Mitä minulle kuuluu

Sain eilen Hulilta haasteen, jossa on määrä lisätä Instagramiin yksi kuva arjesta viitenä päivänä peräkkäin. Naurahdin hieman että olipahan ajoitus. Tässä sitä haastetta olisikin, minulla on nimittäin tiedossa ainakin pari riemukasta päivää kotona hammaspotilaana toimettomana möllöttäen. Siinä sitä arkea onkin kerrakseen. Mitä ihmettä kuvaan kotona nököttäessäni?

No, eiköhän niitä kuvauskohteita löydy, sillä täällä kotonahan minä vietän muutenkin ison osan arjestani. Ensimmäinen kuva on jo laitettu Instagramiin ja loput neljä ilmestyvät sinne seuraavina neljänä päivänä. Ensimmäiseen arkihaasteen kuvaan taltion sen, mitä ehkäpä eniten kotona teen: Blogihommia.

Toisella koneella pyörii jokin tv-sarja, tänään se oli Australian Masterchef, ja toisella koneella teen blogia. Kirjoitin Instagramin kuvatekstiin, että tänään täytyy tehdä jotain yksinkertaista, sillä hammassärky häiritsee melkoisesti keskittymistä. Ja tämä postaus on nyt se yksinkertainen asia, mitä aloin tehdä. Ajatuksenvirtaa ja kuulumisia. Siitä tässä postauksessa on kyse.

Kuulumisien pääosaa esittää tänään luonnollisesti hammasleikkaus. Tänään leukaluuhuni tyrkättiin nimittäin keinojuuri, eli ruuvi, johon lopullinen tekohammas istutetaan sitten aikanaan. Tämä on jo toinen hammasoperaation aiheuttama sairasloma noin puolen vuoden sisään, sillä edellisen kerran möllötin syys-lokakuun vaihteessa kotona naama turvoksissa jäätelöä syöden, kun suustani leikattiin sinne kuollut hammas.

Luulin syksyisen hampaan poistoleikkauksen olleen isompi operaatio kuin tämänpäiväinen keinojuuren istutus, mutta ainakin kipu on ollut tänään kovempaa kuin poistoleikkauksen jälkeen. Ajattelin ensin, että aika on kullannut muistot, enkä enää muista viimekertaista kipua. Mutta sen kyllä muistan, etten kävellyt viimeksi hiippailemalla askeleen tärähdyksen aiheuttamaa kipua varoen. Kyllä minä viimeksi kävelin ihan normaalisti, mutta tänään: auts, auts ja AUTS! Perkale että osaakin tehdä kipeää!

Popsi, popsi pilleriä…(hampaita se vahvistaa..?)

Nyt olen ottanut hetki sitten buranan, ja särky on hellittänyt ainakin hetkeksi niin, että pystyn tekemään muutakin kuin makaamaan sängyssä kylmäpussi poskella. Naama on niin turvoksissa, että kaikenmaailman täydellisen kiristetyt naiset olisivat kateellisia pinkeistä poskistani, liikkumattomana roikkuvasta ylähuulestani ja paisuneista pusuhuulistani. Kyllä nyt on kuulkaa botoxit ja implantit kohdillaan, paitsi että sain saman hyödyn pelkästä hammaslääkärin penkistä.

Jep, leikit sikseen, ei tämä kotona möllöttäminen mitään herkkua ole, vaikka olenkin keksinyt itselleni lahjakkaasti tekemistä lähinnä blogin, kirjojen, lehtien ja TV:n parissa. Herkkua sen sijaan on pakastimesta löytyvät kuusi purkillista jäätelöä, jotka 3 kaverin jäätelö sponssasi minulle myötätuntoisesti hammasleikkauksen jälkeiselle ajalle. Iso kiitos niistä!

Olen ehtinyt maistaa jo lähes kaikkia makuja ja voi hyvänen aika miten herkullisia ja aidon makuisia jäätelöitä kontulalaisessa jäätelötehtaassa tehdään. Jos ette ole vielä maistaneet, niin maistakaa ihmeessä vaikka jo tänään! Kirjoitan jäätelöistä vielä oman jutun myöhemmin, sillä jäätelön ilosanomaa jakaa mielellään eteenpäin.

Vaikka olemme asuneet anoppilassa jo pienen ikuisuuden ja muutto omaan kotiin houkuttelee kovasti, on potilaana kiva olla ihmisten ympäröimänä. Appiukko toimi tänään kuskinani vieden minut keskustaan hammaslääkäriin, istui kahvilassa odottamassa sen aikaa kun minua operoitiin ja ajoi meidät sitten vielä apteekin kautta kotiin. Seuraavaksi hän kysyi tarvitsenko kaupasta jotain, näytti mistä pakastelokerosta löytyy kylmäpusseja turvonnutta poskea varten ja kehotti sanomaan heti jos tarvitsen jotain. On kivaa kun ihmiset huolehtii, vaikken minä mitään erityistä tarvitsekaan. Lepo, jäätelö ja burana riittää.

Viimeksi hammaspotilaana ollessani tein sen virheen, että söin pelkästään jäätelöä ja muita makeita ruokia, kuten mehukeittoa, jogurttia ja sen sellaista. Unohdin suolan kokonaan, ja vasta sitten kun olo alkoi olla todella heikko, tajusi viisas anoppi, että nyt tytön täytyy syödä jotain suolaistakin! Söin kylmän pinaattikeiton ekstrasuolalla ja tuo hyväksi havaittu suolapommi toimi tänäänkin lounaanani. Parin jäätelölautasellisen lisäksi, luonnollisesti.

Herkkua on siinä monenlaista. Tämän nautinnon kohdalla ei tarvitse pelätä ennenaikaista jäähtymistä, sillä keitto on jo valmiiksi kylmää ja se nautitaan hitaasti pikkulusikalla, sillä iso lusikka ei mahdu suuhun niin se ei lopu ikinä ennen aikojaan.

Seuraavaksi aion pitää taas pienen lepohetken, maistaa ehkä hieman lisää jäätelöä ja kun olo hieman kohenee, alan käydä läpi matkakuviamme. Siinä riittääkin savottaa, mutta homma on onneksi suhteellisen helppoa ja yksinkertaista, niin että toipilaskin kykenee suoriutumaan siitä. Pidempien tekstien kirjoittaminen ei suju nyt, kun särky katkaisee ajatuksen tämän tästä (pahoitteluni että siitä huolimatta kirjoitin tämän ei päätä eikä häntää -postauksen), mutta kuvien käsittelyn lomassa voi ottaa niin monet torkut kuin keho vaatii. Eli aika monet.

Varastossa on edelleen muutamia ennen lomaa tekemiäni postauksia, sillä tiesin, etten ole heti loman jälkeen parhaimmillani bloggaajana. Ensin koettelee aikaerorasitus ja sitten hammasprojekti nimeltä “Tekarimummo”. Hiljaista blogissa ei siis tule olemaan hitaalla käyvästä toipilasbloggaajasta huolimatta, ja eiköhän niitä matkapostauksiakin ala ilmestyä pikkuhiljaa. Toivottavasti jaksatte vielä hetken odotella.

Parhaat kaverini tänään.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply tatjaana tiistai, huhtikuu 1, 2014 at 18:24

    Hei vaan, täällä toinen toipilas. Toivun lonkkaleikkauksesta, mutta lonkka on täysin kivuton. Minulla on kipulaastarin vähentämisestä johtuvia vieroitusoireita eli jalkoja heilututtaa. Ja pitää muistaa vielä jonkin aikaa, että en saa tehdä sisäkiertoja. Enkä ponnistaa leikatulla jalalla seisomaan noustessa ja pitää istua korotetulla istuimella. Ja kävellä ulkona kyynärsauvojen kanssa.

    Minullekin on tehty keinojuuri hampaaseen. En muista mitään kipuja. EN myöskään syönyt jäätelöä tai mitään muutakaan kylmää. Olenko unohtanut kaiken?

    Koska on tylsää olla möllöttää päivästä toiseen kotona, niin minäkin olen huvikseni päivittänyt blogiani monta kertaa viikossa, vaikka minun blogissani ei käy riittävästi ihmisiä, jotta täyttäisin bloggaajan vaatimukset. Ja en ole missään facebookissa tai Instagramissa, joten sekin varmaan rajoittaa mahdollisuuttani ammattibloggaajaksi.

    En osaa mennä faceen tai instagramiin. Voisin tietenkin kysyä vävyltä neuvoa, kun tulevat tänne ensi perjantaina. Mutta kun viimeistään huhtikuun lopussa olen terve ja pääsen vapaasti liikenteeseen sekä autolla että kävellen, niin blogikirjoituksetkin ehkä vähenevät (varsinkaan kun en päässyt ammattilaiseksi anomuksestani huolimatta).

    Odotan innokkaasti juttuja ja kuvia risteilyltä.
    Syö jäätelöä ja buranaa ja levähdä ja kirjoittele iloksemme. Onnea uudelle kultahampaallesi (joka on ilmeisesti päällystetty posliinilla)! Milloin saat sen?

    • Reply Martina keskiviikko, huhtikuu 2, 2014 at 10:13

      Lohduttavaa kuulla että joku toinenkin on toipilaana samaan aikaan, vaikka tietysti parasta olisi jos me kaikki olisimme elämämme voimissa. 🙂 Minun hammasleikkaukseni on pientä verrattuna lonkkaleikkaukseen, joten toivotan kovasti tsemppiä toipumiseesi. Kyllä se siitä taas helpottaa.

      Ehkä sinun keinojuuren istutus on ollut vähemmän kivulias. Se on kai aika yksilöllistä. Minulla on pahin särky jo laantunut, mutta turvotus vaan lisääntyy ja toinen puoli naamasta muistuttaa hamsteria tai ilmapalloa. Järkyttävän näköinen tyyppi katsoo peilistä. 😀 Onneksi mustelmia ei ole vielä näkynyt. Niistäkin lääkäri varoitteli.

      Lopullisen (kulta)hampaan 😉 saan kai joskus muutaman kuukauden päästä. En tiedä vielä, se kai riippuu vähän siitä miten keinojuuri luutuu ja leuka paranee eilisestä operaatiosta. Haluaisin jo että koko tämä hammashärdelli olisi ohi.. Olen aika väsynyt tähän kaikkeen. Onneksi ollaan jo loppusuoralla. 🙂

  • Reply pirjo tiistai, huhtikuu 1, 2014 at 20:00

    Hei, voin kuvitella ,miltä tuntuu juuri nyt. Itselläni on neljä implanttia ja rehellisesti voin sanoa,että mikään monista vaiheista ei ole yhdentekevä , vaikka ei puudutuksista johtuen satukaan, niin epämiellyttävältä tuntuu kuitenkin. Mutta lopputulos on kaiken vaivan arvoinen. Siis tsemppiä sulle ja kiitos ihanasta ja kiinnostavasta blogistasi .

    • Reply Martina keskiviikko, huhtikuu 2, 2014 at 10:16

      Iso kiitos tsempistä ja kauniista sanoistasi. Kuten edelliselle kommentoijalle jo sanoinkin, alan olla aika väsynyt tähän kaikkeen hammashärdelliin, joka on pitänyt minua otteessaan melkein vuoden verran. Onneksi pahin lienee jo ohi ja uskon että lopputulos on vaivan arvoinen. Niin ja onneksi on hyvät puudutukset ja kipulääkkeet! Voin vain kuvitella miten kivuliasta touhu muuten olisi.

    Leave a Reply