Monthly Archives

toukokuu 2014

Chilimutakakku

Minä rakastan mutakakkuja ja kokkaan niitä mielelläni niiden helppouden ja nopeuden vuoksi. Ja tietysti myös siksi, että suklainen mutakakku on vaan ihan törkeän herkullista. Viimeksi kun leivoin mutakakkua, ehdotti Henkka, että lisäisin sinne chiliä. Olin kuitenkin jo ostanut Lontoon rakeita lakumutakakkua varten, joten tuolloin keittiössämme syntyi lakritsilla maustettua mutakakkua. Chilimutakakku jäi kuitenkin kummittelemaan mieleen ja leipaisin sellaisen lopulta kihlajaisbrunssillemme.
Continue Reading

Aprikoosikeitto

”Apricot stone hidden in my hand, given back to me, from the motherland….” lauloi Armenian Eva Rivas vuoden 2010 Euroviisuissa ja jostain syystä biisi soi edelleen ajoittain päässäni. Älkää kysykö miksi, en edes muista erityisemmin pitäneeni aprikoosibiisistä.

Siitä se ajatus kuitenkin sitten lähti. Teimme nimittäin tämän vuoden Euroviisufinaalikatsomoomme 10 ruokaa kymmenestä finaalimaasta ja päätin, että jos Armenia on finaalissa, syödään meillä jotakin aprikoosiruokaa. Ja niinhän siinä kävi, että Aram MP3 vei Armenian vuoden 2014 finaaliin ja minä kaivoin aprikoosit esiin kaapista.

Aprikoosi on Armenian kansallishedelmä ja armenialaisia reseptejä etsiessäni löysin monta erilaista aprikoosiruokaa. Suuri osa niistä oli makeita, mutta minä halusin tehdä suolaisen ruoan. Kun törmäsin aprikoosikeittoon tiesin, että siinä se olisi. Tätä meillä tehdään finaalipäivänä.

Aprikoosikeitto sopii niin kasvissyöjille kuin keventäjillekin, ja se on terveellisyydestään huolimatta oikein hyvänmakuinen. Makea aprikoosi tuo pienen jujun muuten hyvin tavalliseen linssikeittoon. Juustokumina lisää keiton maukkautta ja suola tuo aprikoosin maun esiin. Hyvää, eikä yhtään niin omituista kuin miltä suolainen aprikoosikeitto saattaa aluksi kuulostaa.

Aprikoosikeitto

– 2 sipulia
– 3 porkkanaa
– 4 dl punaisia linssejä
– n. 1,5 l vettä
– juustokuminaa
– kasa kuivattuja aprikooseja (mulla oli noin kolme pienen ihmisen kourallista, enemmänkin voi laittaa)
– suolaa

Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat. Kuullota niitä kattilan pohjalla tilkassa öljyä. Lisää sitten vesi, linssit ja juustokumina. Anna kiehahtaa ja jätä pulputtamaan pienelle lämmölle 20-30 minuutiksi. Pidempäänkin saa antaa muhia jos aikaa on.

Lisää sitten aprikoosit. Minä pilkoin omiani hieman pienemmäksi. Soseuta keitto ja mausta suolalla. Maistele välissä. Suola saa maistua, mutta ei peittää aprikoosin hennon makeaa makua. Tarjoile hyvän leivän kanssa.

Jarkon salaatti

Oikeasti tämä ei kai ole Jarkon keksimä salaatti, mutta koska Henkka pölli reseptin häneltä, kutsumme sitä Jarkon salaatiksi. Salaattia on hauska kutsua Jarkon salaatiksi myös siksi, että ajatus salaattia tekevästä Jarkosta on hieman absurdi. Tai oli ennen kuin näin todistusaineistokuvat siitä, että mies todella pilkkoi salaatin omin isoin kätösin. Hyvä Jarkko!

Alkuperäisessä reseptissä oli kuulemma sinihomejuustoa, mutta Jarkko oli vaihtanut sen parmesaaniin. Mekin teimme näin ollen salaatista parmesaanisen version, mutta sinihomejuustokin sopii tähän varmasti täydellisesti, ja sitäkin versiota täytyy vielä kokeilla. Salainen ainesosa Jarkon salaatissa on hunaja, eikä pippuriakaan kannata säästellä.

Jarkon salaattia on syöty jo ainakin kaksissa grillikauden avajaisissa ja se sopiikin erinomaisesti grilliherkkujen kaveriksi. Nappaa tästä siis helppo ja herkullinen resepti talteen kesän grillirientoja varten. Kiitos Jarkko!

Jarkon salaatti

– salaattia
– rucolaa
– (kirsikka)tomaattia
– päärynää
– saksanpähkinöitä
– hunajaa
– parmesaania lastuina
– suolaa ja pippuria

Huuhtele salaatti, rucola ja tomaatit. Kuori ja pilko päärynä ja sekoita kaikki ainekset keskenään. Jätä juusto viimeiseksi ja lorauta ennen sen lisäämistä salaattiin hunajaa. Mausta pippurilla ja tarvittaessa myös ripauksella suolaa. Hunajaa voi turauttaa vielä pöydässä hieman lisää oman annoksen päälle, sillä makean hunajan ja suolaisen juuston liitto on tämän herkkusalaatin sielu ja sydän.

P.S. Grillaajamestareille tiedoksi, että juhannusviikolla blogiin ilmestyy suuri grillauspostaus, joka sisältää parhaat vinkit ja reseptit grillikaudelle. Pysy siis menossa mukana!

St Lucia – The land, the people, the light

Olin lukenut ennen Karibian risteilyämme paljon St Lucian saaresta. Olin ihaillut kuvia sen kauniista luonnosta, Piton-vuorista, vesiputouksista ja La Soufrieren tulivuoresta. Saari kuulosti aivan trooppiselta paratiisilta enkä malttanut odottaa, että pääsen kiertelemään pitkin sen kaunista luontoa.

Vaan yhtä asiaa en ollut ottanut huomioon. Välimatkoja. Vuoristoisen saaren serpentiiniteillä ei kuljettaisikaan ihan tuossa tuokiossa nähtävyydeltä toiselle, vaan saaren pohjoisosaan saapuvalta laivalta olisi monen tunnin ajomatka keskemmäs saarta, jossa muun muassa se tulivuori sijaitsee. Matkustusajan lisäksi matkustushinnat tärkeimmille nähtävyyksille olivat hieman liikaa meille, joten jouduimme pistämään suunnitelmat uusiksi.

Ja siellä me sitten seisoimme saaren pääkaupungin Castriesin satamassa punomassa plan B:tä. Oviaukosta näki, miten trooppinen sadekuuro piiskasi sunnuntaisin hiljaisena pysyttelevää pääkaupunkia, jossa ei muutenkaan ole turisteille juuri mitään. Castries toimiikin yleensä vain läpikulkupaikkana kun risteilyturistit suuntaavat kohti St Lucian tarjoamia seikkailuja.

Meidän seikkailuksi osoittautui paikallisen bussin etsiminen. Päätimme lähteä pohjoiseen kohti Gros Isletiä ja Pigeon Islandia. Innokkaat myyntimiehet olisivat heittäneet meidät satamasta haluamaamme paikkaan, mutta me halusimme kokeilla paikallista meininkiä ja astuimme hiljaisen Castriesin kaduille etsimään bussipysäkkiä. Sade oli lakannut ja kostea ilma tuoksui raikkaalle. Välillä saattoi joku viemäri vähän tuoksahtaa.

Kysyimme neuvoa paikallisilta ja löysimme lopulta tiemme pääteasemalle, jolta bussi lähtisi kohti Gros Isletiä. Viimeisin meitä neuvonut paikallinen oli vetänyt jotain muutakin kuin raikasta Karibian ilmaa ja oli melko epäilyttävä näky päässä seisovine silmineen, mutta niin hänkin vain neuvoi meidät ystävällisesti oikeaan bussiin. Laukuista pidimme kuitenkin vaistomaisesti hieman tiukemmin kiinni, etenkin kun pääteaseman ympäristö oli muutenkin hieman luotaantyöntävän näköistä aluetta.

Bussissa oli vielä tilaa meille ja kun se saatiin täyteen, sai matka alkaa. Siellä me nökötimme kylki kyljessä paikallisten asukkaiden kanssa ja nousimme tarpeen vaatiessa ulos minibussista, jos joku takapenkkiläinen halusi poistua. Homma toimi näppärästi niin, että kuskille huudettiin kun haluttiin jäädä pois, bussi pysähtyi ja poistujalle annettiin tilaa astumalla ulos bussista ja takaisin sisään, kun kaikki halukkaat olivat jääneet pois. Maksu kuskille ja heippa! Kaikki olivat ystävällisiä ja kokemus oli oikein mukava. Oli hauska körötellä paikallisbussilla vähän pidemmän aikaa, vähän ahtaammin, mutta paljon edullisemmin, kuin suhata taksilla suoraan kohteeseen.

Matkalla katselimme vehreää maisemaa ja muistelin netistä etukäteen lukemiani faktoja saaresta. St Lucia on vuoristoisempi kuin muut Karibian saaret, minkä takia siellä sataa enemmän kuin muualla Karibialla. Sateet taas näkyvät vehreytenä, kaikkialla on vihreää kasvillisuutta, eksoottisia kukkia ja saaren keskellä on sademetsiä. Metsissä kasvaa muun muassa jättiläissaniaisia ja orkideoita.

Saarella kasvaa myös paljon banaaneja ja ne ovatkin saaren tärkein vientituote. Vuonna 1993 banaanin maailmanmarkkinoiden hinta romahti, mikä aiheutti levottomuuksia St Lucian saarella. Vuonna 2002 taasen trooppinen myrsky tuhosi puolet banaanisadosta, mikä oli kova kolaus maan taloudelle. Saarella on myrskynnyt myös vuosina 2007 ja 2010 kun hurrikaanit Dean ja Vincent aiheuttivat tuhoa.

St Lucia on ollut erittäin haluttu saari aina sen löytämisestä eli 1500-luvulta alkaen. Saari vaihtoi omistajaa toistakymmentä kertaa ennen kuin se itsenäistyi vuonna 1979. Virallinen kieli on englanti, mutta saarella puhutaan myös ranskaan ja englantiin pohjautuvaa patoisin kieltä. Valuutta on Itä-Karibian dollari, mutta myös USA:n dollarit käyvät.

St Lucian kaunis sinisävytteinen lippu kätkee sisäänsä monta merkitystä. Sininen väri edustaa taivasta ja merta, keltainen aurinkoa ja vaurautta ja musta sekä valkoinen rodullista harmoniaa. Kolmion muoto edustaa saaren symboleita Piton-vuoria.

Perillä Gros Isletissä katselimme ympärillemme ja lähdimme kävelemään kohti rantaa. Paikallisten asutukset olivat värikkäitä, hieman ränsistyneitä ja koiria oli joka pihassa. Lapset leikkivät meressä, ranta oli roskainen ja yleinen fiilis paikallisten keskellä oli mukavan rauhaisa. Leppoisa sunnuntai.

Lähdimme kävelemään rantaa pitkin kohti Pigeon Islandia, joka kohosi korkeuksiin rannan päässä. Matkaa olisi hieman, mutta eihän meillä ole mikään kiire. Mikäs tässä on rannalla kävellessä. Kolmiomaiset Piton-vuoret olivat kauniita ja aurinko kuivatti sateen jäljet.

Ajauduimme yleiseltä rannalta hotellien hyvin hoidetuille rannoille. Kontrasti oli huikea, missään ei näkynyt roskan roskaa. Rannat, ravintolat ja hotellirakennukset olivat kuin paratiisista ja muistelin lukeneeni jostain St Lucian olevan häämatkalaisten suosiossa. Kyllähän täällä kelpaa makoilla hemmoteltavana kun puitteet näyttävät olevan moitteettomat.

Kävelimme kaikessa rauhassa rantaa pitkin kun yhtäkkiä tiemme oli tukossa ja seisoimme kapean kanavan rannalla. Missään ei ollut siltaa, jota pitkin pääsisimme ylittämään veden ja ihmettelimme hetken mitä nyt pitäisi tehdä. Pian paikalla oli kuitenkin joku ystävällinen herra, joka tilasi urpoille turisteille kuljetusveneen. Kulman takaa kiersi kiikkerä kumivene jonka kyytiin meidät ohjattiin, istahdimme sen huterille reunoille, vene ajoi lyhyen matkan vastarannalle, kuljettaja toivotti hyvää päivänjatkoa ja siinä me seisoimme pöllämystyneinä ihmettelemässä mitä juuri äsken tapahtui. Se oli aika pelottava vene, onneksi matka oli superlyhyt.

Kun olimme kävelleet rannan päähän, yritimme istua rantabaariin oluelle. Meille kerrottiin kuitenkin ystävällisesti, että koska emme ole hotellin asukkaita, emme oikeastaan saisi olla täällä. Hupsis, ja me olimme taivaltaneet kaikessa rauhassa koko hotellialueen halki. Aivan rannan päädystä Pigeon Islandin kupeesta löytyisi kuitenkin yleinen baari, josta saa myös pientä purtavaa. Me suuntasimme sinne.

St Lucialla syödään hiilihydraattipitoista ruokaa, mikä näkyi tässäkin annoksessa.

Tilasimme päivän annoksen paikallista sapuskaa sekä paikalliset Piton-oluet. Herkuttelimme ne kaikessa rauhassa puisen pöydän äärellä ja nautimme elämästä. Päätimme ettemme jatka enää tutustumaan Pigeon Islandiin, vaikka sielläkin olisi kai ollut vielä jotain nähtävää. Me olimme kuitenkin nähneet jo paljon ja olimme valmiit suuntaamaan kohti Castriesia ja laivaamme.

Halusimme kuitenkin käydä vielä näköalapaikalla ja teimme taksikuskin kanssa diilin. Kuski ajoi meidät näköalapaikalle, jossa ihastelimme huikeita maisemia yli Castriesin. Kun olimme kuvanneet maisemaa tarpeeksi, vei samainen kuski meidät takaisin kaupunkiin, jonka satamakojuista ostimme matkamuistot ja astelimme sitten takaisin laivaan. Kannelta näimme vielä Piton-vuoret mereltä päin, ja vaikka saaren keskiosissa sijaitsevat nähtävyydet jäivät meiltä tällä kertaa väliin, onnistui St Lucia vakuuttamaan meidät kauneudellaan.

Porsaankylkeä grillissä

Henkka on meistä kahdesta ehdottomasti Keltaisen keittiön grillimestari. Kun meiltä tiedusteltiin haluaisimmeko ottaa osaa kilpailuun, jossa tulisi loihtia Suomen Kotitilan luomuporsaasta grilliherkkuja, heitin pallon oitis Henkalle. Henkka innostui grilliporsaskisasta ja niin ilmoitin meidät mukaan kilpailuun ja tilasin kilpailulihat kotiin Suomen Kotitilan nettisivuilta.

Homma kävi erittäin näppärästi ja sovittuun aikaan pihaan kurvasi auto mukanaan vakuumipakattua possua noin 700 gramman – 1 kilon pakkauksissa. Työnsimme osan suoraan pakastimeen ja luuton porsaankylki jäi jääkaappiin odottamaan grillaushetkeä.
Continue Reading

Barbados

Kun risteilyaluksemme saapui Barbadokselle, olivat odotukset saarta kohtaan korkealla. Olinhan lukenut saaren olevan yksi läntisen maailman varakkaimmista maista heti Yhdysvaltojen ja Kanadan jälkeen. Saaren pääkaupunki Bridgetown on suurempi kuin muiden Karibian saarten pääkaupungit ja sen on kehuttu olevan moderni ja toimiva kaupunki.

Bridgetownista löytyy toimivat maakaasu- ja sähköverkot, Internet-kahviloita, langattomia nettipalveluita ja maailman puhtaimmaksi väitettyä hanavettä. Karibian itäisimmän saaren ilman sanotaan olevan raikkainta koko maailmassa ja tuleehan Barbadokselta myös poptähti Rihanna. Tämän täytyy olla hieno paikka.

Ihan niin ihana trooppinen nykyaikainen paratiisi Barbados ei ollut kuin minkälaiseksi olin sen kuvitellut. Bridgetown oli toki iso, mutta melko rähjäinen. Kaupungin vierestä löytyvä ranta oli kaunis, mutta hieman likainen. Ilma ei ollut erityisen raikasta, uskovaiset pitivät kovaäänistä kokoustaan kaupungin aukiolla ja eräs nainen ryöstettiin silmiemme edessä keskellä kirkasta päivää. Rihannaakaan ei näkynyt (mikä pettymys, haha!).

Oli saarella kuitenkin paljon hyvääkin ja positiiviset muistot siitä jäi ihan ehdottomasti. Näimme kaupungin keskellä virtaavassa joessa pari isoa kilpikonnaa, se kaupungin ranta oli tosiaan ihan kaunis kunhan katsoi oikeaan suuntaan, vähän kauempaa löytyi vielä upeampi ranta ja Karibian vanhin yhä toiminnassa oleva rommitehdas oli ihan huikea!

Palataan niihin kuitenkin kohta, kunhan olen ensin kertonut hieman mielenkiintoisia faktoja Barbadoksesta. Saaren nimi tulee sanasta barbudos, joka tarkoittaa parrakasta (bearded). Ei tiedetä tuleeko nimitys saaren partamaiset juuret omaavasta viikunapuusta, saaren parrakkaista alkuasukkaista, Conchita Wurstista (no haha, huono..) vai mistä ihmeestä.

Barbadoksen motto on Pride and Industry ja barbadoslaiset ovat erittäin ylpeitä Rihannan menestymisestä maailmalla. Saarella vietetäänkin Rihanna-päivää tähden syntymäpäivänä 20. helmikuuta.

Me oletimme joka paikassa soitettavan Rihannan musiikkia, mutta olimme väärässä. Emme nähneet mitään Rihannaan viittaavaa oikeastaan missään muualla kuin rommitehtaassa, jonka oppaalla oli joitain samoja kasvonpiirteitä kuin Rihannalla.

Barbados sijaitsee hieman sivussa muista Karibian saarista. Yli 95 prosenttia sen väestöstä on afrikkalaisperäisiä ja mulatteja. Saarella on nähtävissä paljon brittivaikutteita, kuten vasemmanpuoleinen liikenne, tapa juoda iltapäiväteetä ja lukuisia anglikaanikirkkoja. Saaren HIV-tilanne on huonompi kuin Karibialla keskimäärin.

Barbados on ollut OECD:n mustalla listalla yhteistyöhaluttomana veroparatiisina. Suurin osa maan tuloista tulee turismista, mutta myös pankkitoiminta ja talouspalvelut ovat tärkeitä. Merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, kala ja maakaasu. Barbadoksella on ollut rajakiistoja niin Venezuelan kuin Trinidad & Tobagonkin kanssa.

Suuri osa Barbadoksen luonnonvaraisista kasveista ja eläimistä on joutunut väistymään sokeriviljelmien tieltä. Vuonna 1985 saarelle perustettiin luonnonsuojelualue, jossa asuu muun muassa vihermarakatteja ja hiilikilpikonnia. Saarella on myös kahdeksan eri lepakkolajia ja viheltäviä sammakoita. Kilpikonnia on paljon, kuten mekin saimme huomata, ja osa niistä on todella kesyjä.

Barbadoksen merkittävimmät vientituotteet ovat sokeri, melassi ja rommi. Maailman vanhin yhä toiminnassa oleva rommitehdas nimeltään Mount Gay Rum sijaitsee Barbadoksella lähellä Bridgetownia. Hanavesi on juomakelpoista ja saarella syödään paljon kalaa, muttei juurikaan punaista lihaa. Barbadoksen kansallisruoka coocoo on maissijauhoista ja okrasta tehty muhennos, jonka kanssa tarjoillaan usein, ylläri ylläri, paistettua kalaa. Paikallinen olut on nimeltään Banks ja se on oikein kelpo kamaa.

Me suuntasimme tosiaan heti saarelle päästyämme kohti Bridgetownia. Kävelymatka satamasta kaupunkiin oli lyhyehkö ja näimme sen varrella ränsistyneitä katukojuja, kaunista merimaisemaa ja rumia rakennuksia. Itse kaupungissa oli täysi hulina päällä, olihan lauantai. Uskovaiset pitivät kokousta aukiolla ja mikrofoniin kailotettu saarna raikui pitkin kaupunkia. Kadut täyttyivät ihmisistä.

Me kiertelimme hetken Bridgetownin katuja ja istahdimme sitten kaupungin halki virtaavan Constitution Riverin eli Careenagen varrelle maistamaan paikallista olutta ja miettimään päivän suunnitelmaa. Päätimme suunnata kaupungin vierestä aukeavalle rannalle, jolla kävelimme tovin jos toisenkin. Sieltä suuntasimme takaisin kaupunkiin, jossa jatkoimme kiertelyä.

Kilpikonna! Henkka ehti juuri napata kuvan ennen kuin se sukelsi takaisin pinnan alle.

Päätimme lähteä tutustumaan Mount Gay Rum -rommitehtaaseen, mutta ennen sitä pitäisi syödä jotakin. Istahdimme taas joen varrelle erään yläkerran ravintolan terassille ja tilasimme pientä purtavaa. Katselimme kaupungin vilinää ja bongailimme joessa polskuttelevia kilpikonnia.

Yhtäkkiä joen toisella puolella alkoi tapahtua, kun eräs nainen ryöstettiin ihan tuosta vain siinä keskellä katua. Ryöstäjä pinkoi täyttä vauhtia pakoon, ja vaikka parikin miestä yritti taklata hänet, pääsi pitkäkyntinen katoamaan nurkan taakse. Hetken päästä poliisit saapuivat paikalle ja episodin jälkeen pidimme laukuistamme kiinni entistä tiukemmin.

Kun lounas oli nautittu otimme taksin rommitehtaalle. Kirjoitan Mount Gay Rum -tehtaasta myöhemmin oman postauksen (postaus löytyy täältä), mutta voin kertoa jo nyt, että paikka on todellakin käymisen arvoinen. Opastettu kierros tehtaassa on mielenkiintoinen, myymälästä löytyy tuliaisia ja halpaa rommia, rommibaarissa on viihtyisä terassi ja kierroksella jaetut maistiaiset tekevät hyvin kauppansa.

Palatessamme takaisin alkuun kierroksen päätteeksi, muistutti opas pariinkin otteeseen, että pitäkäähän sitten kaiteesta kiinni. Tästä lienee muutamakin hölmö turisti kompastunut alas rommihiprakassaan. Me kävimme katsomassa vielä tehtaan vierestä löytynyttä rantaa, nappasimme sieltä iskälle matkamuistokiven ja suuntasimme sitten kohti sataman vieressä sijaitsevaa Pelican Craft Centeriä.

Pelican Craft Center on useista pikkutaloista koostuva söpö ostosmesta, jossa myydään paikallista käsityötä. Paikka on siisti ja sen päädystä löytyy kiva baari, johon jätimme miehet oluelle ja lähdimme anopin kanssa kiertelemään kauppoja.

Paikka oli menossa jo kiinni ja vain muutama koju oli enää auki. Ostin yhdestä törkyhintaisen maalatun kiven ja liityimme sitten miesten seuraan oluelle. Tovin päästä suuntasimme takaisin laivaan ja totesimme taas yhden antoisan ja erilaisen saaripäivän olevan ohi.

Ei näkynyt Rihannaa, mutta matkamaskottimme Lasse löysi satamasta hemaisevan naisen, jonka kanssa vietti lyhyen lomaromanssin. Smurffiina kuului eräälle turistipariskunnalle, jolta kävimme kysymässä, saisimmeko ottaa kuvan heidän matkamaskotistaan meidän Lassen kanssa, ja pian Henkka ja turistimies asettelivat pehmoleluja sopivaan asentoon kukkaruukun tai jonkun sen tapaisen multaan.

Henkka räpsi kuvia onnesta soikeana olevasta Lassesta ja tämän heilasta, ja niin saimme hauskan muiston tästäkin hetkestä. Hauskaa että muutkin raahaavat maskotteja ympäri maailmaa. Onko teillä muuten matkamaskotteja vai olemmeko me ainoita urpoja pehmoleluleikkiemme kanssa? Muistelisin ainakin yhden lukijan kertoneen omasta matkamaskotistaan. Kuinka yleistä tämä on? Lisää Lassen matkasta voi lukea täältä.


CruiseDirect.com Home Page
Varaa oma risteilysi oheisen linkin takaa CruiseDirectilta! Sitä mekin ollaan käytetty ja homma toimii pomminvarmasti. Suoraan CruiseDirectiltä varattuna risteily on myös huomattavasti edullisempi kuin matkatoimistolta ostettuna. Varaa risteily, lennot ja majoitukset itse niin säästät selvää rahaa ja unelmasta voi tulla totta!

Italialainen salamipiirakka

Etsin huhtikuiselle kihlajaisbrunssillemme suolaisen piirakan reseptiä. Olin saanut jostain pakkomielteen siitä, että sen pitäisi sisältää salamia, ja kun googletin sanat salami ja piirakka, päädyin kälyni Hulin blogiin. Italialainen salamipiirakka näytti niin herkulliselta, että päätin tehdä sitä silläkin uhalla, että brunssille saapuvat Huli ja Herra Longfield nauravat rumalle piiraalleni kertoen, että heidän tekemänsä piirakka oli paljon parempi ja hienompi.
Continue Reading

Grenada – Island of Spice, osa 2

Viime Grenada-postauksessa kerroin saaren värikkäästä historiasta, sen kauniista ja hedelmällisestä luonnosta sekä köyhästä hurrikaanien runtelemasta saaresta, jolta muuttaa koko ajan enemmän väkeä pois kuin mitä saarelle muutetaan. En osannut odottaa Grenadalta juuri mitään sinne astuessani, mutta kun laiva lipui illalla ulos satamasta, olin montaa kokemusta rikkaampi, maailmani oli avartunut huimasti ja olin ihastunut tuohon pieneen monimuotoiseen saareen. Grenada-päivä oli täynnä huikeita hetkiä.

Aamu valkeni trooppisen kosteana ja kuumana. Astelimme ulos laivasta ja otimme suunnaksi sataman vieressä sijaitsevan Fort George -linnoituksen. Kiipesimme paahtavassa kuumuudessa linnoitukselle ja olimme aivan läkähtyneitä jo siinä vaiheessa. Voiko tässä kuumuudessa tehdä mitään? Mistä saamme lisää vettä?

Kuumuudesta huolimatta Fort George oli vaikuttava ilmestys. Hieman jo ränsistynyt linnoitus esitteli meille upeita maisemia sekä merelle että saaren pääkaupunkiin St.George’siin. Korkealta näki koko lahdenpoukaman, sen värikkäät talot ja kaupungin takana kohoavat vehreät vuoret. Kaunis paikka, eikä merelle aukeava näkymä ollut yhtään sen hullumpi.

Jo satamassa vilkkaat myyntimiehet yrittivät myydä meille saarikierroksia ja niiden tyrkytys jatkui linnoituksellakin. Hinta vaan oli pienentynyt sataman hinnoista, ja alunperinkin edulliselta kuulostava kierros alkoi vaikuttaa kiinnostavalta. Tässä helteessä emme kovin pitkälle kävelisi ja ikkunat auki huristava yksityiskyyti pitkin saaren parhaita nähtävyyksiä paikallisen oppaan kanssa kuulosti juuri siltä mitä haluaisimme nyt tehdä.

Opas kierrättäisi autokuskinsa kanssa meitä neljää omassa minibussissamme pitkin saarta ja kävisimme ainakin Annandale-vesiputoksilla, Grand Anse Beachilla, maustekaupassa ja jos haluaisimme, voisivat he viedä meidät jonnekin muuallekin. Pyysimme päästä käymään myös toisella keskempänä saarta sijaitsevalla korkeammalla näköalapaikalla ja niin diili oli sovittu.

Devil ja hänen punainen paholaisensa.

Skandaaliksi ristimämme oppaamme Kendal ja hänen uskollinen autokuskinsa Devil (Devon) neuvoivat meidät ensin läheiseen baariin, josta tilasimme kylmät limut. Banaanifanta maistui aivan taivaalliselta ja pöydästä löytynyt suolapurkki tuli myös käyttöön, sillä tukala helle oli vienyt meiltä jo kaikki mehut. Nuolimme suolaa kämmenselältä, joimme loppuun limumme ja lähdimme matkaan.

Skandaali kertoi meille matkan aikana saaresta, esitteli meille pääkaupunki St. George’sia ajaessamme sen halki kohti viidakkoa ja kävi nappaamassa matkalla puista ja pensaista meille haisteltavaa ja maisteltavaa. Limen lehti tuoksui uskomattoman hyvälle ja joku herneen makuinen kasvi maistui, no, herneelle.

Skandaali puskassa.

Tien vieressä oli pieniä maustekojuja ja yhden niistä pihaan Devil parkkeerasi minibussimme. Tämän pitäjät ovat varmaan oppaidemme kavereita. Astuimme sisään kauppaan, jossa myyjä esitteli meille mausteitaan. Saimme tuoksutella värikkäitä mausteita ja tottakai ostimme myös kotiin vietäväksi hieman mausteita ja paikallista kaakaota.

Ja matka jatkuu pitkin mutkittelevia vuoristoteitä. Seuraava pysähdys oli Annandale Falls. Ihailimme kaunista vesiputousta ja odottelimme, josko paikalliset rämäpäät esittäisivät hyppelyshownsa. Lähdimme kuitenkin jatkamaan matkaamme ennen kuin tyypit kiipeilivät vesiputouksella ja hyppelivät sieltä alas. Näimme tämän kuitenkin kaukaa ja aika hurjalta se näytti. Minä en uskaltaisi.

Apinat syövät viidakossa banaania.

Olimme jo palaamassa autolle kun Skandaali vihelsi meille hieman ylempänä menevältä polulta. Tulkaa tänne katsomaan! Kiersimme viidakkopolkua ja oppaamme esitteli meille saaren upeaa luontoa. Tuossa kasvaa ananas, tästä kimpusta tulee banaaneita ja tämä tässä on pieni lisko, joka puree minua niin maan perkaleesti, mutta ei se haittaa, sillä pitäähän minun esitellä myös eläimiämme turisteille.

Auts.

Ananas

Banaanit kasvaa väärinpäin.

Tyyppi repi kasvin ainoan banaaninupun irti esitelläkseen sen sisältöä meille. Niin ei olisi varmaan saanut tehdä..


Skandaali nappasi myös tämän kauniin kukan anopille, ja meidän kauhistuessa viidakkoa tuhoavan oppaamme käytöstä hän totesi vain, että ei hätää, meillä näitä riittää! Okei sitten, mutta kun kaikkialla on kylttejä, joissa lukee ettei mihinkään saisi koskea..

Vietettyämme vesiputouksella ja sitä ympäröivässä sademetsässä tovin jos toisenkin jatkoimme taas matkaa. Kävimme toisella upealla näköalapaikalla, josta näimme maisemia aina merelle asti. Alhaalla laidunsi lehmiä ja vuohia ja kukkulan laella sijaitsivat sekä nais- että miesvankilat. Kuskimme Devil tokaisi, että vangeilla on tässä maassa kauneimmat maisemat ikkunasta ulos katsoessa. Vaan mistä Devil sen tiesi..?

Koko päivän kestänyt tukala kuumuus alkoi hieman hellittää tuulenpuuskien tieltä ja taivaalle ilmestyneet pilvet helpottivat hikistä oloamme. Seuraavaksi kävisimme katsomassa miltä näyttää Grand Anse Beach ja sitten useita tunteja kestänyt kierroksemme alkaisi olla ohi.

Meillä ei ollut rantavermeitä mukana ja taivaskin alkoi täyttyä uhkaavan tummista pilvistä, joten kävimme vain kävelemässä pitkin rantaa ja tutustuimme sen vieressä oleviin myyntikojuihin. Kaikki saarella myytävä tavara oli hieman kulahtanutta, taatusti paikallista ja siitä oli luettavissa saaren köyhyys. Ostimme täältäkin kuitenkin jääkaappimagneetin ja minulle pienen matkamuiston työpaikan ikkunalaudalle, vaikkemme meinanneet löytää huonosta valikoimasta mieleisiämme. Mausteet sen sijaan olivat upeita, niitä kannattaa ostaa mukaan.

Sovimme että oppaamme jättäisivät meidät St George’siin johonkin mukavaan rantabaariin, ja niin ajoimme rannalta kohti saaren pääkaupunkia. Juuri kun pääsimme autoon alkoi sataa ja raikastava vesisade oli jotain, mitä todella kaipasimme kuuman päivän päätteeksi. Ah miten ihanaa kun helle helpottaa hetkeksi.

Skandaali vei meidät tietenkin jonkun ystävänsä baariin, joka ei ollut sisustukseltaan muuten kummoinen, mutta sen pinkki vessa oli uskomattoman söpö. Miesten vessa oli samanlainen mutta sininen. Ja pääasia eli drinkit maistuivat hyvälle. Minä join paikallisen rommidrinkin, jonka päälle oli ripoteltu muskottipähkinäraastetta, ja muut ottivat oluet. Kylläpä maistui hyvältä tapahtumarikkaan saarikierroksen jälkeen. Siinä me istuimme ja kävimme läpi kaikkea sitä, mitä olimme juuri nähneet ja kokeneet. Hieno päivä.

Minä ja Henkka jatkoimme baarista laivaan myöhäiselle lounaalle. Appiukko sen sijaan alkoi kaivata parturia ja tokihan Skandaalilta löytyi myös parturiystävä, jonka luokse oppaamme vei appivanhempani. Appiukon hiukset saatiin leikattua ja pienen kaupunkikierroksen jälkeen appivanhemmatkin palasivat laivalle. Minä olin viettämättä sillä aikaa ”Singing in the rain” -hetkeä kannella ja olin ihan mielettömän onnellinen. Grenada, olit ihana!

”I’m singing in the rain..”