Grenada – Island of Spice, osa 2

Viime Grenada-postauksessa kerroin saaren värikkäästä historiasta, sen kauniista ja hedelmällisestä luonnosta sekä köyhästä hurrikaanien runtelemasta saaresta, jolta muuttaa koko ajan enemmän väkeä pois kuin mitä saarelle muutetaan. En osannut odottaa Grenadalta juuri mitään sinne astuessani, mutta kun laiva lipui illalla ulos satamasta, olin montaa kokemusta rikkaampi, maailmani oli avartunut huimasti ja olin ihastunut tuohon pieneen monimuotoiseen saareen. Grenada-päivä oli täynnä huikeita hetkiä.

Aamu valkeni trooppisen kosteana ja kuumana. Astelimme ulos laivasta ja otimme suunnaksi sataman vieressä sijaitsevan Fort George -linnoituksen. Kiipesimme paahtavassa kuumuudessa linnoitukselle ja olimme aivan läkähtyneitä jo siinä vaiheessa. Voiko tässä kuumuudessa tehdä mitään? Mistä saamme lisää vettä?

Kuumuudesta huolimatta Fort George oli vaikuttava ilmestys. Hieman jo ränsistynyt linnoitus esitteli meille upeita maisemia sekä merelle että saaren pääkaupunkiin St.George’siin. Korkealta näki koko lahdenpoukaman, sen värikkäät talot ja kaupungin takana kohoavat vehreät vuoret. Kaunis paikka, eikä merelle aukeava näkymä ollut yhtään sen hullumpi.

Jo satamassa vilkkaat myyntimiehet yrittivät myydä meille saarikierroksia ja niiden tyrkytys jatkui linnoituksellakin. Hinta vaan oli pienentynyt sataman hinnoista, ja alunperinkin edulliselta kuulostava kierros alkoi vaikuttaa kiinnostavalta. Tässä helteessä emme kovin pitkälle kävelisi ja ikkunat auki huristava yksityiskyyti pitkin saaren parhaita nähtävyyksiä paikallisen oppaan kanssa kuulosti juuri siltä mitä haluaisimme nyt tehdä.

Opas kierrättäisi autokuskinsa kanssa meitä neljää omassa minibussissamme pitkin saarta ja kävisimme ainakin Annandale-vesiputoksilla, Grand Anse Beachilla, maustekaupassa ja jos haluaisimme, voisivat he viedä meidät jonnekin muuallekin. Pyysimme päästä käymään myös toisella keskempänä saarta sijaitsevalla korkeammalla näköalapaikalla ja niin diili oli sovittu.

Devil ja hänen punainen paholaisensa.

Skandaaliksi ristimämme oppaamme Kendal ja hänen uskollinen autokuskinsa Devil (Devon) neuvoivat meidät ensin läheiseen baariin, josta tilasimme kylmät limut. Banaanifanta maistui aivan taivaalliselta ja pöydästä löytynyt suolapurkki tuli myös käyttöön, sillä tukala helle oli vienyt meiltä jo kaikki mehut. Nuolimme suolaa kämmenselältä, joimme loppuun limumme ja lähdimme matkaan.

Skandaali kertoi meille matkan aikana saaresta, esitteli meille pääkaupunki St. George’sia ajaessamme sen halki kohti viidakkoa ja kävi nappaamassa matkalla puista ja pensaista meille haisteltavaa ja maisteltavaa. Limen lehti tuoksui uskomattoman hyvälle ja joku herneen makuinen kasvi maistui, no, herneelle.

Skandaali puskassa.

Tien vieressä oli pieniä maustekojuja ja yhden niistä pihaan Devil parkkeerasi minibussimme. Tämän pitäjät ovat varmaan oppaidemme kavereita. Astuimme sisään kauppaan, jossa myyjä esitteli meille mausteitaan. Saimme tuoksutella värikkäitä mausteita ja tottakai ostimme myös kotiin vietäväksi hieman mausteita ja paikallista kaakaota.

Ja matka jatkuu pitkin mutkittelevia vuoristoteitä. Seuraava pysähdys oli Annandale Falls. Ihailimme kaunista vesiputousta ja odottelimme, josko paikalliset rämäpäät esittäisivät hyppelyshownsa. Lähdimme kuitenkin jatkamaan matkaamme ennen kuin tyypit kiipeilivät vesiputouksella ja hyppelivät sieltä alas. Näimme tämän kuitenkin kaukaa ja aika hurjalta se näytti. Minä en uskaltaisi.

Apinat syövät viidakossa banaania.

Olimme jo palaamassa autolle kun Skandaali vihelsi meille hieman ylempänä menevältä polulta. Tulkaa tänne katsomaan! Kiersimme viidakkopolkua ja oppaamme esitteli meille saaren upeaa luontoa. Tuossa kasvaa ananas, tästä kimpusta tulee banaaneita ja tämä tässä on pieni lisko, joka puree minua niin maan perkaleesti, mutta ei se haittaa, sillä pitäähän minun esitellä myös eläimiämme turisteille.

Auts.

Ananas

Banaanit kasvaa väärinpäin.

Tyyppi repi kasvin ainoan banaaninupun irti esitelläkseen sen sisältöä meille. Niin ei olisi varmaan saanut tehdä..


Skandaali nappasi myös tämän kauniin kukan anopille, ja meidän kauhistuessa viidakkoa tuhoavan oppaamme käytöstä hän totesi vain, että ei hätää, meillä näitä riittää! Okei sitten, mutta kun kaikkialla on kylttejä, joissa lukee ettei mihinkään saisi koskea..

Vietettyämme vesiputouksella ja sitä ympäröivässä sademetsässä tovin jos toisenkin jatkoimme taas matkaa. Kävimme toisella upealla näköalapaikalla, josta näimme maisemia aina merelle asti. Alhaalla laidunsi lehmiä ja vuohia ja kukkulan laella sijaitsivat sekä nais- että miesvankilat. Kuskimme Devil tokaisi, että vangeilla on tässä maassa kauneimmat maisemat ikkunasta ulos katsoessa. Vaan mistä Devil sen tiesi..?

Koko päivän kestänyt tukala kuumuus alkoi hieman hellittää tuulenpuuskien tieltä ja taivaalle ilmestyneet pilvet helpottivat hikistä oloamme. Seuraavaksi kävisimme katsomassa miltä näyttää Grand Anse Beach ja sitten useita tunteja kestänyt kierroksemme alkaisi olla ohi.

Meillä ei ollut rantavermeitä mukana ja taivaskin alkoi täyttyä uhkaavan tummista pilvistä, joten kävimme vain kävelemässä pitkin rantaa ja tutustuimme sen vieressä oleviin myyntikojuihin. Kaikki saarella myytävä tavara oli hieman kulahtanutta, taatusti paikallista ja siitä oli luettavissa saaren köyhyys. Ostimme täältäkin kuitenkin jääkaappimagneetin ja minulle pienen matkamuiston työpaikan ikkunalaudalle, vaikkemme meinanneet löytää huonosta valikoimasta mieleisiämme. Mausteet sen sijaan olivat upeita, niitä kannattaa ostaa mukaan.

Sovimme että oppaamme jättäisivät meidät St George’siin johonkin mukavaan rantabaariin, ja niin ajoimme rannalta kohti saaren pääkaupunkia. Juuri kun pääsimme autoon alkoi sataa ja raikastava vesisade oli jotain, mitä todella kaipasimme kuuman päivän päätteeksi. Ah miten ihanaa kun helle helpottaa hetkeksi.

Skandaali vei meidät tietenkin jonkun ystävänsä baariin, joka ei ollut sisustukseltaan muuten kummoinen, mutta sen pinkki vessa oli uskomattoman söpö. Miesten vessa oli samanlainen mutta sininen. Ja pääasia eli drinkit maistuivat hyvälle. Minä join paikallisen rommidrinkin, jonka päälle oli ripoteltu muskottipähkinäraastetta, ja muut ottivat oluet. Kylläpä maistui hyvältä tapahtumarikkaan saarikierroksen jälkeen. Siinä me istuimme ja kävimme läpi kaikkea sitä, mitä olimme juuri nähneet ja kokeneet. Hieno päivä.

Minä ja Henkka jatkoimme baarista laivaan myöhäiselle lounaalle. Appiukko sen sijaan alkoi kaivata parturia ja tokihan Skandaalilta löytyi myös parturiystävä, jonka luokse oppaamme vei appivanhempani. Appiukon hiukset saatiin leikattua ja pienen kaupunkikierroksen jälkeen appivanhemmatkin palasivat laivalle. Minä olin viettämättä sillä aikaa ”Singing in the rain” -hetkeä kannella ja olin ihan mielettömän onnellinen. Grenada, olit ihana!

”I’m singing in the rain..”

Previous Post Next Post

6 Comments

  • Reply Kthetraveller keskiviikko, toukokuu 21, 2014 at 11:08

    Voi että, voin tuntea oikein tuon kuumankostean lämmön täällä ruudun toisella puolella. Ihania kuvia!

    • Reply Martina keskiviikko, toukokuu 21, 2014 at 13:05

      Niin tukala kuin kuumankostea lämpö onkin, niin onhan se silti aika ihanaa ja kuuluu Karibian meininkiin. Mulla on ikävä trooppista ilmastoa, Karibiaa ja risteilyä. Edelleen.. 🙂

  • Reply alex keskiviikko, toukokuu 21, 2014 at 23:13

    Hei nyt täytyy kohta kyllä tehdä protesti…
    Eihän näitä postauksia kestä lukea, matkakuumehan nousee näistä aivan älyttömiin lukemiin.
    En ole ehtinyt kommentoida aikaisempia Karibian postauksia vaikka olenkin niitä ahminut sitä mukaa kun näitä on ilmestynyt. Upeita kuvia ja ihanan hyväntuulista (karibialaista?!) kerrontaa! 🙂

    • Reply Martina torstai, toukokuu 22, 2014 at 09:26

      Haha, voi ei! Ja kiitos! Matkakuume kasvaa itselläkin näitä postauksia tehdessä, vaikka juurihan me vasta oltiin reissussa. 🙂

  • Reply Maarit Johanna torstai, toukokuu 22, 2014 at 13:15

    Olisin voinu kirjoittaa nuo kaks ekaa kommenttia 😀 Kyllä on lämpöinen tuulahdus nähtävissä kuvista ja ihan järkyttävä Karibian ikävä aina kun näitä postauksia katselee! Mieki tahon risteilylle!

    • Reply Martina torstai, toukokuu 22, 2014 at 13:50

      Sitten vaan risteilyä varaamaan. 🙂 Voi kun vois aina olla Karibian risteilyllä. Tai ihan missä vaan muuallakin reissaamassa. Järrrkyttävä matkakuume!

    Leave a Reply