Kappeli

Jos joku ravintola Helsingissä omaa pitkän historian, niin se on kyllä ravintola Kappeli Esplanadilla. Sen tarina alkaa jo 1800-luvun lopulta, kun nykyisen Kappelin edeltäjä sokerileipuri Jerngrenin myyntikoju avattiin Esplanadille. Kojussa myytiin limua ja leivonnaisia ja pian koristeellista kirkkomaista rakennusta alettiin kutsua Kappeliksi.

Myyntikoju oli rakennettu puusta ja se ränsistyi pian. Tilalle rakennettiin uusi uljas Kappeli, joka on toiminut kaupungin ykköspaikalla aina vuodesta 1867 alkaen. Rakennuksen on suunnitellut Hampus Dahlström ja samana päivänä kun Kappeli avattiin, päästi eräs Carl Gustaf Emil Mannerheimiksi nimetty poikavauva ilmoille ensirääkäisynsä. Olette saattaneet kuulla hänestä joskus..

Kappelista tuli pian kaupunkilaisten ykköskesäpaikka ja etenkin runoilijat ja muusikot viettivät aikaa ravintolassa. Kappelin ravintoloitsijana vuodesta 1883 toiminut Josef Wolontis oli viisas mies, sillä hän keksi tarjota kaupunkilaisille jäähdytettyä olutta. Kylmän kaljan perässä oli pian koko kaupunki ja heitä ilahduttamaan rakennettiin Kappelin edustalle vuonna 1887 Kappelin lava, jossa Aleksei Apostolin soittokunta ilahdutti väkeä yli 20 vuoden ajan.

Aikojen saatossa Kappelissa ovat viihtyneet muun muassa Eino Leino, Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela sekä Oskar Merikanto. Eino Leinon kantapöytä löytyy edelleen Kappelin länsisiivestä. Taide ravintolan seinille syntyi, kun ravintoloitsija Wetterhoff kutsui Kappeliin talvisunnuntaisin taiteilijaystäviään, jotka maalasivat ravintolan seinille taideteoksia kiitokseksi.

Kieltolain aikaan ravintolaa ei kannattanut pitää talvisaikaan auki, ja jotain oli keksittävä, jottei Kappelin tarina pääty kokonaan. Ravintoloitsija Lundblom päätti alkaa panostaa ruokaan ja uusi soittolavan sekä keittiön. Pian Kappelin lounaasta ja päivällisistä kohistiin pitkin kaupunkia.

Kappelia pidettiin pitkään kiinni talvisin ja vasta 1970-luvulla kosteuden ja kylmyyden rappioittama rakennus remontoitiin ympärivuotiseen käyttöön. 1980-luvulla Kappelin sisätilat uusittiin ja siellä jammailtiin hyvän musiikin tahdissa aamuneljään asti.

Nykyään Kappelin suojissa on sekä viihtyisä kahvila että tunnelmallinen ravintola, baari, kesäterassi ja rakennuksen alta löytyvä Kappelin kellari, joka on toiminut aikoinaan salakapakkana, ja jonka holvikaarten alla voi nykyään järjestää tunnelmalliset juhlat isollekin porukalle. Me kävimme testaamassa äidin kanssa Kappelin ravintolan, joka tarjoaa perinteistä ruokaa luomua painottaen.

Istahdimme yhteen ravintolan monista ikkunapöydistä ja ihailimme paikan valoisuutta, vaikka ilta alkoikin olla jo pimenemään päin. Pistimme myös merkille, että suurin osa asiakkaista oli naisia. En tiedä oliko se vain sattumaa, vai onko Kappelin ravintola aina naisten suosiossa.

Minä valitsin ruokalistalta tartarpihvileivän ja äiti tilasi metsästäjänleipää. Molemmat annokset ovat Kappelin klassikoita ja maku oli varsin mainio. Ei ihme että nämä ruoat ovat nousseet klassikoiksi.

Äiti nyrpisteli nenäänsä minun raakaa lihaa ja raakaa keltuaista sisältävälle annokselleni, mikä ei ole kovin tavallista äidilleni. Hänkin on nimittäin kovin kaikkiruokainen eikä nirsoile juuri koskaan. Tartarpihvistä hänelle tuli kuitenkin mieleen joku ihana tositarina, jota hän ei halunnut kertoa tartaria haarukoivalle tyttärelleen, mutta veikkaan, että siihen liittyy ruokamyrkytys tai muu vastaava ällötys. Ehkä pyydän häntä kertomaan sen ensi kerralla, sillä minun positiivisia kokemuksiani tartarpihvistä ei enää huojuteta.

Kappelin tartarannos oli todella herkullinen, se sisälsi ihania makuja ja sanottakoon nyt vielä, että mahallakin oli kaikki hyvin raakojen asioiden syömisen jälkeen. Älkää siis pelätkö turhaan tartaria. Se on hyvää.

Tartarpihvileipä löytyy jopa tästä Hulluna Helsinkiin -näyttelystä löytämästämme vanhasta Kappelin ruokalistasta. Todellinen klassikko siis on kyseessä.

Äitikin kehui metsästäjänleipäänsä, joten ravintolan ruoat onnistuivat vakuuttamaan meidät. Hintataso Kappelissa on hieman normiravintolaa korkeampi, ja vaikka hinta-laatusuhde kohtaakin, en usko että Kappelista tulee kuitenkaan vakkariravintolaani. Saan hyvää ruokaa muualtakin hieman huokeampaan hintaan. Mutta ihana paikka se on silti ja onhan ravintolan pitkä historia vertaansa vailla. Kappelin kahvilassa tulen varmasti vierailemaan jatkossakin eikä tämä varmaan viimeiseksi kerraksi jäänyt Kappelin ravintolassakaan.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply