Monthly Archives

huhtikuu 2014

Maailman paras äiti ansaitsee lahjaksi elämyksen

Minun äitini on maailman paras äiti. Tietysti. Nykyään kun minun kengännauhojani ei tarvitse enää sitoa, haavojani ei tarvitse paikata laastarein ja halauksin, osaan tehdä itse ruokaa ja työntää sen suuhuni ja nukahdan ilman iltasatua, on äidistä tullut enemmänkin ystävä. Ystävä, jolle jakaa elämän ilot ja surut, ja jonka kanssa nauraa räkättää niin että poskiin sattuu.

Minun äitini on hassu. Se tanssii koko ajan, laulaa vaikkei osaa, hiihtää nauraen talven pahimmassa lumimyrskyssä ja seisoo yöpuvussa sadevettä valuvan rännin alla, vain koska se on hauskaa. Minun äitini hyppää ensimmäisenä pihan isoimpaan lumikasaan, osaa nauraa itselleen ja kuuntelee jos lapsilla on jokin hätänä.

Tässä on minun äitini.

Sinunkin äitisi on varmasti maailman paras äiti, ja kuten varmaan jo tiedättekin, on äitienpäivä lähestymässä. Mitä sille maailman parhaalle äidille sitten antaisi lahjaksi? Anna aikaa. Tehkää jotain kivaa yhdessä. Käykää kahvilla, kävelyllä, leffassa, hemmotteluhoidoissa, leipokaa yhdessä tai varatkaa pöytä vähän hienompaan ravintolaan.

Upea lahja äidille on ihana hemmottelupaketti Tallinnan Kalev Spa:ssa. Sen voit voittaa Elämyslahjojen sivuilta. Tarkemmat ohjeet ja kuvauksen palkinnosta löydät täältä, ja näille Facebook-sivuille voit jättää kilpailuviestisi. Ole luova, paras vastaus palkitaan upealla hemmottelupaketilla!

Jos et kuitenkaan voita ylläolevaa hemmottelupakettia, ei hätää, sillä Elämyslahjat on koonnut kattavan listan erilaisista lahjaideoista maailman parhaille äideille. Katso täältä mistä juuri sinun äitisi pitäisi, ja anna lahjaksi elämys.

Voit myös kutsua äitisi kylään ja leipoa hänen kanssaan yhdessä. Tehkää vaikka mansikkatiramisua, appelsiini-suklaapiirasta, valkosuklaa-browniekakkua tai mustikkapiirakkaa ja vaahterasiirappijäätelöä. Nauttikaa kättenne työ kahvin tai kuohuvan kera.

Voit myös varata sinulle ja äidille pöydän ravintolasta, viedä armaan äitisi kahvilaan tai ihan vaan kävelylle meren rantaan, puistoon tai jonnekin muuhun ihanaan paikkaan. Voitte järjestää myös herkullisen äitienpäiväbrunssin tai piknikin. Vinkkejä siihen löydät täältä.

Ihanaa äitienpäivää maailman parhaille äideille!

Yhteistyössä Elämyslahjat.

Celebrity Eclipse, osa 1

Kurkistetaanpa tässä välissä hieman miltä Karibialla seilannut risteilyaluksemme näytti. Yksi risteilyn parhaista hetkistä on se, kun kiertelee ensimmäistä kertaa pitkin laivan kansia ja ihastelee kaikkea eteen tulevaa. Kamera räpsyy ja koko ajan pitää pysähtyä katsomaan mikä paikka tämä on ja miten tämä taideteos on tehty. Isolla risteilyaluksella riittää ihmeteltävää pitkäksi aikaa.

Sen pidemmittä puheitta annetaan kuvien puhua puolestaan. Saanko esitellä Celebrity Eclipse:

Hytin telkkarista voi tarkistaa missä laiva seilaa ja mikä kulloinkin horisontissa näkyvä saari on nimeltään.

Allasbaarista sai jos jonkinlaista drinksua. Jos ei osannut päättää mitä haluaa, voi pyytää Päivän drinkin, joka oli joka päivä erilainen ja poikkeuksetta hyvän makuinen.

Hyttikäytävälläkin oli tauluja (katso ison pään taakse).

”I’m singing in the rain..” Tämä trooppinen sadekuuro yllätti meidät hikisen helteisen Grenada-päivän päätteeksi. Ja kuten kuvasta näkyy, sade ei menoa haitannut!

Kuntosalilla tuli rehkittyä muutamana aamuna.

Aerobisia laitteita oli paljon ja maisemat aivan upeat. Karibianmeri – Kyllä sitä tuijottelisi mielellään aina treenatessa.

Laitteita ja vapaita painojakin oli paljon. Ainoa mitä jäin kaipaamaan olivat tangot ja levypainot, mutta ehkä ne oli jätetty turvallisuussyistä maihin. Keinuvalla laivalla tangon kanssa heiluva treenaaja voisi saada rumaa jälkeä aikaiseksi horjahtaessaan.

Laivalta löytyi myös katettu rauhallinen allasalue, jonne oli lapsilta pääsy kielletty, ja jossa oli ihana vain kölliä lukemassa kirjaa, torkkumassa päiväunia tai maistelemassa päivän drinkkiä. Tänne menimme usein päivän päätteeksi, kun kuuma aurinko alkoi jo kipristellä iholla, mutta vielä ei tehnyt mieli siirtyä hyttiin laittautumaan iltaa varten.

Allasalueellakin oli taidetta.

Ihana rento iltapäivähetki. On tää niin luksusta.

Yläkannelta löytyi laaja nurmikkoalue, jossa voi ottaa aurinkoa, järjestää pienen piknikin…

…tai pelata petanqueta.

Tällaista nurmikkoaluetta ei löydy muilta laivayhtiöiltä ja me ainakin pidimme nurmikolla lököilystä kovasti. Plussa Celebrity Cruisesille!

Allasalueella riitti etenkin meripäivinä vipinää.

Uima-altaassa on kiva viilentyä keskellä Karibian hellettä, eikä yhdessä monista porealtaista lilluminenkaan ollut yhtään hullumpaa.

Tuo punainen kantta kiertävä rata on tarkoitettu lenkkeilijöille.

Iltapäiväzumbat meneillään. Osallistua voi niin kannen tanssilattialla kuin näköjään myös altaassakin.

Tästä löytynee olutta jokaiseen makuun. Minä pidin eniten Coronasta ja Bud Lightista. Muita en tainnutkaan maistaa, olin enemmän drinkkien ja lemonaden perään.

Aurinko alkaa jo painua alemmas, mutta altaalla lekottelijoilla ei ole mikään kiire.

Meitin parveke (bongaa vilkuttava Martina)! Otettiin halvin parvekehyttiluokka pelastusveneen yläpuolelta. Vene ei merinäkymää haitannut ja meilläpä olisi ollut lyhin matka pelastautua, jos kapteeni olisi töräyttänyt karille. Siitä vaan oltaisiin pompattu parvekkeelta suoraan pelastusveneeseen ja lähdetty haneen.

Aruban Oranjestadia ihmettelemässä oman parvekkeen suojista.

Me ja meidän parveke. Bloggaajat työssään..

Merellä maisema vaihtuu jatkuvasti ja sitä voisi tuijottaa ikuisesti. Tämäkin ilta oli niin kaunis.

Eräänä päivänä lähdin altaalta hyttiin hieman ennen muita. Samaan aikaan kanssani hyttiin saapui tällainen yllätys, ja olin siitä niin innoissani, että uskaltauduin yksin hissillä takaisin allasalueelle (hissikammo you know, normaalisti käytin rappusia..), jossa juoksin matkakumppaneideni luokse hengästyneenä selittämään, että ”Meillä on hytissä joku skumppa ja suklaamansikka yllätys!”.

Samanlainen yllätys odotti myös appivanhempien hytissä. Yllätyksen takana oli eräs laivan työntekijä, joka oli vaikuttunut matkayllätystarinastamme, jonka appiukko oli hänelle eräänä iltana hieman liikuttuneena kertonut.

Herkut nautittiin tietysti omalla parvekkeella samalla kun laiva lähti Antigualta. Kyllä kuulkaa kelpasi katsella kauniita maisemia laivan lipuessa pitkin Antiguan rannikkoa. Aurinko paistoi vielä kuumasti, joskin jo melko matalalta. Pitkä skumppahetki parvekkeella oli yksi loman kohokohdista.


CruiseDirect.com Home Page
Varaa oma risteilysi oheisen linkin takaa CruiseDirectilta! Sitä mekin ollaan käytetty ja homma toimii!

Vinkkejä kotibrunssille ja piknikille

Brunsseilla olisi kiva käydä vaikka joka viikonloppu, mutta koska sunnuntaibrunssien ajat eivät oikein sovi yhteen taloprojektimme kanssa, olemme joutuneet jättämään helposti liki koko päivän vievät brunssit minimiin. Lauantaibrunssit eivät myöskään käy, sillä tämä tyttö on ratsastamassa joka lauantaiaamu, eikä ratsastustuntia peruta kuin erittäin painavasta syystä. Niin ja onhan lauantaisinkin hyvä tehdä raksahommia.

Mutta koska ihan ilman brunsseilua ei voi olla, olemme järjestäneet brunsseja itse ajankohtina, jotka sopivat meille parhaiten. Koska kotona järjestettyyn brunssiin ei kulu niin paljon aikaa, kuin vaikkapa keskustaan brunssille matkustamiseen kuluu, ehtii kotibrunssin jälkeen vielä hyvin raksahommiin. Olemme järjestäneet pari brunssia myös töissä ja minun ja ystäväni perinteiseen Kesäpäivään kuuluu olennaisena osana kuohuviinibrunssi.

Vappupäivä on brunssien kulta-aikaa ja sen lisäksi, että brunssi on kiva kattaa omaan keittiöön, voi nyt kesän kolkutellessa ovelle lähteä myös piknik-brunssille. Kokosin tähän omat vinkkini kotitekoiseen brunssiin ja lisää reseptejä löytyy blogin pullottavista reseptiarkistoista.

– Brunssilla kuuluu tarjota leipää. Saaristolaisleipä voin ja graavilohen kera on merellisen brunssin ehdoton ykkönen. Vappubrunssille voit rakentaa sillivoileipiä ja perus kinkku-juustoleipäkin toimii aina, etenkin jos herkuttelemassa on myös lapsia.

– Juustoista puheen ollen brunssipöydästä löytyvä juustotarjotin ilahduttaa aina. Valitse muutama hyvä juustokimpale ja laita niiden seuraksi tarjolle erilaisia keksejä, hilloja, taateleita ja viikunaa.

– Kaikille maistuva klassikko ovat karjalanpiirakat munavoin kera. Munavoita voi tuunata vaikkapa pilkotuilla oliiveilla tai tryffeliöljyllä. Jälkimmäinen on oma lempparini, enkä voi mitenkään vastustaa tryffelimunavoin kutsuvaa tuoksua.

– Itsetehtyä leipää ei voita mikään. Brunssille sopivat erinomaisesti vaikkapa nämä helpot myslisämpylät, jotka eivät kaipaa päälleen välttämättä mitään muuta kuin voita tai margariinia, joka sulaa ihanasti vastapaistetun sämpylän päälle.

– Maukas suolapala syntyy hapankorpusta, jonka päälle leikataan siivu kuminajuustoa ja nostetaan lusikallinen mätiä. Pinnalle rouhaisu mustapippurimyllystä ja elegantti mädinystävän herkku on valmis.

– Hedelmätarjotin on paitsi kaunis myös herkullinen lisä brunssille. Viinirypäletertut, omenat, banaanit, nektariinit, mansikat, mustikat ja kiivit on helppo pakata mukaan myös piknikille.

– Jogurtin ja myslin ystävät ilahtuvat kauniisiin laseihin valmiiksi kootuista kerrosherkuista, joihin voi kasata oman maun mukaan maustamatonta jogurttia, rahkaa, mysliä, kaurahiutaleita, leseitä, marjoja, hedelmiä, hilloja, hunajaa, pähkinöitä ja siemeniä. Minun suosikkikomboni syntyy maustamattomasta jogurtista, kaurahiutaleista, mustikoista ja hunajasta. Tähän herkkuun on helppo jemmata myös superfoodeja, mikäli sellaisia löytyy kaapistasi.

– Vähän tuhdimpia, mutta edelleen yksinkertaisia ja helppoja brunssieväitä ovat erilaiset pasteijat. Valmistaikinasta syntyy nopeasti kasa lämpimiä pasteijoita. Sisään voi piilottaa jauhelihan, tonnikalan ja muiden lihaisien täytteiden lisäksi myös kasvisruokailijalle sopivia herkkuja. Kokeile vaikkapa fetaa, bataattia ja chiliä tai kurpitsaa, vuohenjuustoa ja hunajaa. Myös sienipasteijat ovat helppo ja nopeasti valmistuva brunssieväs.

– Valmistaikinasta syntyy helposti myös pikkunaposteltavia. Kääri torttutaikina rullalle ja jemmaa väliin guacamolesta, tuorejuustosta ja valkosipulista sekoittamaasi tahnaa. Leikkaa rulla kiekoiksi, voitele kananmunalla ja paista 225-asteisessa uunissa noin vartti. Voit täyttää rullat myös vaikkapa punaisella pestolla ja emmentaalilla tai valkohomejuustolla, viikunahillolla ja chorizolla.

– Pienet rouskuvat tonnikalaruisnapit ovat aina menestys.

– Suolaiset piirakat maistuvat kaikille. Nosta höyryävän kuuma piirakka brunssipöytään tai pakkaa piknikille mukaan jo jäähtynyt piiras, jonka pilkot valmiiksi viipaleiksi. Ohjeet myös kasvissyöjille sopivaan texmex-piirakkaan löydät täältä.

– Piirakan kylkeen sopii simppeli salaatti. Kokeile vaikka italialaista lisukesalaattia tai jos kaipaat tuhdimpaa salaattia, tee pekonilla ja kananmunilla höystettyä aamiaissalaattia. Se sopii mitä mainioimmin osaksi brunssia. Voit myös ostaa kaupasta lempisalaattilaatujasi, kipata ne kulhoon ja maustaa laadukkaalla oliiviöljyllä, vastaraastetulla parmesaanilla ja mustapippurilla. Minä pidän etenkin baby-pinaatista, vuonankaalista ja rucolasta.

– Suolaisten ruokien kanssa maistuu raikas vesi ja erilaiset mehut. Tuorepuristettu appelsiinimehu on parasta ja siihen voi lorauttaa myös hieman kuohuviiniä. Pullo kuohuviiniä tai shampanjaa kuuluu olennaisena osana etenkin vappubrunssille. Minulle maistuisi kyllä myös riesling.

– Brunssin kruunaa hyvä kahvi ja sen kanssa tarjoiltavat makeat herkut. Koska brunssi on nimensä mukaisesti aamiaisen ja lounaan sekoitus, kuuluu kahvi olennaisena osana siihen. Keitä pannullinen lempikahviasi tai ota käyttöön kapselikone, jolla voit tehdä jokaiselle oman maun mukaisen kahvin helposti ja vaivattomasti.

– Minun mielestäni brunssilla täytyy olla myös kunnon jälkiruoka ja upea kakku toimii jälkiruokapöydän itseoikeutettuna kuninkaana. Kokeile vaikkapa marjaisaa kerroskakkua, perinteistä New Yorkin juustokakkua, ihanaa sitruuna-marenkipiirasta, syntisen hyvää brookieta tai sekä lapsille että aikuisille maistuvaa herkullista banoffeeta.

– Kakun lisäksi tarjolla voi olla myös muuta makeaa. Muffinssit sopivat hyvin etenkin piknik-brunssille. Omia lemppareitani ovat suklaiset muffinssit sekä nämä herkulliset lakritsimuffinssit.

– Suloiset cookie popsit koristavat brunssin jälkiruokaosastoa ja myös ne on helppo ottaa mukaan piknik-brunssille. Eväskasseihin lennähtää vaivattomasti myös appelsiinitartaletit ja ranskalainen omenapiiras eli tarte tatin. Ja miksei mukaan voisi pakata myös vaikkapa suklaakonvehteja, raakasuklaata tai värikkäitä irtokarkkejakin.

Mansikatkin maistuvat brunssilla. Niitä voi laittaa myös kuohuviinin sekaan.

Karibian risteily alkaa!

Viimeinen aamu Miamissa oli yllättävän rauhallinen. Matkakumppanimme tiesivät vain, että tänään vaihdetaan paikkaa, käsimatkatavaroihin olisi hyvä pakata uimakamat ja olimme antaneet heidän myös ymmärtää, että vaihtaisimme paikkaa Floridan sisällä. Niin kuin oikeastaan teimmekin. Ajoimme Miamista Fort Lauderdaleen nimittäin. Ja Fort Lauderdalesta laivamme lähtisi illansuussa kohti Karibialla odottavia seikkailuja.

Aamu alkoi tuttuun tapaan aamiaisella Deco Sandwichesissa. Aamiaisen jälkeen pakkasimme kamat kaikessa rauhassa ja istuimme pitkän tovin hotellin aulassa nettiasioita hoitaen. Ne kun piti saada tehtyä ennen risteilylle lähtöä, siellä kun nettiin pääsy on hieman vaikeampaa. Tai ainakin kalliimpaa.

Henkan isä yritti jättää formulaveikkauksen tekemisen seuraavalle viikolle, mutta saimme kuin saimmekin hänet hoitamaan kaikki Internet-yhteyttä vaativat asiat pois alta, nyt kun meillä kerran oli ilmainen netti käytössä. Onneksi hän ei osannut epäillä mitään, vaikka Henkka joutui käskemään häntä melko tiukastikin rustaamaan formulaveikkauksensa nyt eikä myöhemmin.

Kun nettiasiat oli saatu hoidettua, lähdimme ajamaan kohti Fort Lauderdalea. Koska meillä oli reilusti aikaa, kävimme matkalla ajelemassa Key Biscaynen alueella, jossa Henkan isä bongasi tienvarsimainoksen tennisturnauksesta. Sehän alkaa meidän loman aikana, huomasimme, ja Henkan isä haaveili jo tulevansa tänne katsomaan tennispelejä sitten kun tulemme takaisin Miamiin.

Olimme nimittäin sanoneet palaavamme Miamiin vielä, ja niin myös teimme viimeisenä päivänä, kun ajoimme Miamin läpi ennen kotimatkalle lähtöä. Emme siis suoranaisesti valehdelleet halutessamme antaa vaikutelman pienestä reissusta jonnekin lähelle, vaikka todellisuudessa olimme lähdössä kahden viikon Karibian risteilylle, ja Miamiin paluu tulisi olemaan todella pikainen.

Kun Key Biscayne oli nähty, aloimme huristaa kohti Fort Lauderdalen lentokenttää, jonne olimme sopineet auton palautuksen. Kentältä Alamo kuljettaisi meidät satamaan. Hyvää palvelua autovuokraamolta, voimme suositella lämpimästi Alamoa, josta meillä oli hyviä kokemuksia jo edelliseltä reissultamme.

Mitä lähemmäs Fort Lauderdale tuli, sitä enemmän minua alkoi jännittää. Olisin tahtonut hyppiä riemusta ja intoilla risteilyämme, mutta pidin väkisin naamani peruslukemilla ja yritin olla normaali. Matkalla näimme muutaman risteilyaluksen, joita appivanhemmat ihmettelivät ja saivat aikaan jopa keskustelun minun ja Henkan viime risteilystä ja Karibian risteilyistä yleensäkin. Tämä oli täysin sattumaa, sillä kumpikaan ei osannut aavistaa, että aivan tuota pikaa starttaisi heidän ensimmäinen Karibian risteilynsä.

Kun lentokenttä tuli näkyviin, alkoi ainakin anoppia jännittää. Appiukkokin oli kumman hiljainen ja hän kertoi myöhemmin miettineensä tuolloin, mihin ihmeeseen me oikein menemme. Otamme varmaan sisäisen lennon jonnekin, molemmat päättelivät, ja anoppi alkoi kuumeisesti miettiä mitä kaikkia nesteitä hän oli tunkenut käsimatkatavaroihin. Minuakin jännitti ja hymyilytti ihan kamalasti. Jouduin välillä kääntämään vaivihkaa kasvoni poispäin, kun leveä virnistys nousi naamalle. Kohta yllätys paljastuu!

Jätimme auton Alamon parkkiin ja etsimme lentokentältä rauhallisen nurkkauksen, jossa kerroimme seuraavan matkakohteen paljastuvan nyt. Ojensin appivanhemmilleni kotona tekemäni esitteen tulevasta risteilystämme, jonka kannesta kävi nopeasti ilmi, että suuntaamme seuraavaksi Karibian risteilylle.

Tämä oli lempihetkeni koko matkalla. Olisittepa nähneet Henkan vanhempien ilmeet kun heille valkeni, että me ihan oikeasti seilaamme seuraavat kaksi viikkoa Karibian aalloilla. Siinä tuli vähän kyyneleitä, suut loksahtivat auki ja epäuskoinen hämmästys oli käsinkosketeltavissa. Samaan aikaan me tunsimme Henkan kanssa helpotusta siitä, että liki vuoden ajan visusti salassa pitämämme matkayllätys paljastui viimein. Voisimme vihdoin rentoutua täysin ja puhua mistä huvittaa, ilman että täytyy koko ajan miettiä, ettemme vaan paljasta mitään matkayllätykseen liittyvää.

Lähetimme pikaiset tekstiviestit kentältä Suomeen, jotta siellä ei ihmeteltäisi jos olisimme kännyköiden ulottumattomissa. Ja toisaalta koska pitihän tärkeimmille ihmisille kertoa heti mitä kivaa meillä on tiedossa. Anoppi olisi halunnut istua hetkeksi alas, mutta koska penkkejä ei ollut lähettyvillä, pidimme pienen rauhoittumishetken seisten keskellä lentokentän aulaa kertoen hieman lisää infoa tulevasta risteilystämme.

Itse asiassa yksi yllätys oli vielä kertomatta ja se koski hyttejämme. Appivanhempani kysyivät matkalla laivaan onhan meillä sisähytit, johon vastasimme ohimennen että on. “Hyvä” oli vastaus ja taas meinasi hymyilyttää. Onneksi naama oli jo valmiiksi leveässä virneessä, sillä laivalle kävelevä ihminen on onnellisesti hymyilevä ihminen.

Heti kun pääsimme laivaan tarjottiin meille lasit kuohuvaa, joilla kilistimme saman tien risteilyn ja onnistuneen matkayllätyksen kunniaksi. Sitten lähdimmekin kohti viimeistä yllätystä, eli hyttejämme. Saatoimme appivanhemmat heidän hytilleen, sillä halusimme nähdä heidän ilmeensä kun ovi aukeaa.

Appiukko ehti astua muutaman askeleen sisään, mutta anoppi jähmettyi jo ovelle. Parvekehytti! Ei voi olla totta! Mekin ryntäsimme Henkan kanssa innoissamme tutkimaan hyttiä, sillä omamme olisi samanlainen, emmekä olleet aiemmin käyneet parvekehytissä. Onpa upea! Taas tuli muutama kyynel ja anopista on hauska kuva, jossa hän istuu hytin sohvalla käteensä nojaten. Ilme on epäuskoisen järkyttynyt kun toinen yrittää toipua matkayllätysten aiheuttamasta shokista. Tästä eteenpäin yllätyksiä ei kuitenkaan enää tule, ja nyt voimme kaikki vain olla ja rentoutua, sekä nauttia upeasta laivastamme kaksi seuraavaa viikkoa. Ihan mieletön fiilis.

Hyteiltä lähdimme suoraan syömään sillä nälkä alkoi kurnia jo vatsassa. Tutustuimme laivan lounasbuffetiin, kilistelimme uudelleen risteilylle ja puhuimme muun muassa risteilyn ohjelmasta sekä käytännön asioista laivalla. Hyttikortti toimii maksuvälineenä kaikkialla laivalla ja se on myös maihinnousukorttimme. Sitä ei pidä hukata.

Pysähtyisimme risteilyn aikana kahdeksalla eri saarella, joihin lukeutuu muun muassa lentokonerannasta tunnettu St.Martin, jota kohtaan ainakin appiukko oli osoittanut kiinnostusta jo ennen kuin hän tiesi mitään reissustamme. Muut saaret ovat Aruba, Curacao, Grenada, Barbados, St. Lucia, Antigua ja St. Thomas. Tulisimme näkemään ja kokemaan tällä reissulla niin paljon, ettei meistä kukaan tainnut vielä osata aavistaakaan, mitä kaikkea ihanaa Karibialla oli meille antaa.

Saaripäivien lisäksi nauttisimme myös viidestä kokonaisesta meripäivästä ja kolmena iltana on formal night, jota varten appiukolle pakattiin mukaan puku, ja anoppia yllytettiin ottamaan astetta hienompi mekko mukaan. Onneksi he uskoivat aikaisemmat puheemme hienommasta ravintolasta, johon menisimme loman aikana. Ja niinhän me oikeastaan menemmekin, se vaan jäi kertomatta, että se hienompi ravintola sijaitsee laivalla.

Lounasherkuttelun jälkeen lähdimme kiertelemään laivaamme ja istahdimme välillä drinksuille, sillä pitäähän all inclusive -juomapaketteja käyttää kun niistä kerran on maksettu. Ennen laivan lähtöä osallistuimme pakolliseen turvallisuusharjoitukseen, vai miksi sitä sinappiasemalle kokoontumista kutsutaankaan. Kun turvallisuusasiat oli mielessä, oli aika suunnata kannelle seuraamaan laivan lähtöä satamasta.

Kysyimme laivan henkilökunnalta mistä olisi parasta katsoa laivan lähtöä, ja taatusti asiantuntevilla neuvoilla suuntasimme yhdelle laivan yläkansista varaamaan paikkoja. Miehet lähtivät hakemaan lähtödrinksuja ja kohta sitä jo katsottiin kun laiva irtosi satamasta ja lipui hiljalleen kohti avomerta. Tästä se alkaa!

Pinaatti-taatelisalaatti

Hedelmäistä-kirja sai minut toden teolla innostumaan hedelmistä ja etenkin nyt kesän kynnyksellä kaupan hevi-osastolla tekee mieli viettää entistä enemmän aikaa. Pidimme huhtikuussa perheeni kanssa peli-illan, jonne teimme kaksi salaattia Hedelmäistä-kirjan ohjeilla.

Toinen salaateista oli tämä pinaattia, luumua ja taatelia sisältävä salaatti ja toisen salaatin reseptin julkaisen hieman myöhemmin. Pelkistä baby-pinaatin lehdistä koostuva salaattipohja oli pinaattifanin mieleen, ja taatelit ja luumut sekä öljystä ja valkoviinietikasta koostuva kastike sopivat hyvin yhteen.

Minä nappasin salaattia seuraavana päivänä evääksi ja lisäsin tuolloin pari nokaretta sinihomejuustoa sekaan. Sinihomejuusto ja taateli on ihan mielettömän ihana yhdistelmä, ja juustoa lisäämällä salaatista tulee ruokaisampi. Ripottelin vielä hieman kurpitsansiemeniä salaattiin ja maittava lounaseväs oli valmis.

Pinaatti-taatelisalaatti

– baby-pinaattia
– punasipuli (me ei laitettu tätä)
– 4 tummaa luumua
– 16 taatelia
– 4 rkl oliiviöljyä
– 2 rkl valkoviinietikkaa
– suolaa ja pippuria
(- sinihomejuustoa ja kurpitsansiemeniä)

Pese ja kuivaa pinaatti. Mikäli käytät sipulia, kuori ja pilko se ohuiksi renkaiksi. Poista luumuista kivet ja pilko ne lohkoiksi. Poista myös taateleista kivet ja halkaise ne puoliksi.

Kippaa kaikki ainekset kulhoon ja lorauta päälle oliviiöljyä sekä valkoviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää myös sinihomejuusto ja kurpitsansiemenet mikäli haluat.

Valkosuklaa-browniekakku

Kun suunnittelimme työkavereiden kanssa maaliskuun lopulla järkkäämäämme brunssia, halusin ehdottomasti tuoda jotakin makeaa jälkiruoaksi. Mieleeni pompsahti nimittäin heti Sikke Sumarin Ruokaa rakkaudella -kirjasta bongaamani ihana suklainen browniekakku, jota halusin päästä kokeilemaan.

Resepti on alunperin Minna Salinin käsialaa ja se on voittanut Kodin Kuvalehden kakkukilpailun. Enkä yhtään ihmettele miksi. On kerrassaan nerokasta yhdistää suklainen brownie sekä vaniljalta ja valkosuklaalta maistuva juustokakku. Väliin vielä raikkaita vadelmia niin aijai, hyvää on!

Valkosuklaa-browniekakku

Brownie-kerros:

– 100 g tummaa suklaata
– 100 g voita
– 2 kananmunaa
– 1 dl sokeria
– 1 tl vaniljasokeria
– 2 rkl kaakaojauhetta
– 0,5 dl vehnäjauhoja
– 2 dl vadelmia

Juustokerros:

– 100 g valkosuklaata
– 200 g maustamatonta tuorejuustoa
– 200 g ranskankermaa
– 2 kananmunaa
– 0,5 dl sokeria
– 1 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi ja lisää seos muna-sokerivaahtoon. Lisää kuivat aineet taikinaan, sekoita ja kippaa taikina leivinpaperoituun irtopohjavuokaan. Ripottele päälle vadelmat ja paista 175-asteisen uunin alatasolla 15 minuuttia.

Kun browniekerros paistuu uunissa, on hyvää aikaa valmistaa valkosuklainen juustokerros. Vatkaa tuorejuusto ja ranskankerma kuohkeaksi ja lisää kananmunat yksitellen. Lisää taikinaan myös sokeri ja vaniljasokeri.

Tässä kohtaa kirjan reseptissä on pieni fiba, sillä tekstissä mainitaan myös vaniljauute, joka lisätään tässä välissä, mutta raaka-ainelistasta uute puuttuu kokonaan. Veikkaanpa ettei se ole välttämätön, mutta koska minulla sattui olemaan kaapissa bourbonvaniljaa, laitoin sitä hieman taikinan sekaan.

Sulata valkosuklaa varovasti mieluiten vesihauteessa. Minä hoidin homman kattilassa hyyvin hyvin varovasti ja erittäin miedolla lämmöllä ja onnistui se niinkin. Suosittelen kuitenkin vesihaudetta. Sekoita ensin lusikallinen taikinaa sulaan valkosuklaaseen ja lisää vasta sitten suklaa taikinaan. Sekoita hyvin ja kippaa seos sitten browniekerroksen päälle.

Laske uunin lämpötilaa noin 160-asteeseen ja paista kakkua noin puoli tuntia tai kunnes juustokerros on hyytynyt. Minulla tähän meni parikymmentä minuuttia, joten kannattaa vahtia uunia ettet vaan käräytä kakkuasi. Koristeeksi sopii vaikkapa raastettu valkosuklaa, joka lisätään vasta sitten kun kakku on jäähtynyt ensin huoneenlämmössä ja sitten vielä jääkaapissakin.

Everglades ja Gator Park

Miamin lomaan kannattaa ehdottomasti mahduttaa myös käynti Evergladesin suoalueella. Napatkaa vuokraamosta auto alle ja huristakaa kohti alligaattoreiden ja muiden elukoiden kotipaikkaa. Luonto ja maisemat Evergladesilla ovat ainutlaatuisia ja alueella kiertelyyn saat kulumaan juuri niin kauan aikaa kuin itse haluat. Voit viettää Evergladesissa halutessasi vaikka monta päivää ja ottaa yöpymisretken joltain niitä tarjoavalta taholta, tai voit viipyä alueella muutaman tunnin niin kuin me teimme. Siinäkin ajassa ehtii nähdä kaiken oleellisen.

Me googlettelimme jo kotona suoajeluja tarjoavia yrityksiä mahdollisimman läheltä Miamia, sillä emme halunneet käyttää alueella ajeluun liikaa aikaa muutenkin melko lyhyellä Miamin visiitillämme. Halusimme kuitenkin tasokkaaseen paikkaan, ja onneksi tutustuimme tarjontaan jo etukäteen, sillä matkalla näkyi melko epäsiistejäkin suoajelupaikkoja. Eräänkin paikan ruosteiseen paattiin en olisi uskaltautunut, mutta Gator Parkissa puitteet olivat kunnossa ja olo turvallinen. Kannattaa siis käyttää googlea tai luottaa meihin, ja mennä suoraan Gator Parkiin, jonka me totesimme oikein mainioksi paikaksi.

Gatorparkin nettisivuilta olisi voinut varata etukäteen liput suoajelulle, mutta me luotimme siihen, että paikkoja on vielä hyvin saatavilla kun saavumme paikalle melko aikaisin aamulla. Vajaa tunti paikan aukeamisen jälkeen liput saikin vielä helposti ja ajelulle pääsi melkein heti, mutta lähtiessämme jonoa alkoi jo olla melkoisesti. Muistakaa muuten ottaa myös hyttysmyrkkyä mukaan, sillä ajoittain alueella voi olla lentäviä inisijöitä häiriöksi asti.

Osassa paikoista suoalueeseen voi tutustua myös kävellen tai pyöräilemällä, mutta me halusimme ehdottomasti veneen kyytiin. Niinpä menimme Gator Parkiin, istahdimme aluksen kyytiin ja kuuntelimme korvat höröllä opastamme, joka kertoi mielenkiintoisia faktoja Evergladesista ja alligaattoreista. Kun tulimme aukealle kohdalle, työnsimme korvatulpat korviin ja vene kiihdytti vauhtiin. Se oli hauskaa!

Suoajelulla näimme tietysti myös alligaattoreita ja niiden lisäksi opas esitteli meille lintuja, kasveja, kilpikonnia ja kaloja. Kierroksen jälkeen katsoimme shown, johon kuului muun muassa skorpionin ja pienten alligaattoreiden ihmettelyä aivan lähietäisyydeltä, sekä alligaattoripainin seuraamista. Lopuksi sai pitää alligaattorivauvaa sylissä. Shown jälkeen me nautiskelimme vielä alligaattorin lihaa Gator Parkin ravintolassa ja ostimme muutaman matkamuiston ennen kotimatkaa.

Mainitsin aikaisemmin, että suoajelun opas kertoi meille mielenkiintoisia faktoja Evergladesista sekä alligaattoreista, ja mikäs se sellainen bloggaaja olisi, joka ei kirjoittaisi tietoja ylös ja jakaisi niitä lukijoilleen. Tässä siis tulee pieni tietopläjäys Evergladesista ja sen asukkaista:

– Evergladesissa asuu noin 2 miljoonaa alligaattoria. Se on aika paljon se. Ainutlaatuiselta luontoalueelta löytyy myös paljon muita eläimiä kuten lintuja, kaloja, pesukarhuja, kilpikonnia ja jopa mustakarhuja.

– Suoalue, jolla ajelimme, oli vain noin 30 cm syvää. Talvella osa alueesta kuivuu kokonaan.

– Alligaattori leikkii kuollutta eli makaa liikkumattomana paikallaan peräti 18 tuntia vuorokaudessa. Siksi se syö vain 40-50 kertaa vuodessa. Energiaa ei yksinkertaisesti tarvita enempää, kun valtaosa ajasta vaan lillutaan paikallaan. Helppo elämä.

– Alligaattori pelkää ihmisiä, joten suoajelulle osallistuvan ei tarvitse pelätä heinikossa vaanivaa alligaattoria, joka hyppää suu auki veneeseen ja syö kaikki ihmiset suihinsa. Sellaista ei tapahdu.

– Alligaattoreiden keski-ikä on 60 vuotta. Luonnossa eläin voi elää 100-vuotiaaksi, häkissä jopa 120-vuotiaaksi.

– Alligaattori munii 2 kertaa vuodessa kerralla peräti 20-60 munaa. Munien asukeista kuitenkin vain 4 prosenttia selviytyy ja kasvaa alligaattoriksi.

– Lämpötila määrää kuoriutuvan alligaattorin sukupuolen. Alle 84 fahrenheitissa syntyy naaraita ja yli 87 fahrenheitissa uroksia. Dinosauruksilla oli sama juttu, ja yksi teoria dinojen sukupuuttoon kuolemisesta onkin se, että ilmasto lämpeni liikaa, jonka seurauksena syntyi vain uroksia, joten suku ei enää jatkunut. Käyköhän alligaattoreillekin niin?

– Poikaset elävät äidin kanssa kolme vuotta ja lähtevät sitten omille teilleen.

– Alligaattoripainimies kertoi, että alligaattori näkee vain sivuille. Kun sen silmät peittää, eläin rentoutuu. Kun alligaattorin suu on auki, sinne voi tunkea käden tai vaikka pään, jos se vaan mahtuu. Mutta jos vahingossa hipaiseekin suuta, alligaattori puraisee silmänräpäyksessä. En siis suosittele kokeilemaan..

Postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä Suomessa toimivat Running With Wild Horses, Kaukokaipuu ja Destination Unknown. Tarkemmat ohjeet tempaukseen osallistumiseen löydät täältä. Instagram Travel Thursdayn kuvat löytyvät Instagramista tunnisteella #IGTravelThursday. Tule mukaan heti tai vaikka ensi torstaina!

Ja meidäthän löytää Instagramista nimellä keltaisessakeittiossa

Mamma Rosa

Piipahdin eräänä iltana ennen maaliskuun lomamatkaa Mamma Rosassa viettämässä pienimuotoisia vauvakutsuja neljän naisen voimin. En meinannut millään saada ravintolailtaa mahtumaan täpötäyteen kalenteriini, mutta onneksi sain lopulta raivattua sille tilaa, hengähdystauko tuli nimittäin tarpeeseen.

Mamma Rosasta minulle tulee aina mieleen edellinen työpaikkani, jossa kävin läpi johtoportaan edustuskuluja. He suosivat Mamma Rosaa ja kuitteja plärätessäni tulin lukeneeksi mitä kaikkea hyvää ravintolassa on taas herkuteltu. Ruoat kuulostivat ihan vain kuitiltakin luettuina niin hyviltä, että päätin testata ravintolan joskus. Jotain kertonee toki sekin, että johtoporras kävi kerta toisensa jälkeen samassa ravintolassa. Sen täytyy olla hyvä paikka.

Ravintolan sijainti hieman sivussa kulmilta, joilla normaalisti hengailen, sai kuitenkin aikaan sen, etten koskaan päässyt Töölöön asti, vaikka Mamma Rosa kummittelikin mielessäni ajoittain. Nyt kuitenkin järjestimme tyttöjen herkutteluillan Mamma Rosassa enkä joutunut pettymään.

Otimme alkuun Kir Royalit ja itse pääsankari sai juomasta tietysti alkoholittoman version. Juoma kädessä niitä näitä rupatellessa tunsin kuinka kiireestä jännittynyt kehoni alkoi rentoutua ja muistelen iltaa erittäin suurella lämmöllä. Kaverit hei, repikää mut jatkossakin aina välillä ulos syömään, vaikka kuinka väittäisin olevani kiireinen. Ihmisen täytyy osata istua hetkeksi alas kaikessa rauhassa ja se minulta tuntuu välillä unohtuvan.

Alkudrinkkien jälkeen menimme suoraan pääruokiin ja minä valitsin pitkän pähkäilyn jälkeen listalta gratinoitua hummeria ja kampasimpukoita. Annos oli iso, herkullinen ja täynnä mukavia makuja.

Yksi vaihtoehdoistani oli myös tämä annos, jonka Maajussin morsian otti. Värikäs annos pitää sisällään vuohenjuustoa ja omenaa filotaikinassa sekä punajuuririsottoa.

Jälkiruokalistankin kanssa olin ongelmissa, sillä kaikki neljä vaihtoehtoa kuulostivat herkullisilta. Mieleni pomppi suklaajälkkäristä creme bruleeseen ja creme bruleesta pähkinäpiiraaseen. En vaan mitenkään osannut päättää. Pähkäilin jälkiruokien välillä vielä silloinkin, kun tarjoilija listasi kavereiden valintoja, ja he antoivatkin minulle yllättäen ratkaisun.

Neljän hengen porukastamme kaikki valitsivat eri jälkkärit, ja koska vaihtoehtoja oli neljä, otin sen mitä kukaan muu ei valinnut. Eli pähkinäpiirakan. Ja se osoittautui nappivalinnaksi. Tahmean makea piirakkapala oli valtavan kokoinen, mutta söin sen makeanhimoissani kokonaan ja taputtelin tyytyväisenä sokeripommista turvonnutta vatsaani. Hyvää oli.

Kuvasin tietenkin myös vieressä istuneen Maajussin morsiamen jälkkärin ja tähtianisbrulee salmiakilla ja sitruunasorbetilla olisi aiheuttanut varmasti annoskateuden, jos oma jälkiruokani ei olisi ollut niin mainio.

Kun iloinen joukkomme astui kadulle tihutti ulkona vettä, mutta se ei estänyt minua kävelemästä junalle leveä hymy kasvoillani. Kuten jo sanoin, tämä ilta teki todella hyvää viime hetken lomajärjestelyiden keskellä.