Aakkossarjan yhteenveto

Kuka muistaa vielä aakkossarjani? Siis sen postaussarjan, jossa olen keksinyt jokaisen aakkosen kohdalle jonkun itselleni tärkeän ruokajutun, jolle olen omistanut kokonaisen postauksen. Selasin sivupalkin tunnisteistakin löytyvän Aakkossarjan läpi ja kauhistuin kun huomasin kirjoittaneeni ensimmäisen postauksen helmikuussa vuonna 2010! Ei voi olla totta, siitähän on jo melkein neljä vuotta aikaa!

Mitä kaikkea vuosien saatossa on sitten tullut kirjoitettua? Aika paljonkin kaikkea ja osa aakkossarjapostauksista on ollut ainakin itselleni hyvin merkittäviäkin tekeleitä. Vanhemmissa postauksissa kuvat ovat tooosi pieniä, sillä kuvakokoa muutettiin vasta kun muutin Rantapallon sivuille vuoden 2012 keväällä. Sitä ennen ilmestyneet postaukset ovat ulkoasultaan vähintäänkin epämääräisiä poukkoilevine riviväleineen ja liian pienine kuvineen. Katsotaan saisinko joskus korjattua asian, vai toteanko ettei vanhoja postauksia pidä mennä muutamasta epäkohdasta huolimatta sörkkimään.

Kas tältä näyttää Martinan ruoka-aakkoset:

A niin kuin Aamiainen

Ensimmäisen aakkospostauksen aihe oli luonnollisesti A-kirjain ja kirjoitin tuolloin aamiaisen tärkeydestä. Mielipiteeni aiheesta on muuttunut vuosien saatossa useampaankin otteeseen, ja nykyään joudun valitettavasti toteamaan kuuluvani siihen ihmisjoukkoon, jolle ei maistu aamiainen läheskään jokaisena aamuna.

Rakastan edelleen rauhallisia ja pitkiä aamiaishetkiä, mutta arkiaamuina lähden liian usein töihin ilman aamiaista, ja töissäkin syön vain jonkun hikisen välipalakeksin teen kera. Ja siinä se oli, päivän tärkein ateria. Keravalle muutettuamme opettelin syömään edes jotakin ennen töihin lähtöä, ja nyt alan olla taas lähempänä sitä vanhaa jokapäiväisestä aamiaisesta nauttivaa Martinaa.

B niin kuin Banaani

Banaanipostaus esitteli suklaisen uunibanaanin reseptin ja alkuhöpinät eksyivät jotenkin Pyjamabanaaneihin asti. Kukaan ei varmaankaan muista enää kyseistä ohjelmaa? Minä sen sijaan muistan jopa sen tunnarinkin! Näin tärkeitä asioita ei unohdeta. ”On banaaneilla pyjamassaan hauska temmeltää, ja lystikkäitä ovat myöskin teddykarhut nää, ne tosissaan ja piloillansa jahtaa toisiaan, hassutellen hössötellen lempipuuhissaan..”

C niin kuin Chili

Chilipostaus on edelleen ajankohtainen, sillä chili kuuluu olennaisena osana keltaiseen keittiöön. Henkka syö sitä enemmän kuin minä, mutta kyllä minäkin pidän tulisista ruoista. Olen sietänyt chilin poltetta melko hyvin aina syyskuiseen hammasleikkaukseeni asti. Sen jälkeen miedommatkin chiliruoat ovat polttaneet suutani ihan kohtuuttoman paljon. Voiko hammasleikkaus oikeasti aiheuttaa tällaista, vai onko tämä nyt taas joku pääni sisällä syntynyt omituinen teoria?

C niin kuin Chili -postauksessa kutsun muuten Henkkaa vielä Ukkeliksi. Onneksi herra esiintyy blogin sivuilla nykyään omalla nimellään, sillä olisi melkoisen hassu kirjoittaa edelleen ”Ukkeli”, puhumattakaan siitä, että esittelisin hänet erilaisissa blogitapahtumissa Keltaisen keittiön ukkelina. Hahaa, se vasta urpoa olisikin!

D niin kuin D-vitamiini

D-kirjain meinasi olla hieman hankala kunnes keksin D-vitamiinin. D-vitamiini on pelastanut monta väsynyttä kaamospäivää ja napsin kyseistä vitamiinia purkista parhaillaankin joka aamu.

E niin kuin Etanat

E-kirjainta pääsivät edustamaan iki-ihanat etanat, joihin iski välitön himo taas kun aloin miettiä limaisia ystäviämme. Tirisevä pannullinen oikein valkosipulisia etanoita ja niiden kaveriksi pehmeää leipää. Nam, täytyy varmaan kaivaa taas pian etanapannut esiin. E-kirjaimen kohdalla olen pohtinut myös erikoisia ruokia, jotka saivat lopulta ihan oman kirjaimen, eli O:n niin kuin Omituisuudet. Palataan siihen kuitenkin hieman myöhemmin kun lista etenee.

F niin kuin Friteeraus

F:n kohdalle olen valinnut friteeratut ruoat ja ensimmäisessä kuvassa komeilee ihana Riminissä nautittu fritto misto. Nykyään mielipiteeni friteerausta kohtaan on hieman muuttunut. Friteeraamalla saa toki peitettyä epäilyttävät ruoat ja tehtyä kaikesta hyvää, mutta toisaalta rasvassa paistettu taikinakuori myös peittää helposti raaka-aineen oman maun. Joihinkin tilanteisiin friteerattu ruoka sopii ja tulen varmasti maistelemaan frittiruokia jatkossakin. Kotikeittiössä tulen testailemaan ainakin hieman erikoisempia friteerauksia. Odottakaas vaan, meillä on jo monta hauskaa ideaa joita täytyy päästä kokeilemaan..

G niin kuin Garlic

G-kirjaimeen oli pakko laittaa vieraskielinen sana, sillä suomenkielestä ei löydy kovin montaa G:llä alkavaa ruokasanaa. Garlic eli valkosipuli on ollut aina yksi lempiasioistani keittiössä enkä ole kyllästynyt siihen vieläkään. Keravalla järjestetään vuosittain Valkosipulifestivaalit, joissa olen käynyt pörräämässä mahdollisuuksien mukaan. Tänä vuonna tapahtuma jäi väliin, mutta appivanhemmat olivat käyneet ostamassa meille chili-valkosipulimurskaa. Ensi vuonna yritän päästä mukaan Aurinkomäelle, joka on muuten siinäkin mielessä legendaarinen paikka, että pikkuveljeni tapasi tyttöystävänsä siellä. Ei tosin Valkosipulifestivaalien aikaan, vaan jonakin vähän rauhallisempana iltana. Voi sitä nuorta rakkautta..

H niin kuin Hevonen

H-kirjaimeen päätin laittaa hevosen, sillä kyseinen eläin on minulle tärkeä monellakin tapaa. Ratsastusharrastuksen lisäksi pidän kovasti hevosesta myös lautasellani, ja jos pikkuveljeni tapasi mielitiettynsä Aurinkomäellä, niin minä tapasin Henkan ensi kertaa hevospihvin äärellä. Cantina Westin legendaarinen heppa-annos kuuluu edelleen kaikkien aikojen lemppariannoksiini.

Jos joku ihmettelee miksi hevostyttö syö lempieläimensä lihaa, niin mielestäni siinä ei ole mitään ristiriitaa, ja moni muukin hevosihminen vannoo hevosenlihan syömisen nimeen. Jos heppa kuolee, niin miksi sitä ei voisi syödä? Sehän on paras mahdollinen loppusijoituspaikka hienolle eläimelle.

H-postauksessa kerron hieman hevospihvistä, mutta myös ensimmäisestä ratsastusleiristäni aikuisiällä. Matkasimme Maajussin morsiamen kanssa saman tallinpitäjän ratsastuskoululle, jonka tallilla kävimme lapsenakin. Ison sydämensykäyksen ja muutaman liikutuksen kyyneleenkin aiheutti tallissa möllöttävä vanha rakas hoitohevoseni, joka oli tuolloin jo 29-vuotias. Sukupostin mukaan Bags porskuttaa menemään edelleen yli 30-vuoden iässä, mikä on ihan käsittämätön saavutus yllättäen maailmaan putkahtaneelta vahinkovarsalta. Vaikka olen saanut tutustua Bagsin jälkeen moneen ihanaan heppakaveriin, on Bags minun silmissäni edelleen maailman kaunein ja kiltein hevonen!

I niin kuin Italia(lainen) ruoka

I-kirjain on tottakai Italia ja italialainen ruoka. Puhuin juuri eräänä päivänä anopin kanssa oudosta kaipuustani Italiaan ja hänkin totesi saman asian, jota olen itsekin kovasti epäillyt: Minä olen ollut edellisessä elämässäni italialainen. Niin sen on pakko olla.

I-postauksessa kerron Italia-pakkomielteestäni sekä illallisesta italialaisessa Vaelsa-ravintolassa. Annankadulla majaansa pitävä Vaelsa on edelleen yksi lemppareimmista Helsingin italialaisista ravintoloista. Käy kokeilemassa jos et usko!

J niin kuin Juusto

Ah, juusto! Hyvinhän nämä vanhatkin aakkospostaukset pitävät edelleen paikkansa. Juusto on valkosipulin lisäksi yksi tärkeimmistä ruoka-asioista Martinan elämässä. Juoksin sen perässä hiki päässä ympäri Amsterdamia ja tasaisin väliajoin on päästävä herkuttelemaan hyvin kootun juustotarjottimen ääreen.

Juustopostauksessa höpöttelen lempijuustoistani sekä esittelen kaksi juustopalloreseptiä, jotka sopivat muuten todella hyvin jouluiseen glögihetkeen naposteltavaksi.

K niin kuin Karkki

K-kirjaimen kohdalla muistan pähkäilleeni useammankin ruoka-asian välillä, mutta valitsin lopulta karkin, sillä irtokarkkiöverit on parhaat överit mitä tiedän. Ei leffailtaa ilman irtokarkkia ja kuten postauksessa toteankin, ovat jauhoiset salmiakkikarkit edelleen suosiossani.

L niin kuin Leipominen

L-postauksessa ollaan kuvakoosta päätellen jo Rantapallon sivuilla. Hehkutan leipomisen iloa ja sen terapeuttista vaikutusta, todeten samalla etten ole mikään leipurisankari. Jos jotain menee keittiössä pieleen, on se yleensä joku leipomus. Olen ehkä hieman skarpannut tässä, mutta etenkin vaikeammat leivonnaiset aiheuttavat yhä ongelmia. Ja miksi niistä helpoistakin tulee aina niin rumia?

M niin kuin Mäti

Mäti ei perusteluja kaipaa. Vaikka juusto ja valkosipuli ovatkin kovin rakkaita kavereita, niin mäti lienee silti minun best friend foreverini. Onneksi kohta tulee joulu, sillä jouluisin saa aina mätiä!

N niin kuin Naposteltava

N-kirjainta oli yllättäen vaikea keksiä ja päädyin lopulta ehkä vähän tylsästi naposteltaviin ruokiin. Antipastot, mezet, tapakset.. Hyviähän ne kyllä ovat ja postauksen kuvat saavat kieltämättä veden herahtamaan kielelle.

O niin kuin Omituisuudet

Omituisuuksien kuuluisin resepti lienee meidän viime jouluksi paistamamme sirkat. Myös lakupasta lienee aika legendaarinen tapaus. Linkit molempiin resepteihin löytyy O niin kuin Omituisuudet -postauksesta. Mitäs kivaa me tänä jouluna syötäisiin? Matoja? Kärpäsiä? Kiinalaisia tappajaherhiläisiä?

P niin kuin Pasta

Pastapostauksesta löytyy linkki ainakin the avokadopastaan, joka on yksi parhaista pastoista joita olen syönyt. Myös perinteinen pestopasta rokkaa edelleen ja Keltaisessa keittiössä kehitellään säännöllisen epäsäännöllisesti uusia helppoja pastaruokia arkeen.

Q niin kuin Quinoa

Q-postauksessa tutustuttiin quinoaan ja tehtiin siitä ecuadorilaista risottoa eli quinotoa. Quinoa oli hyvää ja aikeenani on ollut jo pitkään tehdä siitä aamiaispuuroa. Katsotaan milloin saan aikaseksi.

R niin kuin Risotto

Risottopostaukseen linkitin kolmen lempirisottoni reseptit. Legendaarisin niistä lienee Jamie Oliverin sienirisotto, joka on edelleen yksi Keltaisen keittiön suosituimpia postauksia. Risotto on ehkäpä paras tekosyy avata valkkaripullo!

S niin kuin Suklaakonvehti

S-kirjainta edustaa itseoikeutetusti suklaakonvehdit, jotka auttavat kaikkiin vaivoihin paremmin kuin mikään lääke, ja jotka saavat mutrusuun hymyyn alta aikayksikön. Minä hemmottelen itseäni mielelläni muutamalla hyvällä suklaakonvehdilla ja sainpa minä tänä vuonna synttärilahjaksikin kaksi rasiallista suklaakonvehteja. Toinen paljastui Hulin ja Herra Longfieldin lahjapaketista, ja toisen minulle oli valinnut Henkka, joka löysi ihanan rasian käsittämättömän pehmeitä konvehteja, joissa ei ollut yhtäkään karheaa tai liian isoa sattumaa, niin että hammasvammainen voi huoletta herkutella suklaat ilman pelkoa suussa repeävistä tikeistä.

Myös Longfieldeiltä saatu Geisha-konvehtirasia sisälsi vain pehmeitä namuja. Samanlaisen Geisha-rasian piilotimme muuten myös keittiön kaappiin kun vuokralaisemme oli muuttamassa uuteen kotiinsa. Jemmasimme suklaarasian, skumppapullon ja pienen ”Onnea uuteen kotiin!” -lappusen tiskikaappiin ja jännitimme pysyykö yllätys salaisuutena, vai meneekö vuokralainen kaapille meidän vielä ollessa paikalla. Ei mennyt, joten saimme jälkeenpäin kiitosviestin mieluisasta uuden kodin yllätyksestä. Kivaa kun voi ilahduttaa ihmisiä, siitä tulee itsellekin tosi hyvä mieli!

T niin kuin Toisten ruoat

T niin kuin Toisten ruoat kertoo siitä, miten kivaa on päästä välillä istahtamaan valmiiseen pöytään ja herkutella jonkun toisen tekemillä ruoilla. Kokkaaminen on sairaan kivaa, mutta välillä on kiva jättää kokkaamisvastuu muille ja istua joko ravintolan pöytään tai ystävien/sukulaisten ruokapöytään.

U niin kuin Uudet perunat

U-postaus ilmestyi parhaaseen uusien perunoiden sesonkiaikaan ja esittelee juhannuksen maistelulautasen, jolla köllöttää kasa uusia perunoita parhaiden ystäviensä eli lohen, sillin ja smetanan sekä voin kera. Tässä vaiheessa olen näköjään löytänyt myös kukat ruokakuvausten rekvisiitaksi. Meillä kun on sattuneesta syystä kotona usein tuoreita kukkia ja tajusin jossain vaiheessa, että nehän sopivat täydellisesti koristamaan myös blogin kuvia.

V niin kuin Viini

Viinipostaus päättää kunniakkaasti koko Aakkossarjan, ja se sopii tähän pestiin mainiosti, sillä niin kuin viini kruunaa kaiken ruoan, kruunaa se myös tämän työvoittoni, eli Aakkossarjan, jonka kanssa kamppailin hyvin hyvin pitkään. Asioita ei jätetä kesken vaan ne hoidetaan loppuun asti ja niin on tullut Aakkossarja-päätökseen tämän yhteenvetopostauksen myötä. Eiköhän kohoteta lasi viiniä sen kunniaksi!

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Isabel keskiviikko, joulukuu 11, 2013 at 10:01

    Heippa,

    Kävin heti kurkkaamassa sinun blogia, kun silloin Suvin pikkujouluissa kuulin, että sinulla on sellainen.

    Alkoipa tekemään mieli uusia perunoita ja kylmäsavulohta… Onneksi pääsemme kohta Suvin kanssa herkuttelemaan koulun ruokalaan 😉

    • Reply Martina keskiviikko, joulukuu 11, 2013 at 12:34

      Heippa Isabel!

      Minäkin löysin blogisi Suvin blogin kautta ja luin sen heti innoissani läpi. Heh, teidän kouluruokalalounas on varmasti parempi kuin mun tämän päivän eväät: rahkaa ja kuiva ruisleivän käntty. Harmi ettei elämä ole aina pelkkää hyvää ruokaa.. 😉

    Leave a Reply