Illallinen Tallinnan TV-tornissa

Minulla on korkeanpaikankammo. Se tarkoittaa sitä, että korkeat paikat pelottavat, eikä olo korkeuksissa tunnu mukavalta, vaan tekee mieli päästä takaisin maanpinnalle. Välillä saattaa tulla jopa paniikin kaltaisia tuntemuksia ja kroppa jähmettyy kauhusta lakaten toimimasta kunnolla. Silloin ei kannattaisi mennä yläilmoihin, sillä se on varsin epämukavaa ja pelottavaa. Vaan mitä tekee Martina? Korkeanpaikankammosta huolimatta löydän itseni yhä uudestaan ja uudestaan korkeuksista ja usein idea korkeisiin paikkoihin menemisestä tulee vieläpä ihan minulta itseltäni. Tyhmä mikä tyhmä.

Tällä kertaa siedätin korkeanpaikankammoani Tallinnan TV-tornissa. 314 metriä korkea TV-torni näkyy Piritassa Tallinnan keskustan itäpuolella jo laivan lipuessa satamaan ja kieltämättä minua hieman hirvitti katsella taivaaseen kohoavaa hökötystä kun m/s Finlandiamme saapui Tallinnaan. Tuonne torniin minä menisin illalla ja minun pitäisi pystyä vielä syömäänkin siellä. Jaiks.

Onneksi sisätiloissa olevat korkeat paikat eivät tunnu aiheuttavan niin valtavaa paniikkia kuin ulkoilmapaikat, ja oloni oli tornissa lopulta ihan rauhallinen, vaikka sinne meneminen jännittikin. Ihailin maisemia ja uskaltauduin jopa kurkkimaan 175 metrin korkeudessa olevan näköalatasanteen lattiaan tehdyistä aukoista alas. Lasin alla paljastuva näkymä suoraan alas tornia pitkin maahan sai polvet ensin tutisemaan, mutta siihen tottui nopeasti ja lopulta uhrasin jopa Lassen lasin päälle makoilemaan kuvaa varten.

Lassea ei pelota.

Hetken näköalatasanteella kierreltyämme astelimme portaat ylös ravintolaan. Modernisti sisustetussa ravintolassa soi rauhallinen taustamusiikki ja ikkunoista tulvi kesäillan valoa. Ikkunasta ei nähnyt ulos yhtä hyvin kuin vaikkapa Puijon tornista tai Näsinneulasta, mutta komeita maisemia ihaili kuitenkin mielellään. Tämä ravintola ei myöskään pyöri kuten suomalaiset kollegansa.

Ravintolassa nautiskelimme kolmen ruokalajin illallisen. Alkuruoka oli ihanan merellinen ja se tarjoiltiin hienolta kivialustalta. Annoksen pääosassa komeileva sillijäätelö oli suussasulavan herkullista ja minä pidin annoksen merellisistä mauista kovasti. Henkan mieleen annoksessa oli ehkä hieman liikaa kalan makua, joten jos et pidä kalasta, älä tilaa tätä annosta. Jos taas pidät niin anna mennä, sillijäätelö on elämys!

Pääruokana oli ankkaa, joka köllötteli lautasella söpöjen porkkanoiden ja muiden lisukkeiden kera. Tämäkin oli hyvää ja etenkin annoksen rapea perunalisuke jäi mieleeni.

Jälkiruoan kohdalla olimme jo aivan täynnä eikä tiramisuannos meinannut enää upota. Tiramisu ei muutenkaan kuulu lemppareihini, mikä on tietysti aika noloa tällaiselle Italia-fanille. Annos oli kuitenkin hauskan näköinen, vai mitä sanotte? Tiramisu oli kukkaruukun multana ja toisessa kipossa komeili raikasta mansikkaa. Pidimme molemmat mansikkaosiosta eniten, itse tiramisu oli hieman kuivaa, mutta macarons ja kirpeä kastikekin olivat namia.

Ruoan kanssa nautimme tarjoilijan suosittelemaa viiniä ja valinta osui ihan nappiin. En tietenkään muista enää mikä se viini oli (hyi, hyi huono bloggaaja minä!), mutta kysy suositusta tarjoilijalta, niin uskon että makuelämys on taattu.

Illallisen jälkeen kiertelimme vielä ravintolan ulkopuolella olevalla tasanteella, jossa tuuli tuiversi ja turvaverkon toiselle puolelle pääsisi kuulemma valjaat päällä seikkailemaan. Hui kamala, minusta ei varmaan olisi siihen, mutta Henkka saattaisi jopa nauttia tilanteesta. Vatsamme olivat kuitenkin aivan liian täynnä, joten emme edes harkinneet reunaseikkailua, vaan suuntasimme alas, tilasimme taksin ja sanoimme heipat keskellä metsää ylväänä seisovalle TV-tornille.

Yhteistyössä Elämyslahjat.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply lena keskiviikko, elokuu 13, 2014 at 09:06

    Hauska paikka! Tallinnaa on tullut ihan liian vähän koluttua ja tuollapa olisi hauska käydä illastamassa. 🙂

    Olen myös korkeanpaikan kammoinen, ja vaikka rooftop-baareja rakastankin, tulee mun olla aina seinän vieressä tai siinä lähellä. En voisi kuvitellakaan olevani reunapöydässä, ei ei. Hotelli Tornin baarissa viime viikolla koin juuri näitä hetkiä… eikä se ole kuin 14 kerrosta. 😀

    • Reply Martina keskiviikko, elokuu 13, 2014 at 09:24

      Minäkin olen kolunnut Tallinnaa aivan liian vähän, mutta tänä kesänä otin matkabloggaajaitseäni niskasta kiinni ja kävimme tosiaan tutustumassa Tallinnaan, sen nähtävyyksiin ja ravintoloihin hieman tarkemmin.

      Korkeanpaikankammo on kyllä niin outo juttu. Vaikka kuinka yrittää selittää itselleen järjellä, ettei tässä ole mitään hätää, nauti tilanteesta, niin ei se toimi niin. Jalat alkaa tutista, sydän pamppailee ja pahimmassa tapauksessa koko kroppa lakkaa toimimasta ja jähmettyy paikalleen. Olen kuitenkin siedättänyt itseltäni aika hyvin jo hissikammon pois ja aion tehdä saman korkeanpaikankammon kanssa tunkemalla itseni korkeuksiin, vaikka se jännittäisikin. Pahimman kammoni, eli ahtaan/suljetun/veden alle joutumisen -kammon kanssa en sen sijaan uskalla pelleillä, vaan kieltäydyn kaikista tilanteista, joissa se voisi päästä valloilleen.

      Voin niin hyvin samaistua fiiliksiisi Hotelli Tornin baarissa. Sitä paitsi joskus matalammat (mutta silti korkeat) paikat pelottaa enemmän kuin vaikkapa tämä TV-tornissa vierailu. Jossain vaiheessa kun ollaan tarpeeksi korkealla, ei kammoa enää tunne. Esimerkiksi lentokoneessa ei pelota yhtään kun ollaan jo niin korkealla, ettei sitä tajua. 😀 Pahin paikka itselleni on ollut Dinner in the Sky ”vain” 50 metrissä.

    Leave a Reply