Vuodenvaihteen makumatka

Vihjasimme jo blogin Facebook-sivuilla että meidän vuodenvaihteen bileisiin kuului pitkästä aikaa makumatka maailman ympäri. Päätimme nimittäin olla tänäkin vuonna juhlimassa vuoden vaihtumista ihan vaan kotona hyvän ruoan, hyvän viinin, hyvän seuran ja kenties myös elokuvien parissa mikäli syömiseltä ehtisimme (emme ehtineet). Lupasimme viedä appivanhempani makumatkalle, joten herkuttelua olisi todellakin luvassa. Sisällytimme illan menuun sekä hyväksi tietämiämme herkkuja että hieman vähemmän mieluisan yllätyksen anopille.

Suunnittelimme menua hyvissä ajoin jo ennen joulua ja neljän ruokalajin illallisen maiksi valikoitui hieman yllättäen Japani, Ranska ja Englanti. Brittien ruokakulttuuri ei ole onnistunut vakuuttamaan minua vieläkään, mutta niin vaan löysimme peräti kaksi ruokalajia, joiden ajaksi halusimme piipahtaa Brittein saarilla.

Ilta alkoi kuitenkin sillä vähemmän mieluisalla yllätyksellä anopille. Ostimme nimittäin alkupalaksi muutaman suupalan sushia, vaikka tiesimme ettei raaka kala saa aikaan hurraahuutoja anopin suunnalta. Toisaalta olemme puhuneet sushista viime aikoina paljon ja olen ollut aistivinani anopinkin suunnalta pienoista kiinnostusta sushia kohtaan. Ja mikä olisikaan turvallisempi paikka ottaa ensikosketus sushiin kuin oma koti tuttujen ihmisten seurassa? Jos ei maistu niin kyllä me muut sitten syödään. Ja jos maistuu niin eiköhän aleta suunnitella sushi-iltaa tai vierailua sushiravintolassa.

Ostimme alkupalasushit Mustapekasta ja tarjoilulautaselle päätyi 24 palaa sushia. Tästä voisi jokainen maistaa muutaman suupalan. Alkupalasushien kanssa tarjoiltiin kylmää sakea sekä rieslingiä. Selitimme sushin syömisen perusteet appivanhemmille alusta alkaen ja anopistakin kuoriutui todellinen tikuilla syömisen mestari ja ehkä hieman yllättäen myös sushin rakastaja. Nyt tiedämme millä voimme jatkossa herkutella koko perheen kera.

Alkupalojen jälkeen pomppasin ylös tekemään varsinaista alkuruokaa, jonka resepti on napattu Ruoasta viiniin -kirjan sivuilta, mutta jota menin muuntelemaan hieman, sillä meidän perheen risottomestarin (ihan itse nimitin itseni ja oma kehu haisee!) periaatteet eivät vaan antaneet periksi lisätä risottoon kermaa. Vaihdoin siis sujuvasti kerman parmesaaniin, sillä toinen epäkohta joka minua alkuperäisessä reseptissä häiritsi, oli parmesaanin puute. Kyllä nyt risotossa pitää parmesaania olla!

Muuten seurasin reseptiä tarkasti ja keittelin sieniliemenkin valmiiksi edellisenä viikonloppuna. Niin joo, mikä se risotto sitten oli, jonka ajaksi asetuimme ranskanmaalle syömään? No sehän oli tietenkin jättikatkarapu-tryffeli-shampanjarisotto. Eikö kuulostakin houkuttelevalta? Ja hyvää se olikin, resepti seuraa perässä kunhan saan sen mahdutettua postausaikatauluun, joka pursuilee jo nyt viime vuoden puolella tehtyjä ruokia ja muita juttuja.

Nyt olimme siis startanneet makumatkamme Japanista ja hurauttaneet sieltä helikopterilla Ranskaan (aika pitkä matka juu, mutta meillä olikin supernopea kopteri). Loppumatka vietettiin Iso-Britannniassa, mikä kuulostaa minusta edelleen tosi surulliselta kun on makumatkasta kyse. Anteeksi vaan britit, minä kyllä yritän kovasti oppia arvostamaan ruokakulttuurianne, ja tämä on mielestäni hyvä alku. Seuraavaksi tarjoiltiin nimittäin emähyvä (ai että miten tyhmä sana, emähyvä!) pääruoka, jonka valmisti lihamestarimme Henkka.

Minua suoraan sanoen hieman epäilytti miten selviämme Beef Wellingtonin valmistamisesta, enkä olisi yksin uskaltanut tarttua toimeen, mutta Henkka tarttui reippaasti naudan sisäfileeseen ja veitseen ja valmisti meille ihan törkeän hyvät Beef Wellingtonit. Anopilta taisi tulla jopa muutama kyynel tässä vaiheessa. Pihvin lisukkeeksi Henkka teki ruohosipulilla maustettua perunamuussia ja minä väsäsin Safkaa-kirjan reseptillä maukkaan kukkakaalisalaatin. Palataan näidenkin ohjeisiin myöhemmmin. (EDIT: Beef Wellingtonin ohje odottaa yhä kirjoittajaansa. Siksi tästä puuttuu linkki reseptiin. Google kuitenkin auttaa tarvittaessa.)

Pääruoan kanssa nautimme vuoden punaviiniksi valittua Norton Privadaa, jonka löysimme sattumalta Jumbon Alkosta kun olimme etsimässä makumatkaamme varten hyvää jälkiruokaviiniä. Punaviini oli jo väriltään lupaavan tummaa ja täyteläistä ja viinin muhkean syvä maku oli omiaan tumman liharuoan kaverina. Tätä viiniä voisi tarjoilla myös vaikkapa voimakkaiden riistaruokien kanssa.

Toinen makumatkamme brittiruoka oli Banoffee eli kermavaahtoa, kinuskia ja banaania sisältävä pehmeän makea torttu rapealla keksipohjalla. Herkun kaveriksi kävimme ostamassa tosiaan jälkiruokaviinin, sillä haluaisimme kovasti oppia lisää jälkkäriviineistä ja toisaalta myös kuuluttaa niiden ilosanomaa muillekin. Juokaa hyvät ihmiset jälkiruokaviinejä! Ne on oikeasti tosi hyviä ja nostaa parhaimmillaan jälkiruokaelämyksen aivan uusiin sfääreihin.

Jälkiruokaviinihyllyllä silmämme nauliintuivat heti vanhaan tuttuun, eli La Caliera Moscato d’Astiin, johon olemme tykästyneet kovasti aluillaan olevissa jälkkäriviiniopinnoissamme. Myös Alkon myyjä ehdotti meille kyseistä viiniä kun pyysimme apua viisaammalta, joten La Caliera it is! Viini sattui myös olemaan valikoiman edullisin, joten mikset sinäkin kokeilisi raikkaan pirskahtelevaa La Caliera Moscato d’Astia seuraavan kerran kun teillä herkutellaan jollakin makealla? Parhaiten viini sopii tosiaan makeiden herkkujen kaveriksi, sillä sen hapokas pirtsakkuus kompensoi mukavasti äkkimakeita jälkiruokia. Minä voin tosin myöntää juoneeni jälkiruokaviiniä ihan sellaisenaankin, sillä se on oikeasti tosi hyvän makuista.

Makumatkaan meni kokkaamisineen ja syömisineen lähes koko ilta, enkä voisi keksiä parempaa tapaa toivottaa vuotta 2014 tervetulleeksi, kuin viettämällä koko ilta hyvän ruoan ja seuran parissa kotosalla. Kellon lyödessä kaksitoista olimme kaikki terassilla katsomassa ilotulitusta ja kilistelemässä kuohuviinillä. Vielä hetki ruoan sulattelua sohvien uumenissa lojuen ja sitten hymy huulilla nukkumaan. Tervetuloa vuosi 2014!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply Merja keskiviikko, tammikuu 1, 2014 at 21:41

    Hauska idea tuo makumatka! Helpoittaiskohan tuo matkakuumetta vai lisäisi? Maukasta uutta vuotta keltaiseen keittiöön!

    • Reply Martina torstai, tammikuu 2, 2014 at 08:56

      Sekä että, matkakuume helpottuu vähän kun voi hetken leikkiä olevansa reissussa, mutta kyllä se matkakuume siinä fiilistellessä myös kasvaa. 🙂 Maukasta uutta vuotta sinullekin Merja!

  • Reply Hoo torstai, tammikuu 2, 2014 at 22:31

    Upeasti onnistunut Wellington! Itse olen kokeillut sitä vaan kerran ja moni asia meni pieleen. Olen tässä herätellyt pikkuhiljaa päässäni ajatusta revanssista. 🙂 Mukavaa vuotta 2014 Keltaiseen keittiöön!

    • Reply Martina perjantai, tammikuu 3, 2014 at 09:49

      Kaikki kunnia pihvistä kuuluu Henkalle. Ei me turhaan kutsuta häntä lihamestariksi. 🙂 Yritän saada herran kirjoittamaan vinkit ja reseptin talteen niin voin julkaista ohjeen täällä blogissakin. Mukavaa vuotta sinullekin, toivottavasti törmäillään taas jossain blogitapahtumassa! 🙂

      • Reply Hoo sunnuntai, tammikuu 5, 2014 at 18:27

        Toivottavasti! 🙂

    Leave a Reply