Rise like a Phoenix

Torstaina meillä katsottiin Euroviisujen toinen semifinaali tällä kertaa koko perheen voimin ja nyt minäkin hammaspotilas sain syötyä muutakin kuin rahkaa, mehukeittoa ja buranaa. Olimme päättäneet Henkan kanssa grillata ja jälkiruoaksi oli tarjolla loput Kolmen kaverin jäätelöt, jotka minulta oli jäänyt sairaslomilta jäljelle. Halusin että muutkin pääsevät maistamaan ihanan makuisia jäätelöitä, ja kieltämättä kahden liki perättäisen hammasleikkauksen jälkeen jäätelö ei enää maistu samalla tavalla kuin ennen. Mitäköhän syön kesäkuun alussa kun pääsen seuraavaan hammasoperaatioon? Jäädytettyä keittoa? Jääpaloja? Jäisiä katkarapuja? En mitään?

Nojoo, se hammasjutuista, nyt valmistaudutaan niihin Euroviisuihin, joita varten laitoimme grillin kuumaksi jo hyvissä ajoin. Heitimme lihat grilliin pienelle lämmölle muhimaan, olimme hetken sisällä valmistelemassa lisukkeita (tai minä tein oikeastaan Italian tehtäviä sillä aikaa kun Henkka hääräsi keittiössä) ja sitten Henkka meni kurkkimaan lihoja. Kaikki ei mennyt ihan niin kuin piti, sillä grillistä nousi ilmiliekit, paistomittarien lämpötilat olivat piipussa ja savua tuli mielettömästi. Hupsis, tulipalo!

Henkka haki sisältä sammutuspeitteen ja heitti sen grillin päälle. Savua tuli niin maan perkaleesti. Silmiä kirveli ja koko Kerava sai savumerkein tiedon, että Keltaisessa keittiössä grillataan. Appivanhemmat olivat parhaillaan saunassa emmekä halunneet häiritä heitä pikku rasvapaloepisodimme takia. Kerrotaan uutiset sitten kun palo on sammutettu.

Sammutuspeite tukahdutti pahimmat liekit, muttei saanut kuvun alla palavia lihoja sammumaan. Odottelimme ja odottelimme, mutta savua vaan tuprusi peitteen alta. Lopulta Henkka siirsi koko grillin hieman aukeammalle paikalle pois katoksen alta, avasi luukun ja nosti ilmiliekeissä roihuavat lihat pois grillistä. Vasta sitten palo alkoi sammua. Halusiko joku liekitettyä grillipihviä?

Se oli rasvapalo ja muistattehan rakkaat grillaaja- ja kokkaajatoverit, että jos rasva (tai tässä tapauksessa rasvainen liha) leimahtaa grillissä, kattilassa tai ihan missä vaan, niin sinne ei mennä missään nimessä heittämään vettä. Rasvapalo sammutetaan aina tukahduttamalla ja sitä varten olisi hyvä, että joka kodista löytyisi ainakin yksi sammutuspeite. Kattilassa liekkiin leimahtavan rasvan voi tukahduttaa myös laittamalla kannen päälle. Ja oikeasti jos tulipalo syttyy, olisi siitä hyvä varoittaa sisällä olijoita. Koskaan ei voi olla liian varovainen.

Kas niin, illan menu meni siis hieman uusiksi kun grillilihoista tuli hieman liian hyvin paistuneita. Lihapötkäleiden sisältä löytyi kyllä ihan syötäviäkin kohtia kun pinnan mustat kohdat leikkasi pois, joten ihan hukkaan grilliherkut eivät menneet. Henkka oli onneksi ostanut makkaroita varalle, joten söimme ne, lihan jämät sekä hauskat spiraaliperunat hyvällä ruokahalulla. Oli tosi hyvää ja lopulta pikku paloepisodimme vaan nauratti meitä. Oikeastaan minua nauratti jo vähän sen ollessa vielä käynnissä, vaikkei hallitsemattomalle tulelle saisi tietenkään nauraa..

Ruoat valmistuivat parahiksi Euroviisulähetyksen alkuun. Minä merkkailin taas paperille suosikkejani finaaliin ja täytyy sanoa, etten meinannut millään keksiä kymmentä viisua, jotka ansaitsisivat pääsyn jatkoon.

Ehdottomasti paras esitys oli Itävallan Conchita Wurstin Rise Like a Phoenix, vaikka täytyy myöntää, että ennakkoluulot jylläsivät kun näin miehen/naisen ensimmäisen kerran. Heitin kuitenkin ennakkoluulot romukoppaan ja päädyin lopulta ylistämään laulajan rohkeutta olla todellakin sitä mitä hän on. Ei ole varmaan helppoa olla parrakas nainen. Conchita on jollain tosi kierolla tavalla oikeastaan aika hyvännäköinen, hänen esittämänsä biisi on hieno ja Wurstin persoona on itseasiassa tosi ihana. Mä tykkään. Tietääkö kukaan muuten mitä Conchita tarkoittaa? Tarkoittaako se piilotettua? Tuli vaan mieleen..

Muut suosikkini olivat Slovenian biisi, Sveitsin hauskat viheltäjäpojat, Norjan ukkeli sekä tietysti Suomi. Suomea pitää aina kannattaa. Conchita Wurstin lisäksi yksi suosikkihahmoistani oli Makedonian valkopukuinen taustatanssija. Sain ihan hervottoman naurukohtauksen kun katsoin miehen toikkarointia. Jopa minä tanssisin paremmin! Toivoin Makedonian pääsevän jatkoon vain, jotta pääsisin nauramaan lavalla hyppelevälle tanssijalle uudestaan. Harmi että biisi oli niin huono, että Makedonia karsiutui.

Nyt sitten odotetaan innolla illan finaalilähetystä. Meillä kokataan tänään ruokia kymmenestä finaaliin päässeestä maasta ja pisteytetään kappaleet oman viisuraatimme voimin. Katsotaan kuinka yhteneväinen mielipiteemme on tänä vuonna muun Euroopan kanssa.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply