Matkaan lähden – Miamin ja Karibian matkan ensimmäinen päivä

Aloitetaan Floridan ja Karibian loman matkapostaukset luonnollisesti ensimmäisestä päivästä, joka oli yllätyksineen yksi loman ja jopa koko elämäni parhaista päivistä. Olin odottanut maaliskuun 5. päivää niin kauan ja hartaasti, etten meinannut uskoa päivän koittaneen, kun sain silmät auki aamukolmelta herätyskellon pärähtäessä soimaan.

Hiippailimme pimeässä kämpässä hipihiljaa laittaen mahdollisimman vähän valoja päälle ja hihitimme virnuillen kuin mitkäkin pahanteossa olevat kakarat. Jännittynyt anoppi oli ollut jo pitkään hereillä, muttei uskaltanut nousta, ettei pääyllätettävä appiukkoni herää ennen aikojaan. Appiukollehan oli syötetty palturia siitä, että minä ja Henkka lähtisimme äkkilähdöllä Kanarialle ja hänen pitäisi heittää meidät aamulla kentälle. Näin saimme hänet aikaisemmin nukkumaan, mutta herätys tulikin tuntia aiemmin kuin hän luuli. Ja minkälainen herätys se olikaan!

Laitoimme kamerat valmiiksi ja kaiuttimista soimaan tekemämme soittolistan, jossa oli matka- ja loma-aiheisia biisejä. Samaan aikaan kun koko talossa pärähti soimaan “Lähdetään kauas pois, sinne mis on lämmin..” laitoimme makuuhuoneen valot päälle ja siellä se yllätetty reissumies jo nosteli unista päätään ihmetellen mitä täällä oikein tapahtuu.

Henkka ojensi isälleen lentosukat ja sanoi, että tämä lähtee nyt reissuun, samalla kun videokamerat kuvasivat koko tilanteen. Mies ei meinannut millään ymmärtää tai uskoa mistä on kyse, mutta pian appiukko oli kuin olikin pystyssä ja aloimme keittää hänelle kahvia. Kannoin hänen valmiiksi pakatun matkalaukkunsa yläkerran piilosta olohuoneeseen ja seuraavat kaksi tuntia mies kävi meidän ja valmiiksi tulostamamme vanhan matkatavaralistansa avulla läpi pakkaamamme tavarat, nautti pienen aamiaisen, hoiti aamutoimet ja taisi hän ottaa pienen rauhoittavan ryypynkin viinakaapista. Taustalla soi kaiken aikaa matkamusiikki ja tunnelma oli käsinkosketeltavan jännittynyt, odottava ja iloinen.

Aika riitti hyvin tavaroiden läpikäymiseen ja niinpä kaksi tuntia herätyksestä taksi kaartoi pihaan ottaen neljä hymyilevää matkustajaa kyytiinsä. Kaksi meistä tiesi matkakohteen, mutta appivanhemmista kumpikaan ei tiennyt muuta kuin että suuntaamme johonkin lämpimään.

Lentokentällä saimme appivanhemmat läpi turvatarkastuksesta autuaan tietämättöminä matkakohteesta lentokentän henkilökunnan ystävällisellä avustuksella ja yllätettyjen lupauksella olla kurkkimatta matkalippujaan ennen aikojaan. Kun saimme perinteiset lähtökaljat ja -viinit eteemme, annoimme matkakumppaneillemme luvan katsoa matkalippujaan. Vihdoin matkakohde selviää!

Vaan eipäs selviäkään, lipussa luki nimittäin Lontoo. Eihän se ole rantalomakohde, joten ainoa mikä matkakumppaneillemme tässä vaiheessa selvisi, oli se, että meillä on vaihto Lontoossa. Kjäh, kjäh.. Heathrowlle päästyämme etsimme lähtevien lentojen ruudun ja annoimme molemmille pari mahdollisuutta arvata lopullinen matkakohteemme.

Breakfast burger Heathrowlla

Seuraavaksi oli aika ojentaa matkaliput Miamiin ja siinä vaiheessa taisi ainakin anopilta tulla itku. Miamiin! Ei voi olla totta! Johdattelimme lentoa odotellessamme puheen lentokoneisiin ja jumbojetteihin, joita appivanhemmat ihastelivat lentokentällä. Olisipa kiva lentää joskus tuollaisella isolla koneella.

Oho, kappas vaan, mehän lennämme jumbolla Atlantin yli! Mites sattuikaan. Eikä siinä vielä kaikki, vaan matkakumppanimme alkoivat puhua kuinka kivaa olisi matkustaa koneen yläkerrassa. Sattumalta me olimme varanneet juuri sieltä meille aivan huippupaikat, ja tässä kohtaa taisi appiukon suusta tulla ensimmäistä kertaa matkan aikana legendaksi muodostunut lause: “On tää niin luksusta.”

Lento oli pitkä, mutta Virgin Atlanticin nutturapäiset lentoemot tekivät kaikkensa, jotta se sujuisi mukavasti. Voinkin suositella kyseistä lentoyhtiötä lämpimästi kaikille, sillä missään ei ollut moitteen sijaa, viihdetarjonta oli loistava, ruoka oli hyvää ja jopa turvallisuusvideo oli viihdyttävä. Kaikki tuntui olevan viimeisen päälle mietittyä.

Perillä Miamissa meitä odotti hieman epämieluisampi yllätys kun kipitimme innoissamme kohti ulko-ovia törmätäksemme pitkän jonon päähän, jossa meille kerrottiin, että maahantulotarkastus odottaisi kahden tunnin jonotuksen päässä. Joku sanoi jonon olevan neljän tunnin pituinen. Ei voi olla totta. Olen kyllä kuullut pitkistä jonotuksista USA:han saavuttaessa, mutta tämä jono oli aivan ennätyspitkä. Onko tämä aina tällaista?

Pian saimme kuulla, että tilanne oli kaikeksi onneksi epänormaali, joten ensi kerralla Miamiin saavuttaessa paikallaan seisova jono olisi todennäköisesti lyhyempi ja etenisi edes vähän nopeammin. Tänään henkilökuntaa oli aivan liian vähän saapuneisiin koneisiin nähden, mutta poliisi oli jo tulossa apuun. Lopussa jono lähtikin reippaasti liikkeelle, mutta kyllä me kaksi ja puoli tuntia saimme viettää hermostuneessa kuuman hikisessä jonossa, kunnes pääsimme maahan ja hakemaan vuokra-automme.

Yöllä Alamon edustalla, yksi väsynyt matkustaja..

Vihdoinkin autossa.

Hotellimme Haddon Hall iltavalaistuksessa

Aamuherätyksestä oli kulunut jo aivan tolkuttoman pitkä aika ja kello oli paikallistakin aikaa tosi paljon. Nälkä kurni vatsassa, joten hotelliin kirjautumisen jälkeen päätimme kävellä väsymyksestä huolimatta vielä Lincoln Roadilla sijaitsevaan lemppari-italialaiseemme.

Tiramesun pastat olivat tälläkin kertaa todella herkullisia ja viinilasin sekä ison pasta-annoksen jälkeen väsymys painoi niin, että hoipuimme pitkin Miamin katuja aivan kuin olisimme olleet kaatokännissä. Vesipullot mukaan kioskista ja nukkumaan.

Huomenna avaisimme silmämme aurinkoisessa Miamissa ja edessä olisi ensimmäinen varsinainen lomapäivä, johon olimme niin ikään sisällyttäneet pienen yllätyksen. Ennen nukahtamista ehdin vielä hihitellä mielessäni, että eivätpä appivanhemmat viimeksi nukkumaan mennessään tienneetkään missä painaisivat päänsä seuraavan kerran tyynyyn.

Lisää matkayllätyksestä voit lukea täältä.

Previous Post Next Post

28 Comments

  • Reply tatjaana perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 08:44

    Olen odottanut lomapostaustasi. Kiva lukea matkastanne.

    Katsoin postaustasi puhelimella ja teksti oli luettavaa ja kuvat sopivan kokoisia. Kun menen omaan blogiini ”kierrän vain Kalifornian” puhelimella, niin kuvat ovat valtavan kokoisia ja jos pienennän niitä, niin tekstistä ei saa enää mitään selvää, kun sekin pienenee.

    Miten saisin omat sivuni näkymään puhelimella yhtä siististi kuin Sinun sivusi näkyvät?

    • Reply Martina perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 09:10

      Kiva että lomapostauksia on odotettu. Näitä alkaa tulla nyt pikkuhiljaa sitä mukaa kun saan juttuja valmiiksi.

      Nyt en kyllä valitettavasti osaa yhtään sanoa miksi minun blogini näyttää puhelimen näytöllä erilaiselta kuin sinun blogisi, tai miten saisit korjattua asian blogissasi. Tähän täytyisi kysyä neuvoa joltain viisaammalta. 🙂

  • Reply Jerry / Pako Arjesta perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 09:56

    Siis ihan mielettömän upea idea :)! Tuollaisen yllätyksen onnistumisesta voi useimmat vain unelmoida! Tajuttoman hienoa! Tällaista on kiva lukea, kun itsekin melkein hihittelee ruudun takana ”minäpäs tiedänkin” -tyyliin 😛

    • Reply Martina perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 10:06

      Tällaisia yllätyksiä pääsee harvoin toteuttamaan, mutta onneksi tämä onnistui! Pelkäsin viime hetkeen saakka, että salaisuus paljastuu ennen aikojaan, mutta onneksi appiukko ei osannut aavistaa mitään. 🙂

      Hih, ihana kuulla että osaat eläytyä yllätykseen noin hyvin ja elät mukana meidän maailman parhaassa päivässä. Tätä yllätyspäivää meillä muistellaan varmasti vielä tosi kauan. Ja tosiaan, paras yllätys on vielä edessä, kun appivanhemmilleni selviää myöhemmin, että lähdemme Karibian risteilylle. Kirjoitan siitäkin piakkoin. 🙂

  • Reply lena / london and beyond perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 11:10

    Apua miten ihana idea, oonkin oottanut jo tätä postausta. 🙂 Onneksi yllätys säilyi loppuun asti ja yllätettävät yllättyivät totaalisesti.

    • Reply Martina perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 11:58

      Niinpä, onneksi yllätys onnistui! Jännitys oli vielä hetkeä ennen herätystä niin suuri, että käteni tärisivät. Pelkäsin että appiukko herää ääniimme ja nousee ennen kuin ehdimme herättää hänet. Onneksi kaikki meni suunnitelmien mukaisesti. 🙂

  • Reply Kthetraveller perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 12:40

    Voi ihanuus kun näitä postauksia matkastasi alkaa pikkuhiljaa ropsahdella. Nuo yllätykset on tosi kivoja, itse yllätimme aikoinamme lapsemme kurvaamalla Karibianmerenristeilujän viereen taksilla ja käskytimme ulos. Olipa siinä lapsilla pikkuisen ihmettelemistä ja kaikki tietty kuvattiin videokameralla. Voin suorastaan tuontea täällä teidän fiilarit tuon yllärin juonittelemisessa.

    • Reply Martina perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 12:53

      Ihana yllätys lapsillenne! Voin vain kuvitella ilmeet. 🙂 Henkkakin on yllätetty joskus lapsena vanhempiensa toimesta, niin että Henkka luuli olevansa lentokentällä vain saattamassa vanhempiaan, mutta pian selvisi, että hänkin lähtisi veljensä kanssa mukaan matkalle. Tämä meidän tekemä yllätys oli vähän niin kuin kosto tuosta vuosien takaisesta yllätyksestä. 🙂

  • Reply Kthetraveller perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 12:41

    Ja öh nuo kirjoitusvirheet, kirjoittelin niin innoissani etten paljoa tekstiä kattellut.

    • Reply Martina perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 12:53

      Ääh, mä en edes huomannut mitään virheitä! 🙂

  • Reply Katja perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 12:47

    Tämä teidän yllätys oli niin huippu juttu! Kiva että yllätys onnistui noin hyvin 😀 odotan innolla jatkoa!!!

    • Reply Martina perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 12:54

      Tätä oli kyllä ihan huippuhauska suunnitella, toteuttamisesta puhumattakaan. Ja jatkoahan tulee, varmaan jo ensi viikolla. 🙂

  • Reply Hanne perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 13:04

    Siis ihanaa! Lisää lisää äkkiä!

    • Reply Martina perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 13:25

      Tulossa on! 🙂

  • Reply Teea perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 13:48

    IHANA (!!) yllätys ja hyvin kirjoitettu, minäkin hihkuin täällä mukana tätä lukiessani :). Aivan parhaita juttuja yllätykset, mutta varsinkin vielä näin pitkälle vietynä!

    • Reply Martina perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 14:05

      Ihana kuulla että tempauduit mukaan juttuun. 🙂 Onnistuimme viemään tämän yllätyksen tosi pitkälle. Suunnitteluaikaa oli niin paljon, että keksimme koko ajan uusia juonia ja ideoita miten toteutamme yllätyksen käytännössä.

  • Reply maelle perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 13:58

    Tämä oli kyllä niin hieno yllätys! Jospa itsekkin joskus saisi yllätettyä vanhemmat tuolla tavalla 🙂 Jatkoa odotellessa 😀

    • Reply Martina perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 14:05

      Siitä vaan yllätystä suunnittelemaan. 🙂 Jatkoa tulee mahdollisimman pian!

  • Reply Maarit Johanna perjantai, huhtikuu 11, 2014 at 15:09

    Miekin luin sen ylläripostauksen ja innoissani odotin enempää infoa, hahaa, teidän ylläri onnistu loistavasti!! 😀 Voisimpa joskus tehdä ittekin samanlaisen. Ja Karibian risteily, jokaisen unelma!

    • Reply Martina sunnuntai, huhtikuu 13, 2014 at 15:28

      Kiva että jaksoit odottaa. Näitä matkapostauksia alkaa tipahdella nyt enemmänkin. 🙂 Karibian risteily oli meilläkin pitkään unelmana, ja päätimme edelliselle Karibian reissulle lähtiessämme, että tämä on nyt sellainen ”Kerran elämässä” -juttu. Mutta kuinka kävikään, lähdimme Karibialle muutaman vuoden päästä uudestaankin. Eikä tämäkään varmaan jäänyt viimeiseksi kerraksi. Me ollaan ihan ihastuttu Karibiaan. 🙂

  • Reply Jael lauantai, huhtikuu 12, 2014 at 16:02

    Ihan mieletön juttu miten yllätitte appivanhemmat,mikä operaatio!
    Olen itsekin lentänyt Virginillä Atlantin yli ja se oli kyllä huippua,verrattuna muihin lentoyhtiöihin.

    • Reply Martina sunnuntai, huhtikuu 13, 2014 at 15:29

      Virgin yllätti kyllä todella positiivisesti. Aiotaan suosia lentoyhtiötä jatkossakin, mikäli hinnat ja aikataulut natsaavat.

  • Reply alex maanantai, huhtikuu 14, 2014 at 21:01

    Sen verran innostavaa luettavaa, että unohdin aikaisemmalla käynnillä lukiessani tämän postauksen kommentoida; aivan huikea yllätys & nappiin näköjään meni! Tuskin maltan odottaa jatkoa…

    • Reply Martina tiistai, huhtikuu 15, 2014 at 08:37

      Onneksi yllätys onnistui! Kyllä sitä jännitettiinkin.. Myös seuraava yllätys, eli risteilylle lähtö, onnistui hyvin ja appivanhemmat saivat hetken koota itseään kun heille selvisi, missä vietämme seuraavat kaksi viikkoa. Tästäkin tulossa postaus vielä myöhemmin. 🙂

  • Reply ulla50 torstai, maaliskuu 5, 2015 at 13:34

    Wau mikä yllätys! Oijoijoi ihania olette! =) Ja me käytiin tuossa samassa ravintolassa muuten vuodenvaihteessa, hauska sattuma. Pitääpäs pysytellä linjoilla, kuulostaa mielenkiintoiselle tämä teidän reissunne =)

    • Reply Martina torstai, maaliskuu 5, 2015 at 14:10

      Tämä oli kyllä kaikkien aikojen yllätys ja kyllä sitä suunniteltiinkin pitkään ja hartaasti. Hauska sattuma että osuitte samaan ravintolaan! Tiramesun pastat ovat suussasulavan herkullisia. Nam. Kaikki reissusta kirjoitetut postaukset löytyvät muuten täältä jos haluat käydä kurkkimassa. 🙂

  • Reply ulla50 sunnuntai, maaliskuu 15, 2015 at 18:15

    Haha nyt vasta huomasin, että tämähän ei ollut tuore postaus vaan jostain päädyin tänne arkistosi aarteisiin. Mutta hei mahtavaa, että sulla on tuollainen linkki jonka kautta voin lukea kaikki ko. postaukset, kiitos. Ja oli kiva törmätä Rantapallon risteilyllä! Tää blogimaailma on kyllä hauska, kun ei tosiaan tarkoita sitä et kaikki vaan rustailisi postauksia itsekseen koneella. Tosi yhteisöllinen harrastushan tämä lopulta kyllä on =)

    • Reply Martina sunnuntai, maaliskuu 15, 2015 at 20:43

      Jep, valitettavasti tästä reissusta on jo vuosi. Ei haittaisi jos olisin nytkin palmumaisemissa.. 🙂

      Ja oli tosi kiva törmätä! On aina mukava tutustua ihmisiin tuttujen blogien takana. Sitä lukee jotenkin eri lailla postauksia kun tietää kuka ne on kirjoittanut. Toivottavasti tällaisia mukavia blogitapahtumia tulee paljon lisää. Törmäillään varmasti vielä uudestaankin! 🙂

    Leave a Reply