Ravintola Näsinneula

Viettäessämme pari kesäistä lomapäivää Tampereella emme voineet olla vierailematta Näsinneulassa ja sen näköalaravintolassa. Olen käynyt ravintolassa kerran aiemminkin joskus vuosia sitten ja nyt halusin palata sinne Henkan kanssa. Koska olemme kiertäneet jo Puijon tornin ravintolan sekä Tallinnan TV-tornin ravintolan, oli Ravintola Näsinneula luonnollinen jatke taivasseikkailuillemme.

Särkänniemi oli mennyt jo kiinni ja viimeiset huvittelijat odottelivat kyytiä bussijonossa, kun hurautimme portista sisään huvipuistoalueelle. Astuimme Näsinneulan aulaan ja tallustelimme hisseille, joissa hissikammoinen koki viime käynnillään aika huimia sykelukemia ja melkoista paniikkia. Ilokseni sain kuitenkin huomata, että hissikammo on helpottanut, eikä Näsinneulan hississä tarvinnut jännittää yhtään.

Sisälle ravintolaan astuessamme meitä tervehti upea näky. Isot ikkunat paljastivat kauniin kesäisen järvimaiseman, jonka yllä aurinko alkoi pudota pikkuhiljaa alemmaksi. Iloinen tarjoilija toivotti meidät tervetulleeksi ja ihailimme hetken ravintolan rauhaisaa tunnelmaa ennen kuin meidät ohjattiin pöytään.

Upeat maisemat vangitsivat huomiomme ja kamerat räpsyivät kun kuvasimme ilta-auringossa kylpevää Tamperetta. Vatsassa kurniva nälkä sai meidät tarttumaan ruokalistoihin ja päätimme tilata sekä Tampere-menun että Finlandia-menun. Ihan ensiksi nautiskelimme kuitenkin alkudrinkit, jotka olivat varsin mainion makuisia. Oma lempparini oli punainen mansikka-raparperijuoma.

Ensimmäisenä pöytään tuotiin keittiön tervehdyksenä toimiva kylmä tomaattikeitto, joka sopi täydellisesti kuumaan kesäpäivään. Söin aterian aikana tavoistani poiketen jopa kaksi leipäpalaa, sillä ihana suolakiteillä viimeistelty spelttileipä vei kieleni mennessään. Leipiä oli neljää erilaista ja muutkin maistamamme leivät olivat hyviä.

Tampere-menu alkoi haudutetulla Paijan viljaporsaalla ja Finlandia-menun alkuruokana toimi miedosti suolattu lohi muikunmädin kera. Minä ihastuin pehmeään lohiannokseen kun taas Henkka piti enemmän porsaasta. Oikein herkullisia annoksia molemmat.

Ennen kuin siirryimme pääruokaan maistelimme raparperin ja ranskankerman makuja jäätelön muodossa. Aurinko alkoi laskea yhä alemmas ja kuikuilimme jatkuvasti alas bongaillen Tampereen keskustan tuttuja rakennuksia, Näsijärven tyyntä rauhallisuutta ja Pyhäjärveä, jolla risteilimme aiemmin päivällä. Tornista näkyy jopa Valkeakoskelle asti ja pyörivä ravintola takaa sen, että jokaisesta pöydästä pääsee ihailemaan maisemia kaikkiin ilmansuuntiin. Yksi kierros kestää 45 minuuttia ja sen aikana upea auringonlaskukin ehtii osua jokaisen kohdalle varmasti.

Finlandia-menun pääruokana oli ihanaa Kaldoaivin poronvasaa kahdella tapaa. Annos oli lisukkeineen upea ja esitteli mielestäni Suomea parhaimmillaan. Erittäin kotimainen meininki oli myös Tampere-menun järvikuha-annoksessa, joka oli, ei enempää eikä vähempää kuin paras koskaan syömäni kala-annos. Rapea kuha ja raikas hernerisotto oli niin hyvää, etten olisi halunnut vaihtaa annoksia lainkaan, vaan olisin voinut syödä koko kalan itse. Toisaalta halusin toki maistaa myös poroa ja antaa Henkankin nauttia herkullisesta kuhasta, joten tottakai lautasia vaihdettiin taas puolessa välissä. Viimeistään tässä vaiheessa olimme erittäin vakuuttuneita.

Ennen jälkiruokia maistelimme vielä lähijuustoja itsetehdyn hillon ja näkkärin kera. Ihanan iloinen ja luonteva tarjoilijamme piti meistä hyvän huolen ja haluankin antaa ekstraplussan tummatukkaiselle tarjoilijatytölle. Hän oli aivan mahtava.

Herkullinen ilta päätettiin jälkiruoilla. Finlandia-menun makeana päätöksenä toimi porkkanakakku, jota piristivät ihanat lakritsin maut. Tampere-menun jälkiruokana maistelimme taasen makean toffeen ja pirteän mustaherukkajäätelön liittoa. Nam.

Kun jälkiruoat oli lusikoitu viimeistä pisaraa myöten, oli aurinko jo vaipunut horisontin alapuolelle ja Tampereen keskustaan alkoi syttyä yhä enemmän valoja. Tammerfestien esiintymislavalla Ratinassa vilkkuivat värivalot ja Näsijärvellä seilaavat veneet suuntasivat kohti rantaa. Me päätimme kävellä hotellille kaikessa rauhassa, sulatella herkullista ateriaamme ja ihailla ihanaa Tamperetta.

Näsinneulan juurella pysähdyimme hetkeksi ihmettelemään hiljaista huvipuistoa ja googlasin nopeasti, mitä tornin laella olevat valot tarkoittivatkaan. Ainiin, niistä voi katsoa minkälaista säätä Tampereelle on luvassa. Mitä enemmän Näsinneulan laella näkyy keltaista valoa, sitä aurinkoisempaa on luvassa. Vihreä valo taasen lupailee sadetta.

Odotukset Näsinneulan ravintolaa kohtaan olivat korkealla, mutta siitäkin huolimatta ne täyttyivät, elleivät jopa ylittyneet. Kotimaisiin makuihin pohjautuva ruoka oli mainiota, ja vaikka Finlandia-menu onkin ravintolan suosituin kokonaisuus, veti Tampere-menu sille mielestäni varsin hyvin vertoja. 124 metrin korkeudesta avautuvat maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat ja saivat meidät ihastumaan Tampereeseen taas astetta enemmän.

Yhteistyössä Ravintola Näsinneula.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta maanantai, heinäkuu 28, 2014 at 08:49

    Kaikki näytti ja kuulosti todella herkulliselta :). Ehdottomasti pitää harkita tuota, kun joskus eksyy tuolle suunnalle!

    • Reply Martina maanantai, heinäkuu 28, 2014 at 09:38

      Toinen vastaava jota suosittelen mielelläni on Puijon tornin ravintola. Olen kirjoittanut siitä jutun aikoja sitten tänne. Tämäkin postaus on niin vanha, että kuvat ovat pieniä, rivivälit vinksallaan ja kutsun Henkkaa vielä Ukkeliksi niin kuin minulla oli blogin alkuaikoina tapana tehdä. Ja näköjään minulla oli vielä tuolloin ihan armoton hissikammo. Se on onneksi helpottanut. Jaaa eksyin näköjään aiheesta… Eli siis jos vinksahtanut ulkoasu ei häiritse, niin käy ihmeessä lukemassa myös Puijon tornin juttu. 🙂

  • Reply Kthetraveller maanantai, heinäkuu 28, 2014 at 10:40

    Huoh Tampereelle ja Särkäniemeen käy meidän perheen tie elokuussa mutta saattaapi olla että ateriointi Näsinneulassa jää kokematta tällä kertaa. Ehkäpä joku toinen kerta sitten….

    • Reply Martina maanantai, heinäkuu 28, 2014 at 11:52

      Käykää kuitenkin Näsinneulan näköalatasanteella ihailemassa maisemia! 🙂

  • Reply Campasimpukka maanantai, heinäkuu 28, 2014 at 11:21

    Tuonnepa pitää hankkiutua, en olekaan koskaan syönyt tuollaisessa karusellissa 🙂 Ja annokset näyttävät todella houkuttelevilta.

    • Reply Martina maanantai, heinäkuu 28, 2014 at 11:54

      Ravintola Näsinneulaan kannattaa hankkiutua. 🙂 Maisemat on ihan mielettömät ja ruoka tosi hyvää. Ainoa vaan ettei ruokailukokemukseen meinaa malttaa keskittyä kunnolla, kun koko ajan tekee mieli kuikuilla vaihtuvia maisemia.

    Leave a Reply