V niin kuin Viini

Viimeistä viedään. Aakkospostaussarjassa nimittäin, sillä nyt ollaan päästy jo V-kirjaimeen asti ja tähän aion sarjan lopettaa, sillä mieleeni ei tule kovin montaa X:llä tai Z:lla alkavaa ruokaa. V saa kunnian päättää pitkään jatkuneen sarjan, ja mikä olisikaan sen parempi aihe, kuin lähes kaikkiin ruokahetkiin olennaisena osana liittyvä viini.

Viini kruunaa ruoan ja tuo sen parhaat puolet esiin. Hyvään illalliseen kuuluu huolella valittu viini, tai pikemminkin viinit monikossa, sillä jokainen ruokalaji ansaitsee juuri sille sopivan ruokajuoman. Viini kuuluu myös juhlahetkiin, sillä mikään muu ei saa juhlafiilistä nousemaan yhtä tehokkaasti kuin kippistäminen lasillisella kuohuvaa. Minulle viini on myös seurustelujuoma ja otankin siiderin, oluen tai lonkeron sijaan usein mieluummin lasillisen viiniä.

Olen yrittänyt opetella viinitietoutta, sillä haluaisin kovasti tietää kaiken tuosta jumalten juomasta. Haluaisin osata yhdistellä viinejä ruokien kanssa ja ymmärtää niiden pienet ja suuret erot. Kirjoittelin tänne blogiin taannoin viinimuistiinpanoja eri rypälelajikkeista (postaukset täällä ja täällä), ja viiniopiskelu on jatkunut Viini-lehden parissa sekä painamalla mieleen lempiviinien nimiä, viinialueita ja muuta olennaista. Viinikurssi odottelee vielä jossain tulevaisuudessa, samoin ne viinitilavierailut joista haaveilen harva se päivä.

Valkoviinit ja kuohuviinit mielletään usein kuuluvaksi kesään siinä missä punaviini on talvijuoma. Yleisenä totuutena pidetään yhä myös sitä, että kalan kanssa pitää juoda valkoviiniä ja pihvin kanssa punaviiniä. Jotain perää näissä väitteissä ehkä onkin, mutta minä en halua olla ihan näin ehdoton viinien luokittelun kanssa.

Keväällä ja kesällä kuluu kyllä enemmän kuohuvaa ja valkoista kuin talvella, mutta sopivasti viilennetty kevyt punaviinikin maistuu kesäterassilla melkoisen makoisalta. Ja sama toisinpäin, talvella saa ja pitää juoda myös valkoviiniä. Hyvä esimerkki on joulu, jolloin monessa kodissa tarjoillaan alkuruokien kanssa valkoviiniä ja sitten vasta punaista. Ja mitä olisi uusivuosi ilman kuohuviiniä? Eihän siis hylätä vaaleita viinejä ihan kokonaan talveksi ja muistetaan se punaviini kesähelteilläkin.

Yksi asia, johon olen vasta viime aikoina herännyt ja joka meinaa silti yhä unohtua on jälkiruokaviinit. Mikään ei ole parempaa kuin hyvin valmistettu jälkiruoka siihen täydellisesti sopivan jälkkäriviinin kanssa. Kahvin voi juoda sitten lopuksi vaikkapa pienen suklaakonvehdin kanssa.

Jos jotain olen oppinut tässä viiniasioita hissukseen opetellessani niin sen, että viinimaailma on loputon aarreaitta. Viinitietoutta on niin paljon, että sen omaksumiseen saa kulumaan vaikka koko loppuelämänsä, eikä siltikään ole vielä oppinut kaikkea. Viinit ovat kiehtovia, ne sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen ja kruunaavat monta hienoa hetkeä ihmisen elämässä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply