Stefan’s Steakhouse

Korkeavuorenkadulla sijaitseva Stefan’s Steakhouse mainostaa pihviensä olevan kaupungin parhaat. Aika paljon luvattu, mutta voi toisaalta pitää paikkansa, etenkin kun ottaa huomioon Stefan Richterin meriitit ja Helsingin muut pihviravintolat. Pihveihin erikoistuneita ravintoloita kun ei ole ihan hirveästi siunaantunut vanhan kotikaupunkini kaduille.

Korkeavuorenkadulta sellainen kuitenkin löytyy ja meidän iloinen kahdestatoista ystävästä koostuva pikkujouluporukkamme asteli ravintolaan sisään eräänä joulukuisena lauantai-iltana. Stefan’s Steakhouse on ollut To Do Ravintolat -listallani siitä lähtien kun se avattiin, joten nyt oli aikakin käydä testaamassa paikan pihvit.

Pöytään istuessamme huomasimme, että isolle porukallemme oli jaettu ryhmämenut, joiden valikoima oli paljon suppeampi kuin normilistan. Emme ilahtuneet tästä käänteestä ja tarjoilija luki pettymyksen kasvoiltamme ennen kuin ehdimme sanoa mitään. Hän ehdotti heti että otetaan ryhmämenut pois ja tilataan ihan normilistalta. Tällöin ruoissa voisi tosin kestää hieman kauemmin. Tämä sopi meille.

Ruokalistat käteen siis ja menua tutkimaan. Valinnan vaikeus oli suunnaton kun kävimme läpi eri pihvivaihtoehtoja ja niille erikseen valittavia lisukkeita ja kastikkeita. Teimme tuttuun tapaamme Henkan kanssa yhteistyötä ja otimme puokkiin annoksen suomalaista härän sisäfilepihviä, konjakkipippurikastiketta sekä ankanrasvassa paistettuja perunoita aiolilla. Toiseksi annokseksi valitsimme Black Angus -sisäfilepihvin, kermaista porter-olutkastiketta sekä parmesaaniranskalaiset.

Minä maistoin ensin suomalaista härän sisäfilepihviä ja vakuutuin heti siitä, että täällä osataan todellakin valmistaa herkullisia pihvejä. Liha oli ehkä parasta koskaan maistamaani ainakin siihen asti, kunnes vaihdoimme annoksia ja maistoin Black Angus -sisäfilepihviä. Voi hyvänen aika miten suussa sulavan mureaa ja maukasta se oli. Huokailin vain onnellisena ja samanlaiset ilmeet oli nähtävillä myös muulla pöytäseurueellamme. Sisäfilepihvien lisäksi myös poroa kehuttiin kovasti.

Ja ne lisukkeet, oih ja voih! Ankanrasvassa paistetut perunat aiolin kera oli ihan mielettömän herkullinen yhdistelmä, eivätkä ihanan rapeat ranskalaiset parmesaanilla jääneet lainkaan huonommaksi. Kaiken kruunasi tarjoilijan suosittelema viini sekä mutkaton palvelu. Eikä niiden annostenkaan valmistuminen kestänyt yhtään liian kauan varoitteluista huolimatta.

Kun pihvit oli todettu kaupungin parhaiksi oli jälkiruokien vuoro. Creme bruleesta olimme kuulleet kehuja, joten otimme toiseksi jälkkäriksi sitä. Toiseksi makeaksi valikoitui mutakakku karamellisoidulla popcorn-jäätelöllä. Pyysimme tarjoilijalta jälkiruokaviinisuositukset ja kehotan ehdottomasti kaikkia muitakin tekemään niin. Hyvin valittu viini nosti muutenkin taivaalliset makuelämykset aivan uusiin sfääreihin.

Etenkin creme brulee keräsi pöydässämme valtavasti kehuja, ja tulipa siitä myös hieman kinaa, kun eräs toinenkin pariskunta meidän lisäksemme erehtyi ottamaan yhteisen creme bruleen. Suosittelen lämpimästi ottamaan oman, sillä tätä herkkua ei tee mieli jakaa edes sen kaikista rakkaimman kanssa.

Eivätkä hehkutukset ja ylistyssanat lopu vielä tähänkään, sillä täydellisten makunautintojen lisäksi ravintolan tunnelma ja sisustus olivat kovasti mieleeni. Tummat sävyt, lasin välissä loimottavat liekit, ripaus lämmintä keltaista ja täpötäydestä ravintolasta huolimatta sopivan intiimi eikä lainkaan liian meluisa tunnelma kruunasi sanalla sanoen täydellisen ravintolakokemuksen.

Vessafriikki meinasi myös melkein pyörtyä naisten huoneen nähtyään. Miten upea! Täällä kaikki on todellakin ihan viimeisen päälle mietittyä. Odotan jo innolla seuraavaa kertaa tässä hassun kaljupäisen kokin nimikkoravintolassa. Niin ja ensi kerralla aion maistaa alkuruokiakin, jäin nimittäin miettimään miten maukkaita ne olisivat olleet, kun kaikki muukin oli niin täydellistä. Ihan oikeasti, tätä ravintolaa ei voi kehua liikaa.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Suklaasieppo tiistai, tammikuu 21, 2014 at 10:07

    Sieltä saa kyllä ihan upeita pihvejä. Stefan’s on varmaan ihan Suomen paras konserniravintola. Siis meinaan että sehän ei tarkalleen ottaen ole Stefanin ravintola, vaan hän on antanut nimensä ja asiantuntemuksensa ravintolan käyttöön. Todellinen omistaja on Restamax-konserni. Vain ihmisten mielikuvituksissa se on yksityisen kokin omistama ravintola

    • Reply Martina tiistai, tammikuu 21, 2014 at 10:33

      Kiitos tarkennuksesta! 🙂

  • Reply Riitta keskiviikko, tammikuu 22, 2014 at 10:03

    Kieltämättä huikeat näköiset annokset. Palvelu kuulosti erinomaiselta ja asiakasta huomioivalta, siitä pisteitä.

    • Reply Martina keskiviikko, tammikuu 22, 2014 at 11:44

      Palvelu oli kyllä erityisen hyvää ja pihvitkin ihan erityisen herkullisia. Tekisi mieli mennä heti uudelleen herkuttelemaan Stefan’s Steakhouseen.

    Leave a Reply