Gaijin

Henkka täytti tammikuun lopulla vuosia ja vein herran tänäkin vuonna ulos syömään syntymäpäivän kunniaksi. Viime vuonna herkuttelimme Lasipalatsin blineillä ja tänä vuonna Henkka valitsi antamistani vaihtoehdoista Gaijinin. Hyvä valinta. Saatoin ehkä jopa hieman johdatella herraa Gaijinin suuntaan..

Gaijinin maut tulevat Pohjois-Aasiasta. Japanin, Korean ja Pohjois-Kiinan keittiöitä yhdistellään modernilla tavalla, ja Tomi Björkin sekä Matti Wikbergin ravintola on kerännyt paljon kehuja ja suosiota. Gaijin sijaitsee Bulevardin ja Yrjönkadun kulmassa ja pöytävaraus kannattanee tehdä ainakin mikäli mielii syömään viikonloppuiltaisin ja muina suosittuina aikoina.

Vietimme vähän puolivahingossa tipatonta ja herkutonta tammikuuta, jonka ravintolaillallinen päätti. Tai siis Henkka vietti täysin tipatonta ja herkutonta, minä heikko ihminen sorruin yhteen skumppalasiin Henkan isän juhlapäivän kunniaksi ja kahteen suklaamuffinssiin sekä muutamaan (kymmeneen) karkkiin pikkuveljen ja hänen avovaimonsa tupareissa. Näitä paria poikkeusta lukuun ottamatta minäkin olen kuitenkin elänyt hyvin tiukalla linjalla mitä herkutteluun tulee, ja harrastanut ihan hulluna liikuntaa. Voitte siis vaan kuvitella miten paljon odotimme illallista Gaijinissa. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa ulos herkuttelemaan, maistelemaan viiniä ja ottamaan edes yhden illan ajan ihan rennosti kaiken härdellin keskellä.

Olimme päättäneet jo etukäteen ottaa toisen ravintolan maistelumenuista. Farangissa nauttimamme maistelumenu vakuutti meidät niin, ettei vaihtoehtoa oikeastaan edes ollut. Tottahan toki me haluamme maistella vähän kaikkea. Enää puuttuu vaan Boulevard Socialin maistelumenun testaus niin koko kolmikko on täynnä.

Gaijinin tummanpuhuva sisustus toivotti meidät tervetulleeksi ja meidät ohjattiin pöytään, joka näytti iloksemme sijaitsevan ehkäpä ravintolan rauhallisimmassa nurkkauksessa. Tilaan on ahdettu pöytiä liki vieriviereen, joten takuuta kovin intiimistä illallisesta ei ole. Me pääsimme kuitenkin mukavan rauhaisaan pöytään, johon tilasimme alkudrinkit ja jäimme odottamaan pian alkavaa ruokailottelua.

Tarjoilija suositteli alkudrinkeistä Herushkinia, joten otimme toiseksi juomaksi sen. Herushkini pitää sisällään kurkkumehua, minttua, limemehua ja inkivääriä ja on oikein raikas ja maukas tapaus. Eniten juomassa maistuu kurkku ja muut maut tukevat sitä kivasti. Toiseksi juomaksi otimme jonkin M-kirjaimella alkavan drinkin, jonka nimeä eikä sisältöä pääse lunttaamaan ravintolan nettisivuilta, sillä se puuttuu siellä olevalta drinkkilistalta kokonaan. Jotain sitruunaista hyvää se kuitenkin oli, joten näiden juomien perusteella suosittelen maistamaan Gaijinin drinkkejä.

Otimme ruokajuomaksi Menu Gaijinille räätälöidyn edullisemman viinipaketin, jonka ensimmäinen juoma oli raikkaan makuinen sake. Sake ei ole kuulunut lempijuomiini, mutta tämä oli hyvää ja sopi hienosti sen kanssa tarkoitettujen ruokien kaveriksi.

Ensimmäinen ruokalaji oli vihersimpukka, jonka päällä köllötteli tomaattisalsaa ja lentokalanmätiä. Koko homma hörppästiin kerralla suuhun ja makuyhdistelmä oli todella toimiva. Päälle vielä hieman sakea niin aijai, hyvää on!

Toinen saken kaveri oli mehevä pork bun, jonka sisältä löytyi possunkylkeä, kimchi-majoneesia ja pikkelöityä kurkkua. Tämäkin oli todella herkullista. Meinasin sanoa, että tämä oli yksi lemppareistani, mutten osaakaan valita lempparia niin tasalaatuisesta annosten joukosta kun mitä maistelumenu piti sisällään. Kaikki oli tosi hyvää.

Henkka tosin kaipasi muutaman annoksen kohdalla lisää jotakin, sillä tosi korkealla olleet odotukset ruokaa kohtaan eivät kaikkien annosten kohdalla ihan täyttyneet. Se mitä annoksista jäi puuttumaan on kuitenkin vaikea määritellä. Ehkä hieman makua tai jotakin vau-efektiä kenties? Vaikea sanoa, ja kuten jo totesin, olivat odotuksemme Gaijinia kohtaan ehkä vähän liiankin korkealla.

Alkuruokien jälkeen meille kaadettiin lasilliset mustaherukkaista uusiseelantilaista valkoviiniä, josta pidimme molemmat tosi paljon. Viinin seuraksi pöytään tuli seuraavaksi kolme kala-annosta, joista homman aloitti päivän sashimiannos.

Sashimi lienee tarkoitettu syötäväksi syömäpuikoilla, mutta käytettävissä on koko aterian ajan myös haarukka, johon minäkin myönnän turvautuneeni liukkaimman kalapalan kohdalla. Annosten syömistä ei siis tarvitse jännittää, vaikka eteen saattaakin tulla erikoisiakin ruokia. Tarjoilijat kertovat luontevasti miten kukin annos kannattaa syödä ja homma on tehty ruokailijalle helpoksi. Osa annoksista syödään rehellisesti sormin ja kuten jo mainitsin, pöydässä on koko ajan apuna myös syömäpuikot, haarukka ja lusikka.

Herkullisten sashimien jälkeen saimme eteemme maukkaan yhdistelmän ankeriasta, ankanmaksaa, norilevää, teriyakiriisiä ja maapähkinää. Alkuun ihmettelin hieman miten maapähkinä liittyy mihinkään, mutta kun tungin homman kokonaisena suuhuni, ymmärsin kyllä miksi annoksessa on myös maapähkinää. No siksi tietenkin kun se sopii yhdistelmään ihan törkeän hyvin! Enpä olisi itse osannut kehitellä samanlaista yhdistelmää ja yksi Gaijinin parhaita puolia onkin se, että täällä saa sellaisia makuyhdistelmiä, joita ei kovin monessa muussa paikassa ole.

Viimeinen valkoviinin kanssa tarjoiltu ruoka piti sisällään nieriää, retikkaa, omenaa, saksanpähkinää, marinoitua mätiä sekä mustariisi-etikkalientä. Tämän kohdalla ainakin Henkka jäi kaipaamaan sitä kuuluisaa jotakin, vaikka kala olikin erinomaisesti valmistettu ja maut toimivat hyvin yhteen.

Sitten juomamme vaihtui punaviiniin ja voi että miten hyvältä punaviini tuona iltana maistui. Onneksi sitä kaadettiin lasiin lisää aterian edetessä. En tiedä oliko neljää rypälettä sisältänyt viini jotenkin erityisen hyvää vai maistuiko viini tänään muuten vaan normaalia paremmalta, mutta Gaijinin viinit onnistuivat joka tapauksessa vakuuttamaan meidät. Ja mehän otimme tosiaan vain sen edullisemman viinipaketin. Mitäköhän ihanaa siinä hintavammassa paketissa olisi ollut?

Ensimmäinen punaviinin kanssa tarjoiltu ruoka oli ehkäpä koko illan lempparimme. Baby Back Pork Ribsit olivat niin hyviä, että kävimme jopa pienen taistelun siitä, kumpi saa annoksen isoimman ribsin. Luovutin aika nopeasti herkkuribsin synttärisankarille, samoin kuin pöytään istuessamme meidän molempien haluaman paikan, jossa pääsee istumaan kasvot saliin päin. Synttärisankarilla on oikeus valita. Lokakuun toista päivää odotellessa, silloin on minun vuoroni käyttää synttärisankarin etuoikeutta.

Seuraavaksi meille tarjoiltiin kampasimpukkaa harvinaisessa XO-liemessä, jolla ei ole nimestä huolimatta mitään tekemistä konjakin kanssa. Annos maistui hyvälle ja viimeisetkin liemipisarat piti imeyttää japanilaiseen riisiin, jota kauhoimme erillisestä kuhlosta kaikkien pääruokien kaveriksi.

Viimeinen pääruoka oli suussasulavan mureaa vasikanposkea lisukkeineen ja tässä vaiheessa olo alkoi olla jo aika täysi, muttei kuitenkaan vielä ähkyinen. Hyvin mitoitettu ateria siis, jonka ruokaisuutta voi säädellä helposti itse riisin avulla.

Jälkkäriksi popsimme porkkanaa eli Carrots&Yuzu -nimisen jälkiruoan, joka oli ihanan raikas päätös aterialle. Viinipakettiin kuului myös jälkiruokaviini, mikä ilahdutti meitä kovasti.

Ilta oli todella onnistunut, ruoka maukasta ja tunnelma täyden ravintolan hälystä huolimatta mukava. Tarjoilijat hoitivat hommansa luontevasti ja ruokaa tuli pöytään ripeään tahtiin. Veikkaanpa että tänne täytyy palata kokeilemaan vielä ravintolan toinenkin maistelumenu, vaikkakin ravintolan melko korkea hintataso pitänee huolen siitä, ettei se tule tapahtumaan ihan lähiaikoina. Toisaalta, hyvästä ruoasta kyllä maksaa mielellään.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply mirkki torstai, helmikuu 27, 2014 at 19:01

    Ettepäs saakkaan suoraa vielä täyteen kun kolmikosta tulee nelikko reilun viikon päästä :D! Brondahan avataan 10.3. Itse en ole päässyt vielä testaamaan näistä mitään. Ehkä tänä vuonna täytyy yrittää :).

    • Reply Martina perjantai, helmikuu 28, 2014 at 10:34

      Totta, puolet on siis vielä käymättä kun Bronda avataan. Täytyy varmaan laittaa Tomille viestiä, ettei avaa yhtään ravintolaa ennen kuin vanhat on saatu testattua. 😀

    Leave a Reply