Karibian risteily alkaa!

Viimeinen aamu Miamissa oli yllättävän rauhallinen. Matkakumppanimme tiesivät vain, että tänään vaihdetaan paikkaa, käsimatkatavaroihin olisi hyvä pakata uimakamat ja olimme antaneet heidän myös ymmärtää, että vaihtaisimme paikkaa Floridan sisällä. Niin kuin oikeastaan teimmekin. Ajoimme Miamista Fort Lauderdaleen nimittäin. Ja Fort Lauderdalesta laivamme lähtisi illansuussa kohti Karibialla odottavia seikkailuja.

Aamu alkoi tuttuun tapaan aamiaisella Deco Sandwichesissa. Aamiaisen jälkeen pakkasimme kamat kaikessa rauhassa ja istuimme pitkän tovin hotellin aulassa nettiasioita hoitaen. Ne kun piti saada tehtyä ennen risteilylle lähtöä, siellä kun nettiin pääsy on hieman vaikeampaa. Tai ainakin kalliimpaa.

Henkan isä yritti jättää formulaveikkauksen tekemisen seuraavalle viikolle, mutta saimme kuin saimmekin hänet hoitamaan kaikki Internet-yhteyttä vaativat asiat pois alta, nyt kun meillä kerran oli ilmainen netti käytössä. Onneksi hän ei osannut epäillä mitään, vaikka Henkka joutui käskemään häntä melko tiukastikin rustaamaan formulaveikkauksensa nyt eikä myöhemmin.

Kun nettiasiat oli saatu hoidettua, lähdimme ajamaan kohti Fort Lauderdalea. Koska meillä oli reilusti aikaa, kävimme matkalla ajelemassa Key Biscaynen alueella, jossa Henkan isä bongasi tienvarsimainoksen tennisturnauksesta. Sehän alkaa meidän loman aikana, huomasimme, ja Henkan isä haaveili jo tulevansa tänne katsomaan tennispelejä sitten kun tulemme takaisin Miamiin.

Olimme nimittäin sanoneet palaavamme Miamiin vielä, ja niin myös teimme viimeisenä päivänä, kun ajoimme Miamin läpi ennen kotimatkalle lähtöä. Emme siis suoranaisesti valehdelleet halutessamme antaa vaikutelman pienestä reissusta jonnekin lähelle, vaikka todellisuudessa olimme lähdössä kahden viikon Karibian risteilylle, ja Miamiin paluu tulisi olemaan todella pikainen.

Kun Key Biscayne oli nähty, aloimme huristaa kohti Fort Lauderdalen lentokenttää, jonne olimme sopineet auton palautuksen. Kentältä Alamo kuljettaisi meidät satamaan. Hyvää palvelua autovuokraamolta, voimme suositella lämpimästi Alamoa, josta meillä oli hyviä kokemuksia jo edelliseltä reissultamme.

Mitä lähemmäs Fort Lauderdale tuli, sitä enemmän minua alkoi jännittää. Olisin tahtonut hyppiä riemusta ja intoilla risteilyämme, mutta pidin väkisin naamani peruslukemilla ja yritin olla normaali. Matkalla näimme muutaman risteilyaluksen, joita appivanhemmat ihmettelivät ja saivat aikaan jopa keskustelun minun ja Henkan viime risteilystä ja Karibian risteilyistä yleensäkin. Tämä oli täysin sattumaa, sillä kumpikaan ei osannut aavistaa, että aivan tuota pikaa starttaisi heidän ensimmäinen Karibian risteilynsä.

Kun lentokenttä tuli näkyviin, alkoi ainakin anoppia jännittää. Appiukkokin oli kumman hiljainen ja hän kertoi myöhemmin miettineensä tuolloin, mihin ihmeeseen me oikein menemme. Otamme varmaan sisäisen lennon jonnekin, molemmat päättelivät, ja anoppi alkoi kuumeisesti miettiä mitä kaikkia nesteitä hän oli tunkenut käsimatkatavaroihin. Minuakin jännitti ja hymyilytti ihan kamalasti. Jouduin välillä kääntämään vaivihkaa kasvoni poispäin, kun leveä virnistys nousi naamalle. Kohta yllätys paljastuu!

Jätimme auton Alamon parkkiin ja etsimme lentokentältä rauhallisen nurkkauksen, jossa kerroimme seuraavan matkakohteen paljastuvan nyt. Ojensin appivanhemmilleni kotona tekemäni esitteen tulevasta risteilystämme, jonka kannesta kävi nopeasti ilmi, että suuntaamme seuraavaksi Karibian risteilylle.

Tämä oli lempihetkeni koko matkalla. Olisittepa nähneet Henkan vanhempien ilmeet kun heille valkeni, että me ihan oikeasti seilaamme seuraavat kaksi viikkoa Karibian aalloilla. Siinä tuli vähän kyyneleitä, suut loksahtivat auki ja epäuskoinen hämmästys oli käsinkosketeltavissa. Samaan aikaan me tunsimme Henkan kanssa helpotusta siitä, että liki vuoden ajan visusti salassa pitämämme matkayllätys paljastui viimein. Voisimme vihdoin rentoutua täysin ja puhua mistä huvittaa, ilman että täytyy koko ajan miettiä, ettemme vaan paljasta mitään matkayllätykseen liittyvää.

Lähetimme pikaiset tekstiviestit kentältä Suomeen, jotta siellä ei ihmeteltäisi jos olisimme kännyköiden ulottumattomissa. Ja toisaalta koska pitihän tärkeimmille ihmisille kertoa heti mitä kivaa meillä on tiedossa. Anoppi olisi halunnut istua hetkeksi alas, mutta koska penkkejä ei ollut lähettyvillä, pidimme pienen rauhoittumishetken seisten keskellä lentokentän aulaa kertoen hieman lisää infoa tulevasta risteilystämme.

Itse asiassa yksi yllätys oli vielä kertomatta ja se koski hyttejämme. Appivanhempani kysyivät matkalla laivaan onhan meillä sisähytit, johon vastasimme ohimennen että on. “Hyvä” oli vastaus ja taas meinasi hymyilyttää. Onneksi naama oli jo valmiiksi leveässä virneessä, sillä laivalle kävelevä ihminen on onnellisesti hymyilevä ihminen.

Heti kun pääsimme laivaan tarjottiin meille lasit kuohuvaa, joilla kilistimme saman tien risteilyn ja onnistuneen matkayllätyksen kunniaksi. Sitten lähdimmekin kohti viimeistä yllätystä, eli hyttejämme. Saatoimme appivanhemmat heidän hytilleen, sillä halusimme nähdä heidän ilmeensä kun ovi aukeaa.

Appiukko ehti astua muutaman askeleen sisään, mutta anoppi jähmettyi jo ovelle. Parvekehytti! Ei voi olla totta! Mekin ryntäsimme Henkan kanssa innoissamme tutkimaan hyttiä, sillä omamme olisi samanlainen, emmekä olleet aiemmin käyneet parvekehytissä. Onpa upea! Taas tuli muutama kyynel ja anopista on hauska kuva, jossa hän istuu hytin sohvalla käteensä nojaten. Ilme on epäuskoisen järkyttynyt kun toinen yrittää toipua matkayllätysten aiheuttamasta shokista. Tästä eteenpäin yllätyksiä ei kuitenkaan enää tule, ja nyt voimme kaikki vain olla ja rentoutua, sekä nauttia upeasta laivastamme kaksi seuraavaa viikkoa. Ihan mieletön fiilis.

Hyteiltä lähdimme suoraan syömään sillä nälkä alkoi kurnia jo vatsassa. Tutustuimme laivan lounasbuffetiin, kilistelimme uudelleen risteilylle ja puhuimme muun muassa risteilyn ohjelmasta sekä käytännön asioista laivalla. Hyttikortti toimii maksuvälineenä kaikkialla laivalla ja se on myös maihinnousukorttimme. Sitä ei pidä hukata.

Pysähtyisimme risteilyn aikana kahdeksalla eri saarella, joihin lukeutuu muun muassa lentokonerannasta tunnettu St.Martin, jota kohtaan ainakin appiukko oli osoittanut kiinnostusta jo ennen kuin hän tiesi mitään reissustamme. Muut saaret ovat Aruba, Curacao, Grenada, Barbados, St. Lucia, Antigua ja St. Thomas. Tulisimme näkemään ja kokemaan tällä reissulla niin paljon, ettei meistä kukaan tainnut vielä osata aavistaakaan, mitä kaikkea ihanaa Karibialla oli meille antaa.

Saaripäivien lisäksi nauttisimme myös viidestä kokonaisesta meripäivästä ja kolmena iltana on formal night, jota varten appiukolle pakattiin mukaan puku, ja anoppia yllytettiin ottamaan astetta hienompi mekko mukaan. Onneksi he uskoivat aikaisemmat puheemme hienommasta ravintolasta, johon menisimme loman aikana. Ja niinhän me oikeastaan menemmekin, se vaan jäi kertomatta, että se hienompi ravintola sijaitsee laivalla.

Lounasherkuttelun jälkeen lähdimme kiertelemään laivaamme ja istahdimme välillä drinksuille, sillä pitäähän all inclusive -juomapaketteja käyttää kun niistä kerran on maksettu. Ennen laivan lähtöä osallistuimme pakolliseen turvallisuusharjoitukseen, vai miksi sitä sinappiasemalle kokoontumista kutsutaankaan. Kun turvallisuusasiat oli mielessä, oli aika suunnata kannelle seuraamaan laivan lähtöä satamasta.

Kysyimme laivan henkilökunnalta mistä olisi parasta katsoa laivan lähtöä, ja taatusti asiantuntevilla neuvoilla suuntasimme yhdelle laivan yläkansista varaamaan paikkoja. Miehet lähtivät hakemaan lähtödrinksuja ja kohta sitä jo katsottiin kun laiva irtosi satamasta ja lipui hiljalleen kohti avomerta. Tästä se alkaa!

Previous Post Next Post

14 Comments

  • Reply Maarit Johanna sunnuntai, huhtikuu 27, 2014 at 15:34

    Ihan kuin olisi itse mukana kun kerrot niin mukaansatempaavasti! Ihan loistoreissulta kuulostaa. Tykkäsin kamalasti siitä postauksesta missä se teidän maskotti seikkaili, nämä ei varmaankaan jää yhtään sen varjoon ^^

    • Reply Martina sunnuntai, huhtikuu 27, 2014 at 18:17

      Kiva kuulla että tykkäät! Toivottavasti matkapostaukset vetävät vertoja matkamaskotti-Lassen postaukselle, vaikka Lasse kieltämättä onkin luonnonlahjakkuus kaikessa mitä hänen arvokkuutensa tekee. 😀

  • Reply Jael sunnuntai, huhtikuu 27, 2014 at 17:38

    Oi mikä hytti ja laiva! Miamissa asuessa oli tarkoitus useankin kerran tehdä joku risteily Karibialla,mutta aina se vaan jäi.,,.,,

    • Reply Martina sunnuntai, huhtikuu 27, 2014 at 18:22

      Miamistahan tehdään kai paljon ihan muutaman yön risteilyjäkin ainakin Bahamalle. Paikallinen Ruotsin risteily vissiin. 🙂 Mä oon jäänyt ihan koukkuun näihin risteilyihin, enkä meinaa osata enää muunlaisia reissuja tehdäkään.

  • Reply Jael sunnuntai, huhtikuu 27, 2014 at 17:39

    Niin muuten mikä laiva tuo oli?

    • Reply Martina sunnuntai, huhtikuu 27, 2014 at 18:23

      Tämä oli Celebrity Cruisesin Celebrity Eclipse. Esittelen laivan tarkemmin seuraavissa postauksissa. Oli aika hulppea paatti.. 🙂

  • Reply Teea sunnuntai, huhtikuu 27, 2014 at 21:26

    Ihana juttu taas kerran! Pidättelin täällä ihan kyyneleitä lukiessani :D. Voin kuvitella kuinka upealta se tuntui nähdä toisten ilmeet kun yllätys paljastui!

    Tuollaiselle risteilylle on ehdottomasti joskus päästävä :). Kiitos hienosta kerronnasta.

    • Reply Martina maanantai, huhtikuu 28, 2014 at 09:00

      Voi kiitos Teea, minulta meinaa vierähtää kyynel näin ihanasta kommentista. Yllätyksen paljastuminen oli mahtava hetki ja sitä on ihana muistella näin jälkeenpäinkin. Onneksi Henkka kuvasi koko tilanteen ja voimme naureskella yhdessä appivanhempien ilmeille yllätyksen paljastuessa. 🙂

      • Reply Teea maanantai, huhtikuu 28, 2014 at 16:22

        Hyvä juttu kyllä, että löytyy videoltakin! Siihen voi sitten palata monta kertaa matkan jälkeen ja näyttää muillekin 🙂

        • Reply Martina maanantai, huhtikuu 28, 2014 at 16:47

          Jep, videolta näkee tilanteet ihan eri tavalla. 🙂

  • Reply Hanne maanantai, huhtikuu 28, 2014 at 09:35

    Kylmät väreet menivät kun luin..en oikeesti malta odottaa jatkoa. Nyt unohda työt ja talonrakennukset ja kirjoita vaan jatkoa äkkiä…:)

    • Reply Martina maanantai, huhtikuu 28, 2014 at 09:49

      Haha, käskystä! Vetäydyn pariksi viikoksi työhuoneeseen kirjoittamaan matkapostauksia. 😀 Kunpa voisinkin.. Jatkoa seuraa muuten vielä tällä viikolla, sillä olen ajastanut heti huomiseksi seuraavan matkajutun. Tulethan takaisin siis huomenna. 🙂

  • Reply Maria maanantai, huhtikuu 28, 2014 at 23:04

    Tämä yllätystarina on parasta mitä olen lukenut aikoihin! Niin kuin muutkin ovat kommentoineet, mäkin odotan vaan seuraavaa osaa jatkokertomuksen tapaan 🙂 Voin vaan kuvitella miten mahtavaa on ollut nähdä appivanhempien ilmeet yllärin paljastuttua! Ja hassua kyllä mekin juteltiin Karibian risteilyistä glögi-illassa 😉

    • Reply Martina tiistai, huhtikuu 29, 2014 at 09:13

      Kiitos Maria! Näitä on ollut tosi hauska myös kirjoittaa, vaikka tuhansien matkakuvien läpikäyminen ja muokkaaminen ottavatkin todella oman aikansa. Hidasta puuhaa, mutta sitäkin antoisampaa. 🙂 Ja arvaa vaan olisko mun tehnyt mieli kertoa glögi-illassa miten kiva matka meillä on tiedossa! Mut ei, piti olla ihan hipihiljaa ettei yllätys vaan mene pilalle.

    Leave a Reply