Liikuntapäiväkirja – Salitreeniä, ratsastusta ja kehonkoostumusmittaus

Muistatteko vielä kun meikätyttö osti syyskuussa salikortin rohkeasti koko vuodeksi, vaikken ollut koskaan käynyt salilla, enkä voinut näin ollen tietää pidänkö kyseisestä harrastuksesta lainkaan. Minut paremmin tuntevat läheiset kuitenkin vakuuttivat, että salitreeni on kivaa, siihen jää koukkuun ja minä pidän siitä varmasti, pidänhän niin kovasti lähes kaikesta muustakin urheilusta.

Nyt takana on kolme kuukautta siitä kun ostin salikortin, joten on korkea aika tehdä pieni katsaus Martinan liikuntapäiväkirjaan. Miten uusi harrastus on lähtenyt käyntiin ja mitä muille liikuntaharrastuksille on tapahtunut?

Kuntosaliharrastus voi erittäin hyvin. Henkka ja muut tutut olivat oikeassa siinä, että minä pidän varmasti salitreenistä kunhan kokeilen sitä ja pääsen vähän jyvälle. Olen astellut sinnikkäästi salille kolmesti viikossa, vaikka kalenteri täyttyy muistakin menoista. Jos en ehdi salille kuin kaksi kertaa viikossa, pyrin tekemään noina kertoina hieman pidemmän treenin, eli toisin sanoen jaan kolmijakoisen ohjelmani liikkeet kahdelle toteutuvalle treenikerralle.

Yleensä homma menee niin, että teen karkeasti jaoteltuna yhtenä päivänä jalat, toisena päivänä selän ja kolmantena kädet. Jos treenikertoja on vain kaksi viikossa, jaan käsitreenin liikkeet jalka- ja selkäpäiville, joten kaikki liikkeet tulee silti tehtyä. En nimittäin tahdo lintsata vaan haluan käydä koko kropan viikottain läpi, vaikka treenikertoja olisikin vähemmän. Sitten tehdään vaan vähän rankemmat treenit.

Salitreenissä parasta on itsensä haastaminen. Minusta on ihanaa ähistä keskenäni ja yrittää ylittää itseni. On ihan mahtava tunne, kun vielä edellisessä treenissä tiukalta tuntuvat painot ovatkin ihan löllöjä, ja saan ottaa kovemmat painot kehiin. Olen saanut nostaa painoja melkeinpä jokaisessa liikkeessä siitä kun aloitin, ja joka kerta minut valtaa mieletön onnistumisen tunne.

Kehittyminen on kivaa ja näin alussa se on myös ihanan nopeaa. Olen heilunut salilla vasta vajaat kolme kuukautta, mutta esimerkiksi jalkaprässissä nousee jo 40 kiloa enemmän kuin ensimmäisillä kerroilla. Paras onnistumisen tunne tuli kuitenkin silloin kun vedin vahingossa leuan Henkan vanhempien leuanvetotangossa heiluessani. En ole onnistunut vetämään yhtäkään leukaa sitten lapsuusvuosien, vaikka se onkin ollut tavoitteenani jo pitkään. Nyt onnistuin! Kiitos salitreeni! Kropassakin näkyy jo pieniä muutoksia parempaan suuntaan ja on aina yhtä hauskaa löytää uusia lihaksia.

Toivotaan että sali-innostukseni ei ole katoavaa sorttia ja motivaatio pysyy yllä alkuhuuman jälkeenkin. En tosin tiedä voidaanko enää puhua varsinaisesti alkuhuumasta, kun salitreeniä on takana tosiaan jo melkein kolme kuukautta. Salikorttini on vielä yhdeksän kuukautta voimassa ja haluan ottaa siitä kaiken ilon irti.

Vaikken ole tehnyt vähään aikaan ratsastuspostauksia, niin olen kyllä yhä edelleen ajanut joka lauantaiaamu tallille ratsastustunnille. Postauksen kuvituksena toimii Henkan eräänä lauantaina räpsimät kuvat minusta ja jättiläistammasta nimeltä Sylvi. Maneesin valaistus ei ole paras mahdollinen kuvausta varten, joten antakaa anteeksi kuvien rakeisuus. Ratsastin kuvauskerralla ensimmäistä kertaa sympaattisella Sylvillä ja tykästyin kilttiin tammaan kovasti.

Pidän salitreenistä kovasti, mutta päälajini on edelleen ratsastus, sillä pidän siitä ehdottomasti eniten. Salitreeni tukee ratsastusharrastustani ja olen huomannut kehittyneeni yllättävän paljon ratsastajana sen jälkeen kun aloitin salitreenin. Se voi toki olla sattumaakin, mutta on salitreenillä varmasti ainakin jonkunlainen positiivinen vaikutus ratsastukseeni. Jos ei muuta niin ainakin vahvemmista ryhtilihaksista on hyötyä oikean asennon löytämiseen satulassa.

Salitreeni kulkee ja ratsastus on yhtä ihanaa kuin aina ennenkin, mutta jostain olen joutunut tinkimäänkin. Ulkoilu jää nykyään vähemmälle kun vietän suurimman osan treeniajastani neljän seinän sisällä kuntosalilla. Siinä missä lenkkeilin ennen kolme kertaa viikossa, saan raahattua itseni lenkkipolulle ehkä kerran viikossa.

Venyttelyn muistamisen kanssa on ollut vaikeuksia ja olen saanut tuntea sen nahoissani. Lauantaiaamun 30-45 minuutin venyttelysessio on jo rutiini, josta en suostu luopumaan, mutta yksi venyttelykerta viikossa on liian vähän. Yritänkin muistaa aina telkkaria katsellessani köpsähtää matolle venyttelemään, mutta kun en katso telkkaria enää läheskään niin paljon kuin ennen, jäävät telkkarin edessä suoritetut venyttelyhetket aika vähiin. Tähän täytyy keksiä joku ratkaisu.

Viime viikolla kävin anopin kanssa kehonkoostumusmittauksessa, jossa sain käteeni konkreettiset luvut siitä, mitä kropassani on tällä hetkellä meneillään. Kävin edellisen kerran Inbody-mittauksessa heinäkuun lopulla ja lukuja vertaillessa sain huomata, että muutoksia on tapahtunut niin hyvään kuin huonoonkin suuntaan. Lihasmassa on kasvanut etenkin käsissä, mikä on kiepsauttanut kehon tasapainon niin, että jalat ovat liian pienet/heikot verrattuna ylävartaloon. Puolieroja ei kuitenkaan edelleenkään ole, mikä on hyvä asia.

Mainitsin että muutoksia on tapahtunut myös huonoon suuntaan. Viskeraalisen eli sisäelinrasvan määrä on nimittäin kasvanut, mikä on tosi huono juttu. Ei lukema vieläkään ole mitenkään huono, mutta nousua on kuitenkin tapahtunut selvästi verrattuna edelliseen superhyvään arvoon, ja siihen on reagoitava. Ruokavalioni on muuttunut aika paljon Keravalle muutettuamme, ja nyt aion muuttaa sitä takaisin vähärasvaisempaan ja terveellisempään suuntaan.

Jatkossa aion pitää edelleen kiinni kolmesta salitreenistä ja vähintään yhdestä ratsastuskerrasta per viikko. Saliohjelmaa aion muuttaa hieman, sillä lihakset ovat tottuneet kolmessa kuukaudessa nykyiseen saliohjelmaani painojen lisäämisestä huolimatta, ja uskon saavani parempia tuloksia näkyviin kun muutan vähän liikkeitä. Ja onhan se mielekkäämpääkin muuttaa ohjelmaa välillä eikä aina hinkata niitä samoja liikkeitä viikosta toiseen. Jospa löytäisin itsestäni taas uusia lihaksia, joita härnätä.

Salitreenin ja ratsastuksen lisäksi yritän patistaa itseni lenkille useammin, jotta saan hieman lisää treeniä jaloilleni. Toisinaan voin mennä vaikka vain kävelemään, ihan vaan siksi että saan enemmän raitista ilmaa. Toisaalta jos ulkoilu ei nappaa huonon sään vuoksi (milloinkas se on minua ennenkään estänyt..?), olen innostunut myös polkemaan anoppilan kuntopyörällä. Päälle vielä vähän kahvakuulan heilutusta niin tehokas kotitreeni on valmis.

Viskeraalisen rasvan määrää haluan tosiaan laskea, vaikkei se vielä mitenkään korkealla olekaan. Haluan arvon kuitenkin takaisin sinne missä se olikin, joten ruokavalioon täytyy kiinnittää huomiota. Ja se venyttelykin pitää muistaa. Anopin kanssa on ollut puhetta myös sulkapallopeleistä, ja kieltämättä yksi erilainen aerobinen treeni toisi kaivattua vaihtelua treenipäiväkirjaan.

Kas näillä mennään seuraavat kuukaudet ja katsotaan sitten taas onko aihetta muuttaa jotakin. Miltä sinun treenipäiväkirjasi näyttää? Kaipaatko vaihtelua treenimääriin tai aiotko kenties kokeilla jotakin ihan uutta lajia? Ja miten on venyttelyn laita, sanokaa etten ole ainoa jonka on vaikea muistaa kehonhuollon tärkeys.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Veera Bianca lauantai, marraskuu 30, 2013 at 20:45

    Voi näitä kuvia katsoessa tuli niin kaipuu hevosen selkään!

    • Reply Maria sunnuntai, joulukuu 1, 2013 at 00:13

      Tätä juttua lukiessa ois tehnyt mieli hautatua maan sisään.. 😀
      Oma liikkuminen on jäänyt tosi vähälle, lenkkeilen kyllä jonkin verran ja nimenomaan pitkiä lenkkejä, mutta varsinkin nyt marraskuu on kaatanut lähinnä sinne sohvan pohjalle. Ehkäpä tästä jutusta saisi innostusta omaankin hyvinvointiin 🙂
      Sie olet kyllä näiden blogikirjoitusten perusteella tasapainossa itses ja elämäs kanssa 🙂 Jotenkin tosi motivoivaa lueskella ruokajuttujen lisäksi tästä siun kuntoilustas, ei ole itselläkään enää tekosyytä: ”mut mie vaan niin rakastan ruokaa” 😀

      No, olen mie saanut 6 kg pois syksyn aikana, mutta jos tuon liikunnan lisäisin niin vois nuo löllykätkin hävitä 😉 nimimerkillä kahvakuula ovikiilana ja hulavanne makkarin sisustuselementtinä..

      • Reply Martina sunnuntai, joulukuu 1, 2013 at 15:14

        Älähän nyt hautaudu minnekään, 6 kilon painonpudotus syksyn aikana on upea suoritus ja pitkät lenkit parasta rasvanpolttoliikuntaa. Tämä pimeä vuodenaika on vaikeaa aikaa varmasti meille kaikille, siksi julkaisinkin tämän liikuntapostauksen nyt antamaan motivaatiota niin teille kaikille ihanille lukijoille kuin minulle itsellenikin. Voin muuten kertoa, että yksi parhaista motivaation lähteistä on kehonkoostumusmittaus. Sen jälkeen suorastaan janoaa terveellistä elämää, oli tulokset sitten hyviä tai huonoja.

        Kiitos kauniista sanoista, on kiva kuulla että vaikutan tasapainoiselta tyypiltä. 😀 Aina ei nimittäin siltä tunnu ja välillä olen todella hukassa itseni ja kriisieni kanssa. Toisaalta tunnen itseni hyvin ja tiedän milloin tarvitsen hikiliikuntaa, milloin lepoa ja milloin mitäkin. Niin se tasapaino löytyy taas nopeasti.

        Ruoan ystävänä on kieltämättä hieman haasteellista pitää linjat edes jotenkin kunnossa, ja koska en osaa olla ilman hyvää ruokaa, täytyy minun liikkua paljon. Onneksi olen löytänyt lajit joista pidän, enkä esimerkiksi ratsastaessa edes tajua urheilevani. Sykemittari, hiki, kipeät lihakset ja väsymys kuitenkin kertovat, että ratsastustunti on liikuntaa parhaimmillaan, ainakin minulle. 🙂

    • Reply Martina sunnuntai, joulukuu 1, 2013 at 15:01

      Mullekin tuli, vaikka edellisestä ratsastuskerrasta on vasta tarkalleen ottaen 8 päivää. 🙂

    Leave a Reply