Salipäiväkirja

Pidän kovasti liikunnasta ja urheilenkin ehkä jopa keskivertokansalaista enemmän, tai ainakin hyvin keskiverrosti. Käyn vähintään kerran viikossa ratsastamassa, lenkkeilen juosten, kävellen ja sauvojen kanssa, teen erilaisia jumppia ja treenejä kotona, zumbaan, venyttelen, kokeilen kaikkea uutta ja olen oppinut nauttimaan hikoilusta. Yksi erikoinen yksityiskohta treenaamisessani on kuitenkin ollut. En ole koskaan käynyt salilla.

Tai no olen kyllä käynyt istumassa kuntosalilaitteiden päällä koulun liikuntatunnin aikana juoruillen samalla viereisessä laitteessa istuvan ystävän kanssa. Olen myös kokeillut joitakin laitteita risteilyaluksen salilla (ei ollut muuten yhtään pöllömmät maisemat treenata Karibianmeren aalloilla), mutta varsinaista salitreeniohjelmaa minulla ei ole koskaan ollut, mikäli kotona käsipainojen, leuanvetotangon ja tuolin avulla toteutettavaa P90X-treeniä ei lasketa.

En kuitenkaan ole ollut millään lailla salitreeniä vastaan. Minun ei vaan ole tullut hankittua salikorttia. Olen kyllä ajatellut, että hommaan jonain päivänä salijäsenyyden, mutta aikataulu treenin aloittamiselle on ollut avoin. Kunnes tänä kesänä päätin hankkia heti muuton jälkeen salijäsenyyden. Päätin käyttää uuden kodin lähellä olevaa salia, jota kaverikin on kehunut, mutta suunnitelmat menivät uusiksi kun löysin tarjouksen salille, jolla Henkkakin käy. Näin hyvää tarjousta ei voi jättää väliin ja nyt voimme treenata yhdessä. Mikäs sen mukavampaa.

Vuoden salikortin ostaminen hirvitti hieman, sillä enhän voinut tietää pidänkö salitreenistä vai jääkö kortti lojumaan käyttämättömänä muutaman treenikerran jälkeen. Minut paremmin tuntevat sanoivat, että tykkään varmasti salitreenistä kun liikun muutenkin paljon ja olen tehnyt kotona rankkojakin punttitreenejä. Arvelin itsekin, että voisin innostua uudesta harrastuksestani, mutten osannut kuvitellakaan miten paljon tykkäisin touhusta jo heti ekoissa treeneissä.

Pompin töistä innokkaasti salille, jossa rekisteröin korttini ja ensimmäinen treeni sai alkaa. Näytin varmasti eksyneeltä norsunpoikaselta pällistellessäni kuntosalilaitteita ja vilkuillessani sivusilmällä kanssatreenaajiani. Sekasalin puolella oli isoja äijiä ja heidän joukkoonsa uskaltautuvat naiset näyttivät olevan todella timmejä punttimimmejä. Naisten puolelta löytyy kenties enemmän tavallisen näköisiä naisia, mutta toisaalta miksi erotella miehet ja naiset erikseen? Naiset voivat tehdä ihan samoja juttuja kuin miehetkin, joten sinne vaan lihaskimppujen sekaan nostelemaan minipainoja. Kyllä se tästä.

Tosiaan, salilla jolla käyn on sekasalin lisäksi naisten puoli, jossa voi kökkiä rauhassa ilman pelkoa miesten tuijotuksesta (ihan niin kuin tämän norsun kohdalla sitä pelkoa olisi muutenkaan). Naisten puoli on kiva myös siksi, että huivipäiset ystävämme voivat treenata siellä uskontonsa ja kulttuurisääntöjensä puitteissa. Naisten salille ei pääse kuin naisten salikortilla, ja sama homma pätee naisten pukuhuoneessa. Tänne uskaltaa tulla treenaamaan vaikka keskellä yötäkin ilman pelkoa suihkuun hiipivästä tirkistelijästä.

Nyt kun treenaan Henkan kanssa, käytämme luonnollisesti sekasalin palveluita ja yritän parhaani mukaan sulautua teräspakaraisten naisten ja kirjahyllyn kokoisten miesten joukkoon. Sainkin pian huomata, ettei treenatessa juuri tule katsoneeksi muita kun on niin keskittynyt omaan tekemiseensä. Ja sen verran mitä satuin taukojen aikana huomaamaan, niin olihan siellä ihan kaiken kokoisia ja -ikäisiä treenaajia. Oli möhömahaa ja vanhempaa mummoa treenaamassa sulassa sovussa keskenään.

Me aloitimme treenimme luonnollisesti alkulämmittelyllä ja testasimme sekä juoksumattoa että crosstraineria. Hiki lähtikin virtaamaan lupaavasti ja kun alkuverkat oli tehty aloimme käydä läpi Henkan saliohjelman mukaista selkä- ja hartiatreeniä, jota minäkin noudattaisin ainakin alkuun pienemmillä painoilla tosin. Myöhemmin kun pääsen jyvälle voin fiksata ohjelmasta enemmän oman näköiseni jos on tarvis.

Teimme peräti kymmenen eri liikettä, jotta pääsin testaamaan mahdollisimman montaa liikettä Henkan valvovan silmän alla, ennen kuin tulen säätämään tänne itsekseni. On hyvä että joku katsoo että tekniikka on heti alkuun kunnossa, etten tule rikkoneeksi itseäni väärillä liikeradoilla. Se olisi aika tyypillistä minua. Tein jokaista liikettä kaksi kertaa, joista ensimmäiset tein hyvin kevyillä painoilla. Kun liikerata oli kunnossa nostin hieman painoja, mutta aika hissutellenhan nämä ekat treenit ovat menneet. Hyvä niin, vaikka olenkin hieman malttamaton ja odotan vaan että pääsen runttaamaan kunnolla isoilla painoilla.

Osa liikkeistä oli tuttuja kotitreenistä, joten ne sain tehtyä heti alkuun kunnolla. Oli ihanaa ladata harjoituskierroksen jälkeen painoja niin paljon, että lihakset tärisee, naama vääntyy irvistykseen ja taisipa sieltä muutama hiljainen kirosanakin livahtaa ilmoille. Henkka yritti toppuutella ja nauroi vaan, että jollain on huomenna paikat kipeänä. Mutta pitäähän salitreenin tuntuakin! Sitä minä tulin tänne hakemaankin, kunnon poltetta lihaksiin, isoja painoja ja itseni ylittämistä.

Aika salilla kului kuin siivillä ja totesin viihtyväni salilla erittäin hyvin. Tokaisinkin Henkalle, että jos tämä on aina näin kivaa, niin minä tulen tänne joka päivä. Alkuhuumaa, tiedän, mutta toivotaan että kipinä jatkuu alun jälkeenkin ja saan tästä itselleni uuden kivan harrastuksen. Parasta olisikin, kortti kun on tosiaan voimassa sen 12 kuukautta ja kaikki on jo maksettu.

Innokas treenaaja ei malttanut lopettaa liikkumista vielä yli tunnin kestäneeseen salitreeniin vaan tyrkkäsin laukkuni Henkan mukaan autoon ja hölkkäsin salilta kotiin. Matkaan meni sopivasti vajaa puoli tuntia (20 minuuttia juoksua plus 5 minuutin loppukävely) ja se sisälsi yhden kivasti hapottavan ylämäenkin. Kotona hörppäsin lasin maitoa palkkariksi, nautin treenin jälkeisestä suihkusta, valmistin meille iltaruokaa (rrroteiinia!) ja pakkasin treenikassin valmiiksi huomista varten.

Seuraava treeni oli tosiaan heti seuraavana päivänä. Tänään olisi vuorossa jalat. Alkuverryttelyt tein crossarilla ja hien tultua pintaan siirryimme ihmettelemään jalkaprässiä. Tein taas ensimmäiset toistot melko pienillä painoilla, sillä oikeat liikeradat ovat tärkeät etenkin jalkatreenissä, sillä polveni eivät ole kaikista kestävintä laatua. Entuudestaan tutut liikkeet tein jälleen toisella kerralla sopivan tiukalta tuntuvilla painoilla, niin että lihaksissa tuntui mukava polte, mutta vaikeammissa liikkeissä himmailin ja tein monta toistoa pienillä painoilla. Kohta nämäkin liikkeet sujuvat niin hyvin että voin alkaa lisätä painoja ihan reilusti. Sitä odotellessa.

Treeni tuntui himmailusta huolimatta mukavasti lihaksissa ja etenkin etureidet olivat aika väsyneet kun astuimme salilta kadulle. Päätin kuitenkin yrittää hölkötellä jumijaloillani kotiin ja alkukankeuden jälkeen askel vetreytyi ja juoksu tuntui viimeisillä metreillä jopa ihan hyvältä. Ylämäki oli yhtä tuskaa ja sain taistella jokaisella askeleella etten siirry käyntiin. Tai siis ala kävellä, niin kai se ihmisten kohdalla pitää sanoa (heppatyttö täällä moi!), mutta alamäessä askel rullasi mukavan letkeästi. Hyvät loppuverryttelyt oli, täytyy nauttia näistä vielä nämä muutamat viimeiset kerrat kun asun tarpeeksi lähellä salia. Järvenpäähän tai Keravalle asti en taida Helsingin salilta juosta, vaikka vähän hullu olenkin.

Kahden treenipäivän jälkeen tulikin viiden päivän salitauko kun juhlimme vuosipäiväämme, otin kaiken irti syksyn aurinkoisista päivistä käymällä salin sijaan ulkona juoksemassa ja muuttolaattikoiden pakkaaminen, ratsastus ja blogihommatkin ovat vieneet aikaa. Viiden päivän tauon jälkeen paloin halusta astua taas salille ja niinpä sovimme treenitreffit maanantaille.

Tänään tarkoituksenamme oli käydä läpi kolmijakoisen ohjelman viimeinen setti, joka käsittelee kaikkia heikkoja kohtiani, eli rintalihaksia, hauiksia ja ojentajia. Kyseiset lihakset puuttuvat minulta käytännössä kokonaan, sillä niitä ei juuri tule käytettyä niisä lajeissa joita harrastan. Kova treeni olisi siis tiedossa, vähän jopa hirvitti miten selviän tästä ja löydänkö sekasalilta tarpeeksi pienet painot rimpulakäsieni treenaamiseen.

Alkuverkat teimme tällä kertaa soutulaitteessa ja sitten lähdettiinkin heti runttaamaan rintalihaksia. Oivoivoi miten kivasti se poltteli. Sanoin jo ensimmäisen liikkeen aikana, että nyt muuten tulee lihakset kipeäksi ja niinhän siinä kävi. Kädet muuttuivat treenin edetessä yhä enemmän makaroniksi ja hiusten pesu oli treenin jälkeen vaikeaa. Seuraava aamu meni ihmetellessä kun aivan uudet kohdat kehosta olivat kipeinä. Onko tässäkin kohtaa muka joku lihas? Töissä jopa papereiden rei’ittäminen oli kipeillä käsillä hankalaa. Useamman kuin viiden paperin rei’ittäminen vaati onnistuakseen kaksi kättä ja oudon asennon. Toimistotyökin voi näköjään olla tietyissä olosuhteissa fyysisesti haastavaa..

Koska tänään oli käsipäivä ja kenties viimeinen kimppatreeni Henkan kanssa Helsingissä asuessamme, päätin hölkötellä kotiin vielä viimeisen kerran siitä huolimatta, että sisäreidet ja lonkankoukistajat olivat aivan jumissa lauantaisen ratsastustunnin jäljiltä (istuntatunti ilman jalustimia Iirolla on asia, jota tuskin kukaan tallilainen haluaa osuvan omalle kohdalleen ja sen jälkeen tietää kyllä ratsastaneensa).

Ajattelen että jumittavat kinttuni kyllä aukeavat kun hölköttelen rauhallisesti, mutta ilmeisesti kiristävät lihakset vetivät juoksutekniikan niin solmuun (tai sitten olen juossut liikaa viime aikoina), että ystäväni penikka tuli tosi kipeäksi ja jouduin antamaan sille sekä kylmähoitoa, venyttelyä että Mobilatia (vai olikohan se Voltarenia…no ihan sama), jotta särky lakkaisi. Tällä viikolla tämä tyttö ei muuten juokse enää askeltakaan. Henkkakin kysyi tuskaani katsoessaan, että miksi sä juokset kun sua ei selvästikään ole tehty juoksijaksi? Niinpä, mutta kun olen itsepäinen ja juokseminen on parhaimmillaan tosi ihanaa. Minähän en luovuta, mutta pienen tauon aion pitää, sillä halusin olla kävelykunnossa seuraavana viikonloppuna Amsterdamissa.

Tänä maanantaina salilla oli jonkun verran ensikertalaisia ja minä JO VIIKON käyneenä tunsin itseni melkein konkariksi. Avasin eräälle juuri salille rekisteröityneelle tytölle naisten pukuhuoneen oven, sillä hänen korttinsa toimisi vasta huomenna. Täällä mä vaan autan muita ja tiedän mistä löytyy mitäkin. Kuulun jo selvästi kalustoon. Hah..

Mutta oikeasti, nautin jo nyt suunnattomasti salin tunnelmasta enkä millään haluaisi lähteä sieltä treenin jälkeen pois. Kaverit taisivat olla oikeassa ennustaessaan, että innostun varmasti salitreenistä. Nyt ainakin tuntuu tosi hyvälle ja toivon että alkuhuuman jälkeenkin into riittää salille raahautumiseen. Täytyy vaan muistaa miten hyvä olo treenin jälkeen tulee ja treenikassi lennähtää kuin itsestään keikkumaan olalle.

(P.S. Näiden kahden treeniviikon jälkeen salilla käymiseen tuli inhottava parin viikon tauko, jolloin kärsin ensin syysflunssasta ja heti sen perään jouduin viikon liikuntakieltoon hammasleikkauksen takia. Voitte arvata että harmitti ja hinku liikkumaan oli kova. No, motivaatio on ainakin kohdallaan kun pääsen tauon jälkeen taas urheilemaan! Ja ehkäpä pieni pakkolepo liikunnasta on tehnyt ihan hyvää duracellpupulle, joka ei meinaa aina muistaa levon tärkeyttä.)

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply