Itsenäisyyspäivä 2013

Meillä on ollut jo pitkään perinteenä viettää Itsenäisyyspäivä Hulin ja Herra Longfieldin luona, mutta tänä vuonna hommaan tuli muutos kun sekoitimme pakkaa oikein kunnolla. Vietämme nimittäin tänä vuonna jouluaaton ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin äidin luona, sillä hei, Longfieldeillä on upouusi omakotitalo jossa jouluaatto maistuu varmasti oikein makoisalta, ja mukaan mahtuu isompikin porukka. Sinne siis jouluaatoksi!

Koska joulu vietetään Longfieldeillä, päätimme suunnata itsenäisyyspäivänä äidille, sillä pitäähän äipänkin luona viettää ainakin yksi joulukuinen ilta. Jaoimme ruokavastuun niin että minä tein alkuruoan, äiti huolehti pääruoasta ja Huli ja Herra Longfield toivat paikalle jälkiruoan. Mukana oli myös pikkuveljeni avovaimonsa kanssa, ja vasta äskettäin yhteen muuttanut pari armahdettiin tällä kertaa ruokavastuulta. Kunhan tuovat paikalle itsensä niin se riittää.

Ennen ruokailua kilisteltiin skumpalla. Minäkin join lasillisen kuohuvaa vaikka olinkin tällä kertaa autoileva osapuoli. Ajoin ensimmäistä kertaa uudella autollamme (tai no olin minä ajanut sillä kerran aiemminkin ihan lyhyen matkan) ja sain ilokseni huomata, että Eksmoksi ristimämme auto on oikein kiva kaveri ja tällaisen tumpelonkin on helppo ajaa vakaalla möhkäleellä. Kyllä meistä vielä hyvät kaverit tulee, vaikkei mikään auto voikaan korvata vanhaa jo pois myytyä Azipodiani, joka opetti minut ajamaan ja jopa pitämään autoilusta, ainakin hetkittäin.

Kun olimme kilistelleet skumpalla, alkoi liedellä poriseva keitto olla valmis. Kokkasin alkuruoan suosiolla äidillä, sillä ison keittokattilan roudaaminen olisi ollut hieman haastavaa, etenkin kun ottaa huomioon kuka oli kuski. Siinä olisi voinut lennellä keitot pitkin autoa, joten oli parempi valmistaa ruoka vasta perillä.

Laitoin savuporo-pekonikeittoon peräti kolme pakettia Koskenlaskijaa siinä toivossa, että Henkka olisi juossut metsän halki isälleni niin kuin siinä mainoksessa (haha, niin varmaan!), mutta sen sijaan että hän olisi mennyt pyytämään kättäni, lampsi herraseni kattilan luokse santsikierrokselle. Taisi maistua. Resepti ilmestyy blogiin myöhemmin.

Pääruoaksi söimme äidin valmistamaa lihaa, superhyvää kastiketta, keitettyä perunaa ja salaattia. Ruokajuomana oli montaa eri viiniä, joita minä maistoin vain pikkulirauksen, sillä hallussani oli edelleen ne auton avaimet.

Jälkiruokaosasto oli hauska kokoelma Hulin pikkujouluista jääneitä herkkuja. Ja sehän tarkoitti muun muassa sitä, että pääsin maistamaan Väritehtaan Suvin tekemää bostonkakkua sekä muita ylijäämäherkkuja. Pulla on aina ihanaa ja karkit sekä suklaakonvehdit maistuivat allekirjoittaneelle niin hyvin, että lopputuloksena oli ystävämme ähky.

Itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluu aina myös jonkin pelin pelaaminen ja tällä kertaa pelasimme kolmen kierroksen ”Aliasta”, johon keksimme itse sanat. Jokainen kirjoitti paperilapuille viisi sanaa, jotka sekoitettiin ja laitettiin kulhoon. Ensimmäisellä kierroksella sanat selitettiin kuin Aliaksessa konsanaan. Toisella kierroksella tutuksi tulleita sanoja sai kuvailla vain yhdellä sanalla ja kolmannella kierroksella oli pantomiimin vuoro. Hauskuuden takaa omakeksimät sanat, jotka paljastivat jälleen kerran surkean huumorintajumme ja juttujemme erittäin huonon tason. Saisiko näille asioille edes nauraa..

Harmaa karvainen kaveri tietää mitä juustosade tarkoittaa.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Hanne keskiviikko, joulukuu 11, 2013 at 10:17

    Ihanalta kuulostaa toi keitto. Täytyy heti googlettaa ohje:)

    Muutenkin sun blogi on tosi hyvä! joka päivä täytyy tulla kurkkaamaan mitä herkkuja olet valmistellut.

    • Reply Martina keskiviikko, joulukuu 11, 2013 at 12:35

      Kiitos Hanne, kiva kuulla että pidät jutuistani. 🙂 Keiton resepti ilmestyy blogiin tammikuussa, mutta jollet malta odottaa siihen asti, niin googlettamallakin varmasti löytyy maukkaita savuporokeittoja. Muista laittaa paljon pekonia ja Koskenlaskijaa joukkoon!

    Leave a Reply