Italia,  Marche,  Senigallia,  Ulkomaat,  Yleinen

Kulinaristin Senigallia – Michelin-ravintolan keittiössä

Senigalliaan suuntautunut blogimatka oli täynnä herkullista ruokaa. Oltiinhan Italiassa. Marchen maakunnan ruokakulttuurin pääosaa näyttelevät Adrianmerestä pyydetyt kalat ja merenelävät sekä verdicchio-viini. Marchessa syödään myös paljon kaikkea täytettyä ja friteerattua, tuoreita hedelmiä, merellisiä pasta-annoksia sekä juodaan tietysti ihanaa italialaista kahvia. Gelatoa saa joka nurkalta ja aamiaispöydästä löytyy italialaiseen tyyliin myös paljon makeita herkkuja, kuten leivonnaisia, hilloja ja croisantteja.

Senigalliassa on ravintoloita laidasta laitaan aina pienistä perheomisteisista ravintoloista kahden Michelin-tähden Madoninna del Pescatoreen. Minä ehdin vierailla kahden vuorokauden reissullani neljässä eri ravintolassa. Muut bloggaajat olivat Senigalliassa hieman pidempään kuin minä, sillä heidän lentonsa saapui aikaisemmin ja lähti myöhemmin kuin minun. He ehtivät siis käydä useammassa ravintolassa kuin minä, mutta kerron näissä kahdessa ruokapostauksessa vain niistä, joissa kävin itse.

Madoninna del Pescatore

Aloitetaan parhaasta. Kahden Michelin-tähden Madoninna del Pescatore sijaitsee rantakadulla lyhyen ajomatkan päässä Senigallian keskustasta. Paikalle saavuttaessa näyttää, että eihän täällä ole mitään, mutta aivan tavallisen näköisen talon alakerrasta se löytyy. Mereneläviin erikoistunut Michelin-ravintola, jota pyörittää paikallinen Välimäki Moreno Cedroni.

Meillä oli kunnia vierailla ravintolan keittiössä, katsoa itse Moreno Cedronin ruoanlaittoa, saada häneltä vinkkejä sekä ohjeita ruoanlaittoon ja olipa herralla aikaa tulla hyppimään kanssamme rannalle ottamaan yhteiskuvia. Moreno Cedroni on aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja hän päivittikin heti nettiin kuvan meistä hänen ravintolansa keittiössä. Ihanan rento tyyppi.

Emme varsinaisesti istuneet pöytään ruokailemaan, vaan saimme jotain vielä parempaa: Maistiaisia suoraan keittiöstä. Maistoimme montaa eri annosta ja parhaiten mieleeni jäi ihana brodetto.

Brodetto on marchelaista ruokaa parhaimmillaan. Se on kaloista ja merenelävistä valmistettu keitto tai muhennos, ja kuten arvata saattaa, oli Moreno Cedronin valmistama brodetto ihan käsittämättömän herkullista. Meikätyttö kaapi viimeisetkin pisarat tarjoiluastiasta sillä aikaa kun muut siirtyivät jo eteenpäin.

Jälkiruoka meille tarjoiltiin rantakadulla puun varjossa, mistä johtuvat hassut varjot kuvissa. Annoksen nimi on vapaasti suomennettuna “Kuka siivoaa jäljet?” tai ”Kuka tiskaa astiat?”. Ruokailijan eteen tuodaan pesusieni ja pesuaineita purkissa. Tai siltä se näyttää. Oikeasti pesusieni on leivonnainen ja purkeista löytyvät tykötarpeet leivonnaisen viimeistelyyn. Asiakas saa ohjeet siitä, miten se tapahtuu, ja ruokailija saa itse tehdä annoksensa valmiiksi.

Ensin pesusienen päälle suihkutetaan suihkepullosta punaista kastiketta. Sen jälkeen sieneen pursotetaan pesuainetta, eli herkullista kreemiä. Vielä vähän punaista kastiketta suihkepullosta ja koko komeus viimeistellään jäätelöllä sekä rapeilla murusilla.

Kun annos oli valmis, meille tuotiin lusikat, ja voitte varmaan arvata kuka söi viimeisen palan tästäkin herkusta. Ei tällaisista herkuista vaan voi jättää murustakaan lautaselle!

Aniko Salumeria Ittica

Madoninna del Pescatoresta suuntasimme varsinaiselle lounaalle Aniko-nimisen katukojun terassille. Aniko kuuluu niin ikään Moreno Cedronille ja sen terassilla söin ehkäpä elämäni parhaan leipäasian. Panino con tatakin uumenista löytyi ihana yhdistelmä tuoretta tonnikalaa ja parmesaanimoussea, enkä voinut muuta kuin nauttia rapsakkaa leipääni kaikessa hiljaisuudessa maistellen samalla meille tehtyjä alkoholittomia kesäjuomia. Nam, nam, nam.

Jälkiruoaksi tilasin tuoreita hedelmiä mandariinisorbetin kera enkä olisi voinut keksiä parempaa lopetusta aurinkoiselle lounashetkelle. Tai no oikeastaan voin sittenkin. Otin nimittäin loppuun vielä kupillisen kahvia, eli suomalaisittain espressoa, ja voi miten hyvältä sekin maistui. Espresso antoi kivan energiapotkun kofeiiniherkälle tytölle ja pieni iltapäivän väsähdys vaihtui energisen innostuneeseen tunteeseen. Nyt jaksaa taas seikkailla pitkin Senigalliaa ja Marchea!

Seuraavassa osassa kerron illallisravintoloistamme, joissa söimme vatsamme aivan täyteen herkkuruokia.

6 kommenttia

    • Martina

      Oli kieltämättä aika huikeaa päästä tuonne, eikä haitannut yhtään vaikka kuumassa keittiössä hiki virtasi valtoimenaan. Olispa hienoa keksiä joskus jokin yhtä hauska ruoka kuin tuo jälkiruoka! Se näytti ihan aidolta pesusieneltä.

    • Martina

      Italia on aina hyvä idea! Ja kiitos kehuista, löysin itsestäni pienen valokuvaajan tuolla kun huitelin järkkärin kanssa menemään. Käytän tosin automaattiasetuksia vielä, mutta haaveissa olisi opiskella valokuvaamista enemmänkin. Se on yllättävän hauskaa puuhaa. 🙂