Joulumieltä

Kokosin viime vuoden joulukuussa yhteen postaukseen pieniä jouluisia asioita joulun odotuksen varrelta ja ajattelin tehdä saman homman tänäkin vuonna. Tällä kertaa en ole ratsastanut lumituiskussa varmajalkaisella suomenhevosella, enkä ole päässyt nauttimaan lumesta muutenkaan samalla tohinalla kuin viime vuonna, jolloin oli kyllä niin mahtavat jouluhanget ettei tosikaan. Joulun odotukseen on kuitenkin mahtunut paljon muita suloisia hetkiä.

Tänä vuonna minulla on ollut perinteisen joulukalenteriarvan lisäksi myös toisenlainen joulukalenteri. Työpöydälläni nököttää nimittäin teejoulukalenteri, josta saa ottaa joka päivä uuden teepussin. Kaikki 24 teepussia ovat erilaisia ja Sonnentorin teet ovat ilahduttavasti myös luomua. Parasta on kun viikonlopun jälkeen teepusseja on odottamassa useampi kappale. Yritän jakaa vapaapäivien teet tasaisesti koko työviikolle onnistuen siinä jopa yllättävän hyvin. Ei sillä etteivätkö paketin alaosasta värikkäinä kurkkivat teepussit houkuttelisi nappaamaan työpäivän jokaiseen teehetkeen aina uuden maun. Sitä menoa teepussit vaan loppuisivat ennen aikojaan, sillä hörppään helposti ainakin kolme teekupillista työpäivän aikana.

Luulin Keravalle muuttaessamme, että saamme talomme jouluksi valmiiksi, joten pakkasin lahjapaketointitarvikkeet jonnekin muuttolaatikoiden syövereihin. Vaan kappas kuinka kävikään, asumme edelleen Keravalla, eikä minulla ole mitään hajua missä joulupaperini, paketointinaruni ja lahjakassini ovat. Onneksi kaupasta saa uusia. Tänä vuonna paketoin suurimman osan lahjoista jo marraskuun puolella, tarkemmin ottaen marraskuun viimeisenä iltana, jolloin Henkka oli Cantina Westissä serkkujensa kanssa, ja minä mussutin suklaata kotona.

Niin tosiaan se suklaa, jota mussutin menemään joululahjapaketoinnin ohessa. Se oli aikainen joululahja minulle itselleni. Eräänä päivänä mieleni valtasi armoton valkosuklaahimo, jonka mahdollista katoamista odotin päivän. Mutta koska se ei mennyt minnekään vaan voimistui entisestään, ei minun auttanut muu kuin lampsia Kampin Kaakaopuuhun. Pyysin irtokonvehtirasiaani pelkkiä valkosuklaisia namuja ja huijasin hieman sanomalla paketin tulevan lahjaksi. Ja tulihan se lahjaksi, minulle itselleni nimittäin. Väitän että konvehdit maistuvat paremmilta, kun ne on pakattu kauniilla rusetilla somistettuun rasiaan.

Joulun odotukseen kuuluvat tietenkin myös pikkujoulut, joita oli tänäkin vuonna runsain määrin. Ensimmäisiä pikkujouluja vietettiin ystävän luona marraskuun lopulla.

Seuraavana viikonloppuna marras-joulukuun vaihteessa oli firman pikkujoulut Wanhan Kellarissa risteilyteemoineen ja noutopöytäillallisineen. Niistä ei sitten sen enempää. Tai no sanottakoon sen verran, että tarkoituksenani oli kirjoittaa pikkujouluista oma juttu, mutta koska haluan kirjoittaa pääosin positiivisista kokemuksista, taidokkaista esityksistä ja hyvästä ruoasta, ei näistä pikkujouluista ollut paljon kerrottavaa. Illan päättänyt Frederikin keikka oli kuitenkin hauska, tanssit hyvät ja pikkujouluporukkamme mukavaa seuraa. Niinpä viihdyin pirskeissä niinkin myöhään kuin yhteen asti. Hyvä minä! Kyllä tekarimummokin vielä jaksaa.

Seuraavat pikkujoulut vietettiin itsenäisyyspäivän jälkeisenä lauantaina, jolloin kaveriporukkamme herkutteli ensin Stefan’s Steakhousessa ja meni sitten vielä keilaamaan, eli minun tapauksessani heittelemään palloa ränniin. Ilta jatkui vielä drinksujen merkeissä mummotunnelissa. Tekarit vaan kilisi ja ”Puumaa mä metsästän” pauhasi. Minä ja Henkka testasimme samanaikaisesti myös Hotel Arthurin hemmottelupakettia, joten ilta oli hotelliyöpymisineen todellinen irtiotto arjesta.

Jouluiset bileet eivät loppuneet suinkaan vielä tähänkään, sillä seuraavan viikon keskiviikkona astelimme Rantapallon toimistolle blogiglögi-iltaan (yrittäkääpä muuten sanoa monta kertaa peräkkäin blogiglögi, blögiglögi, blogiglögi…erittäin haastavaa etenkin parin glögin jälkeen). Ilta oli oikein mukava ja piristävä tapaus kiireisen työpäivän päätteeksi. Oli kiva saada monille tutuille nimille kasvot, nähdä bloggaajakollegoita sekä ihanaa Rantapallon väkeä ja päästä höpöttelemään matkustelusta, risteilyistä, taloprojekteista sekä muista sydäntä lähellä olevista aiheista. Tai no, jos nyt rehellisiä ollaan ei taloprojekti ole tällä hetkellä kovin lähellä sydäntä, vaan kolkuttelee pikemminkin stressihermoja sekä kiristää vannetta pään ja kurkun ja kaiken ympärillä.

Pikkujoulujen vastapainoksi tarvitaan myös rauhallisempaa joulumeininkiä ja sitä minulle sekä rakkaalle äidilleni tarjosi Toisenlainen joulukonsertti Johanneksen kirkossa. Paikalle osui myös Maajussin morsian äitinsä kanssa ja siinä me sitten nökötettiin upean kirkon parvella eturivissä ja bongailtiin konserttiyleisöstä julkkiksia. Susanna Laine on luonnossa vielä näyttävämmän näköinen kuin televisiossa, mutta Mikael Jungner hukkui kirkkokansan joukkoon, ja huomasimme hänet uudelleen vasta kun hän livahti naisseuralaisensa kanssa ulos kirkosta ennen konsertin loppua.

Konsertin juontanut Niina Backman oli ehkä hieman yllättäen vielä Susannaakin upeampi ilmestys ja sympatiat heilahtivat hänen puolelleen kun toinen raukka tirautti kyyneleen kertoessaan kokemuksiaan Kirkon ulkomaan avun matkalta. Ihanin kaikista oli kuitenkin Jesse Kaikuranta, hauskinta seurattavaa soittamiseen hurjalla palolla eläytyvä Lenni-Kalle Taipale ja jostain syystä illan toinen esiintyjä Lauri Tähkä on minusta aina vaan jotenkin koominen hahmo (älkää kysykö, jouduin imemään konsertissakin hymyä pariin otteeseen..), mutta silti hyvin mieluinen tyyppi. Mukana meiningissä oli myös Lumous Group -kuoro.

Ennen konserttia kävimme Skifferissä liuskoilla ja pizzahetki oli niin herkullinen, että siitä täytyy tehdä vielä oma postauksensa. Kiertelimme myös hieman kaupoissa ennen kirkkojonoon liittymistä. Valtava Johanneksen kirkko tuli aivan täyteen konserttiyleisöstä ja olimmekin onnekkaita kun pääsimme varaamaan meille hyvät paikat ensimmäisten joukossa. Ja se kirkko, se on vaan niin upea, että pääsisin joulutunnelmaan vain istumalla tyhjässä kirkossa ihan hiljaa. Johanneksen kirkko on ehdottomasti lempikirkkoni Helsingissä.

Olemme käyneet herkuttelemassa myös Kulosaaren Casinon joulubuffetissa. Olin kehittänyt pari päivää ennen jouluravintolassa vierailua varsin kummallisen himon joulutorttuihin, vaikka hakaristitortut eivät olekaan koskaan kuuluneet varsinaisiin lemppareihini. Olinkin kovin innoissani kun huomasin joulubuffetissa olevan tähtitorttuja, mutta enhän minä enää siinä vaiheessa jaksanut syödä kokonaista torttua. Sitäpaitsi ravintolan joulutortut näyttivät jotenkin vääriltä. Ehkä se oli puuttuvan tomusokerin vika..?

Luulinkin jo päässeeni eroon oudosta joulutorttuhimostani, mutta ei, seuraavana päivänä lounasaikaan se iski uudelleen. Ja arvatkaapa mitä! Työkaverini otti ja kipaisi läheisestä leipomokojusta meille juuri oikeanlaiset tomusokerilla kuorrutetut joulutortut! Minun ei tarvinnut kuin istua paikallani ruokapöydässä, kertoa että taas tekee mieli joulutorttua, ja kohta sellainen nökötti nenäni edessä. Aika mieletöntä, vai mitä? Iso kiitos työkaverille!

Näin paljon kaikkea kivaa jouluista minulle on tapahtunut. Tällä viikolla tiedossa on vielä ainakin perinteinen glögihetki Maajussin morsiamen ja Vilukissan kanssa. Olemme kokoontuneet niin kauan kuin muistan aina joulun alla glögimukin ääreen tunnelmoimaan tulevaa joulua ja rauhoittumaan hetkeksi viimeisten joulukiireiden keskellä. Se on oikein kiva perinne se.

Ja ensi viikolla se on vihdoin täällä: Joulu! Rennompi meininki alkaa oikeastaan jo perjantaina kun edessä on viikonloppu, mutta maanantaina minun täytyy rientää vielä töihin ja tiedossa saattaapi olla hieman kiireisempi työpäivä. Sen kuitenkin kestää kun tietää, että illalla voi rojahtaa sohvalle, nostaa jalat ylös, laittaa silmät kiinni, hengittää syvään ja olla vaan. Tervetuloa joulu!

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Väritehdas keskiviikko, joulukuu 18, 2013 at 22:23

    Sinulla on ollut mukavaa puuhasteltavaa, erityisesti hauskalle kuullosti Frederikin keikka. Mahtoikohan esittää Tyttö kuin tiikeri-biisin 🙂 Mukavaa joulun aikaa teille kummallekin 🙂

    • Reply Martina perjantai, joulukuu 20, 2013 at 09:16

      Tyttö kuin tiikeri pärähti soimaan keikalla ja samalla hetkellä mieleen pärähti monta mukavaa muistoa teinivuosilta. Mulla tais olla ihan omaa kivaa kun hihittelin siellä menemään, eikä kukaan tietenkään tajunnut miks mulla on niin hauskaa. Olisin kyllä ollut pettynyt jos meidän biisiä ei olis soitettu.. 🙂 Ihanaa joulua teillekin!

    Leave a Reply