Parempaa roskaruokaa

Yksi eniten odottamiani keittokirjoja on ollut Jenni Häyrisen esikoisteos Parempaa roskaruokaa. Olin seurannut Jennin kirjantekotaivalta ja tiesin kirjasta tulevan upean. Kirjajulkkarit osuivat päällekkäin Karibian lomamme kanssa, mutta onneksi postimies oli kiikuttanut kirjan loman aikana postilaatikkoon, ja pääsin tutustumaan siihen heti kun jetlag vähän helpotti.

Tai oikeastaan revin kuoren kyllä auki heti kotiin päästyäni ja avasin kirjan kannen. Sen pidemmälle en kuitenkaan päässyt, sillä jähmetyin tuijottamaan sisäkannen mustavalkoista kuvaa Jennistä. En tiedä oliko syynä aikaerorasituksen aiheuttama jumitus ja herkkyys vai mikä ihme minuun meni, mutta tunsin sillä hetkellä jotain ihan omituista. Ylpeyttä ehkä, vähän liikutustakin ja jotenkin vaan ajattelin sitä hetkeä, kun Jenni itse on saanut kirjan ensimmäisen kerran käteensä ja avaa sen kannen. Osasin jotenkin eläytyä tuohon hetkeen, enkä halunnut pilata hassua olotilaa, vaan jäin siihen fiilistelemään ja päätin jatkaa kirjaan tutustumista myöhemmin.

Sanokaa vaan hulluksi, mutta jokin ihme minuun meni, enkä tiedä osaanko selittää sitä edes kunnolla. Olin vain jotenkin ihan hirmuisen onnellinen Jennin puolesta ja tietysti tosi ylpeä ruokabloggaajakollegasta.

Kului pari päivää ja tartuin kirjaan uudelleen. Ajatus kulki paremmin ja matkarasituksen omituiset sivuoireet olivat jättäneet minut rauhaan. Toivuin kotona hammasleikkauksesta ja olin juuri saanut pahimman säryn kuriin buranalla. Tartuin kirjaan ja pötkähdin sohvalle pitkäkseni. Ahmin kirjan kerralla kannesta kanteen, sillä en voinut jättää sitä kesken. Tutkin kuvia pitkään ja fiilistelin reseptejä.

Parempaa roskaruokaa pitää sisällään huikeat sata reseptiä. On hampurilaisia, hodareita pizzaa ja kaikkea mikä yleensä luokitellaan roskaruoaksi. On myös paljon maailman katukeittiöistä inspiraationsa saaneita herkkuja. Tässä opuksessa reseptit ovat kirjan nimen mukaisesti parempia, alusta asti hyvistä raaka-aineista itse tehtyjä herkkuja, joita voi syödä hyvällä omatunnolla.

Kirjasta välittyy yhdessä tekemisen fiilis ja sitä selatessa tulee olo, että haluaa kutsua läheisiä kylään ja tehdä yhdessä parempaa roskaruokaa. Näppärät reseptit taipuvat myös arkeen mitä mainioimmin ja näin kesän kynnyksellä parempaa roskaruokaa tekisi mieli pakata myös piknik-koriin. Kirjan kuvitus on todella taidokasta, ja kirjaa onkin mukava selailla myös pelkästään sen sivuilta löytyviä mielettömiä kuvia ihaillen. Todella upeaa työtä, hyvä Jenni!

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Jael sunnuntai, toukokuu 4, 2014 at 16:20

    Tuo on kyllä ihana kirja;olin niin iloinen että sain sen myös tänne kauas:)

    • Reply Martina sunnuntai, toukokuu 4, 2014 at 18:55

      Kiva että postimies jaksoi kuljettaa kirjan sinne asti. 🙂

    Leave a Reply