”Kenties kaunis on ja vallaton..”, Amsterdam

Lauantaipäivä Amsterdamissa jatkuu Rijksmuseumin kanavataksipysäkillä, jossa pomppasimme seuraavan aluksen kyytiin. Samalla hetkellä kun istahdimme osittain avoimen paatin penkille, alkoi aurinko paistaa ja voi että miten ihanasti se lämmitti vielä syyskuun lopullakin. Ihana kesäinen hetki!

Alus lipui kaikessa rauhassa kohti Centraalia. Ohitimme hulppeat kanavan varrella olevat rakennukset, joiden hintaa saatoimme vain arvailla. Se on varmasti tosi paljon, nämähän muistuttavat sekä kooltaan että ulkonäöltään linnaa eikä sijaintikaan ole hullumpi. Ketäköhän näissä asuu?

Istuskelimme kanavaristeilijän kyydissä ja mietimme mitä tekisimme seuraavaksi. Centraalista lähtisi sinisen linjan alus, joka kiertäisi pitkän reitin muun muassa De Gooyer -tuulimyllyn ohi. Maisemat olisivat reitillä varmasti näkemisen arvoiset, mutta koska molemmat kameran akut vilkuttivat punaista ja laturi jäi tietenkin kotiin, päätimme nousta maihin Centraalissa ja käppäillä siitä eilen bongaamaamme kamerakauppaan ostamaan geelipäiseltä myyjältä uuden vara-akun. Sille on aina käyttöä.

Nousimme siis maihin Centraalissa ja lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Nälkä alkoi kurnia jo vatsassa, joten päätimme suunnata kamerakaupan jälkeen Rembrandtpleinille siihen ihanaan italialaiseen ravintolaan, jossa nautimme eilen lasilliset punaviiniä. Istuimme ravintolan terassilla pitkän tovin herkutellen italialaisella ruoalla ja kannullisella talon punaviiniä. Sillä hetkellä elämä maistui aika makealle. Täydellinen lomatunnelma.

15 sillan silta

Ihanan lounaan jälkeen tallustelimme lyhyen matkan päähän 15 sillan sillalle, eli sillalle, josta sanotaan näkyvän 15 muuta siltaa. Me emme ihan niin monta siltaa bonganneet, sillä silmämme eivät kyenneet näkemään niin kauas kanavaa pitkin, kuin sillalta olisi voinut nähdä vaikkapa kiikarin avulla. Kyllä tästä silti varmasti on yhteys 15 muulle sillalle, en epäile yhtään.

Siltoja Amsterdamissa on yli 1200 ja ilahduttavan moni niistä on vanhoja pyöreitä kivisiltoja. Yksi kuuluisimmista silloista on valkoinen Amstelin ylittävä Magere Brug. Ja tosiaan, siltoja täällä tarvitaankin, jotta päästään lukuisien kanavien ylitse. Kolme pääkanavaa ovat nimeltään Herengracht, Keizersgracht ja Prinsengracht, eli vaatimattomasti Herrojen kanava, Keisarien kanava ja Prinssien kanava. Sisimpänä on Singel-kanava ja pohjoisessa kohdassa josta kolme pääkanavaa lähtee, on kaikkien kanavien äiti Brouwersgracht.

Kanavien ja siltojen lisäksi yksi Amsterdamin maisemaa leimaava ominaispiirre ovat hassut kapeat, korkeat ja vinot talot. Kapeus ja korkeus selittyy sillä, että aikoinaan taloja verotettiin niiden viemän katutilan mukaan, ja silloinhan kannattaa toki tehdä mahdollisimman vähän katutilaa vievä kapea, taaksepäin pitkä ja korkea talo.

Talojen vinous selittyy osittain sillä, että maaperä on pehmeää suota eivätkä vanhat puiset paalutukset ole kestäneet aikojen saatossa, vaan paalut ovat mädäntyneet maahan saaden vanhat talot lysähtämään kasaan. Vanhoja puupaaluja on korvattu teräksisillä, mutta se ei ole ehtinyt pelastaa kaikkia talovanhuksia, vaan osa vanhoista taloista on melko pelottavasti joka suuntaan vinksallaan. Nyt jos susi tulisi puhkumaan ja puhaltamaan talon nurin, niin varmasti kaatuisi!

Talot on myös rakennettu tarkoituksella kadulle tai kanavaan päin kaltevaksi, jotta yläkerroksiin on voitu nostaa tavaraa vinssillä talon ulkopuolelta. Kalteva talo myös näyttää isommalta ja sehän on tietysti hieno juttu, jos oma talo näyttää isommalta kuin naapurin talo. Mitä sitten jos se vinoudessaan kaatuu kanavaan tai kadulle. Vuonna 1565 talojen kaltevuudelle asetettiin raja-arvo, jottei homma menisi ihan överiksi.

Kun olimme ihmetelleet 15 sillan siltaa tarpeeksi, lähdimme talsimaan kaikessa rauhassa kohti hotellia. Teimme muutaman pienen ostoksen matkan varrella ja hymyilimme pilvien välistä näyttäytyvälle auringolle.

Lassella oli ollut omat bileet. Hyviä muuten nuo Malibu-juomat. Kuulemma.

Hotellilla laittauduimme valmiiksi illallista varten ja ehdinpä minä nauttia hetken myös ihanasta toimettomuudesta lempipaikallani hotellihuoneen ikkunalaudalla. Katselin kadun tapahtumia hyvä juoma kädessäni ja taisinpa herkutella vähän suklaallakin, vaikka illallinen olisi jo parin tunnin päästä. Laittautumisen jälkeen lähdimme taas hyvissä ajoin kaupungille talsimaan tavoitteenamme etsiä jälleen joku kiva aperitiivipaikka.

Pienen kävelykierroksen jälkeen astuimme sisään rokkibaariin, jossa vanha Bonjovi-fani fiilisteli seinällä olevia julisteita ja kaiuttimista parhaillaan pauhaavaa musiikkia. Siemailimme Gin Tonicia, katselimme musiikkivideoita ja puhuimme niitä näitä, musiikista enimmäkseen, josta puhuimme jostain syystä melko paljon tällä reissulla. Tilasimme vielä toiset juomat, sillä rokkibaarin meininki tuntui sillä hetkellä parhaalta mitä Amsterdam voi meille tarjota. Baarin nurkkapöydässä oli oikeasti tosi kivaa, tämä oli yksi lempihetkistäni koko reissulla.

Palasimme samaan paikkaan vielä jälkkäriviskille illallisen jälkeen, niin kovasti tykästyimme baarin fiilikseen. Illalla siellä haisi kaunein kukka kauniin maan, mistä tulee pieni miinus, mutta toisaalta kannabiksen tuoksua on melko mahdotonta paeta Amsterdamissa lauantai-iltana, etenkin jos haluaa nauttia viskiä baarin sisätiloissa. Eikä täällä haissut läheskään niin pahasti kuin monen kuppilan ulkopuolella, joten pääsimme aika vähillä hajuhaitoilla. Henkka ei tainnut edes huomata kukan tuoksua, ja minäkin unohdin sen pian.

Illallisen nautimme upeassa linnamaisessa In de Waagissa, josta kirjoitan ihan oman postauksen myöhemmin. Illallisen, öisen Amsterdamin ihailun ja jälkkäriviskin jälkeen suuntasimme Punaisten lyhtyjen alueen läpi kohti hotellia. Tänään ikkunoissa kekkaloivat tytöt eivät saaneet minua enää niin surulliseksi kuin eilen, sillä yritin ajatella, että jokainen heistä tekee työtään omasta tahdostaan, käärii siitä hyvät rahat ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti. Piste.

Takaisin hotellille päästyämme pistimme kylpyveden valumaan ja laitoimme Lushista ostamamme oranssin huumaavan tuoksuisen kylpypalan veteen. Pian pääsimme rentoutumaan ihanan tuoksuiseen kuumaan kylpyyn skumppalasi kädessä ja voi että miten makealta elämä maistuikaan, vaikka kytemässä oleva flunssa saikin oloni hieman huonovointiseksi. Lämpimän kylvyn jälkeen uni maistui ja niin oli lauantai Amsterdamissa saatu päätökseen. Huomenna olisi edessä vielä kiva pitkä päivä kaupungilla ennen iltalentoa, joten mukavaa lomailua on onneksi tiedossa vielä melkein koko päivän verran.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply