Parilla

Keilailun jälkeen maistuu pihvi. Näin totesimme kaverin kolmekymppisillä kun astelimme tunnin keilaamisen jälkeen Parillaan illalliselle. Yli kymmenhenkinen porukkamme istuutui pitkän pöydän ääreen tutkimaan ruokalistoja ja pian olimme kertoneet tilauksemme tarjoilijalle. Pelkäsin hieman että näin ison porukan palveleminen kiireisimpään ruuhka-aikaan lauantai-iltana saattaisi kestää tovin jos toisenkin, mutta homma pelasikin mukavan ripeästi ja sujuvasti läpi koko illallisen.

Pian pöytäämme kannettiin alkupalaksi leipää, oliiveja ja levitettä. Muistin jo edelliseltä kerralta, että alkupalat ovat täällä todella herkullisia, joten leivän kimppuun mars! Enkä muistanut väärin, rapeakuorinen leipä oli sisältä ihanan pehmeää ja sen pinnalla olevat suolakiteet maistuivat kivalta suussa. Valkosipuliset oliivit olivat herkkua, samoin niiden vieressä köllöttävä ihana yrttinen levite. Nam.

Vaikka tiesimme pöytään kannettavan leipää ja oliivia, halusimme tilata myös listalta hieman alkupalaa. Otimme Henkan kanssa puoliksi pienen naposteluannoksen, jossa oli kaikkea kivaa pientä friteerattua syötävää dippikastikkeiden kera.

Pääruoaksi otimme molemmat kotimaista härän sisäfileetä chili-bearnaisekastikkeella. Minä otin lisukkeeksi ranskalaiset ja Henkka lohkoperunat. Pihvi oli oikein maukasta ja bearnaisekastike toimii aina. Chili oli köntsänä pihvin päällä ja sitä oli ainakin minun makuuni juuri sopivasti.

Pihvin kaverina joimme Austalialaista shirazia ja viinivalinta sopi pihvin kaveriksi kuin suolakiteet leivän päälle (alkupalaleipä mielessäin vieläkin..). Myös vesikannua täytettiin kiitettävästi, joten palvelu pelasi kaikin puolin varsin moitteettomasti.

Myös muiden annokset näyttivät herkullisilta, vaikkakin annoksissa oli hieman epätasalaatua. Toisen lehtipihvin päällä näytti olevan sopiva määrä sulanutta maustevoita, kun taas toisella oli valtava sulamaton voiköntsä samaisen lehtipihviannoksen päällä. Pikkujuttuja kuitenkin tällaiset, pääasia että ruoka oli hyvää ja palvelu pelasi. Jono ravintolan ulkopuolella oli lähtiessämme melkoinen, joten suosittelen tekemään pöytävarauksen mikäli haluat herkutella Flamingon Parillassa lauantai-iltana.

Jälkiruokalistaa emme edes katsoneet ravintolassa ollessamme, sillä olimme siirtymässä synttärisankarin kotiin jossa meitä odotti synttärikakku. Ja iso laatikollinen karkkia. Oi voi miten hyvältä karkki maistuikaan tuona iltana.. En käsitä mistä se makeanhimo, tai oikeastaan karkinhimo iski. Välillä vaan tekee mieli ahmia karkkia ja silloin ei oikeastaan haittaa jos on kaverin sohvalla ison karkkikulhon äärellä. Lucky me!

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply