan herkullista ja minä pidin annoksen merellisistä mauista kovasti. Henkan mieleen annoksessa oli ehkä hieman liikaa kalan makua, joten jos et pidä kalasta, älä tilaa tätä annosta. Jos taas pidät niin anna mennä, sillijäätelö on elämys!

Pääruokana oli ankkaa, joka köllötteli lautasella söpöjen porkkanoiden ja muiden lisukkeiden kera. Tämäkin oli hyvää ja etenkin annoksen rapea perunalisuke jäi mieleeni.

Jälkiruoan kohdalla olimme jo aivan täynnä eikä tiramisuannos meinannut enää upota. Tiramisu ei muutenkaan kuulu lemppareihini, mikä on tietysti aika noloa tällaiselle Italia-fanille. Annos oli kuitenkin hauskan näköinen, vai mitä sanotte? Tiramisu oli kukkaruukun multana ja toisessa kipossa komeili raikasta mansikkaa. Pidimme molemmat mansikkaosiosta eniten, itse tiramisu oli hieman kuivaa, mutta macarons ja kirpeä kastikekin olivat namia.

Ruoan kanssa nautimme tarjoilijan suosittelemaa viiniä ja valinta osui ihan nappiin. En tietenkään muista enää mikä se viini oli (hyi, hyi huono bloggaaja minä!), mutta kysy suositusta tarjoilijalta, niin uskon että makuelämys on taattu.

Illallisen jälkeen kiertelimme vielä ravintolan ulkopuolella olevalla tasanteella, jossa tuuli tuiversi ja turvaverkon toiselle puolelle pääsisi kuulemma valjaat päällä seikkailemaan. Hui kamala, minusta ei varmaan olisi siihen, mutta Henkka saattaisi jopa nauttia tilanteesta. Vatsamme olivat kuitenkin aivan liian täynnä, joten emme edes harkinneet reunaseikkailua, vaan suuntasimme alas, tilasimme taksin ja sanoimme heipat keskellä metsää ylväänä seisovalle TV-tornille.

Yhteistyössä Elämyslahjat.

Kommentit pois päältä artikkelissa Illallinen Tallinnan TV-tornissa