Kesämuistelot

Lempikidutuspaikastani eli Toinen jalka Italiassa -blogista lennähti Keltaiseen keittiöön hauska haaste. Ennen kuin kerron itse haasteesta enemmän, voisin hieman perustella tuota karulta kuulostavaa luonnehdintaa, jossa tuomitsin Taitsin blogin kidutuspaikaksi. Kyseessä on nimittäin positiivisella tavalla kituminen, joten uskalla vaan painaa linkkiä ja kurkata blogiin. Lupaan ettei sieltä löydy mitään ikävää.

Taitsin blogista löytyviä ihania Italia-juttuja lukiessa matkakuume alkaa polttaa jossain sisimmässä niin kovasti, että eletään niitä hetkiä, kun tuntuu että on vaan ihan pakko päästä Italiaan. Kyseessä ei ole mikään ”Olispa kiva käydä joskus tuolla” vaan ennemminkin ”Mun on pakko päästä Italiaan nyt heti tai mä kuolen”. Ja silti huomaan yhä vaan olevani jumissa Suomessa. Kitumista sanon minä, mutta palkitsevaa ainakin sitten kun koittaa vihdoin se hetki, kun lentokone laskeutuu saapasmaan kamaralle mukanaan ikkunasta malttamattomana kurkkiva hymynaamainen Martina. Sitä odotellessa.

Mutta nyt siihen haasteeseen, jossa pääsen muistelemaan mennyttä kesää. Ideana on listata viisi asiaa, joita jään kaipaamaan kesästä 2013 ja viisi asiaa, joita en niinkään kaipaa. Otetaan ensin ne tylsät asiat ja mietitään sitten mitä kaikkea ihanaa kesään 2013 kuului. En heitä haastetta tällä kertaa mihinkään tiettyyn blogiin, mutta toivon että joku nappaisi sen tästä ja tekisi omat kesämuistelot blogiinsa. On varmasti hauska lukea vielä paljon myöhemminkin minkälainen oli minun kesäni 2013.

En kaipaa:

– Sitä kammottavaa hammassärkyä, joka herätti minut eräänä kesäkuisena yönä. Hammas juurihoidettiin päivystyksessä ja napsin sen jälkeen muutaman päivän vahvoja särkylääkkeitä. Juuri kun luulin, että pahin on ohi, levisi tulehdus korvakäytävään ja oli pakko aloittaa antibioottikuuri, joka ajoittui juuri sopivasti juhannukseksi. Eikä tässä vielä kaikki, sillä hampaan juurihoitanut lääkäri kirjoitti lähetteen erikoishammaslääkärille, joka tuomitsi hampaan kuolemaan. Musta tulee siis syksyn mittaan tekarimummo. Oujee.

– Liian trooppisia öitä, kun on niin kuuma ettei saa kunnolla nukuttua. Lomalla ja viikonloppuna se ei haitannut niinkään, mutta arkena ärsyttää jos yö menee hikisissä lakanoissa valveilla pyörimiseen. Tiedän ettei lämmöstä pitäisi valittaa, mutta rajansa kaikella. Jos olisin koko kesän lomalla ei kuumuudessa olisi mitään vikaa. Voisin nukkua päivisin vaikka rannalla tai riippukeinussa, mutta kun pitää yrittää pysyä hereillä ja työkykyisenä hikisessä toimistossa, niin kyllä sitä välillä tulee toivottua hieman viileämpiäkin päiviä.

– Talostressiä ja kaikkea siihen liittyvää. Voin kertoa että on kuulkaa koetellut ja pahasti. Onneksi alamme olla jo loppusuoralla.

– Sitä että olin koko kesän Suomessa. Vaikkei Suomen kesässä olekaan mitään vikaa, niin olisi ollut ihanaa jos äidin pikkutyttö olisi lähtenyt muille maille. Vaikkapa Italiaan, ihan vaan jonkun paikan mainitakseni..

– Vatsatauteja, jotka ilahduttivat minua kesän aikana peräti kahdesti ja tietenkin juuri silloin kun olisi ollut muutakin tekemistä. Perinteinen Kesäpäivä oli suunniteltu jo valmiiksi, mutta sen sijaan että olisin nauttinut ihanan kesäisestä lauantaista ystävän kanssa, makasin kuumeisessa oksutaudissa kotona. Tosi kivaa. Toinenkin mahapöpö päätti iskeä kaikista viikonpäivistä juuri lauantaina, ja koska olen äärimmäisen viisas ihminen, menin taudista huolimatta ratsastustunnille. Lääkettä vaan niin paljon että mahan toiminta lakkaa ja sitten sisulla hevosen selkään esteitä hyppimään. Ei se mitään jos taju meinaa lähteä. Turvallista matkaa ja silleen.

Kaipaan:

– Ihania kesän ratsastuskursseja. Kaksi estekurssia ja yksi istuntakurssi (postaukset näistäkin heppajutuista löytyy Hevostelua-tunnisteen alta) kuuluivat kesän parhaimmistoon, mutta myös Evon maastovaellus ja muut ratsastustunnit jäivät mieleen. Hevoskesä 2013, sitä se kyllä oli ja vaikka kurssit meinasivat viedä vararikkoon, oli se sen arvoista. Nyt on pää täynnä uusia oppeja ja muistojen arkistossa monta kivaa kokemusta.

Häitä Satulinnassa. Elokuun viimeisenä viikonloppuna vietettyjä juhlia voit käydä kurkkimassa täältä.

Dinner in the skyta, joka oli ihan mieletön kokemus korkeanpaikankammoiselle. Paniikkitunnelmien muuttuminen helpotukseksi on ihana tunne.

– Helsinki-kävelyjä, joita saimme tehtyä äidin kanssa ihan mukavasti tänäkin kesänä, vaikka talokiireitä onkin ollut vaikka muille jakaa. Mieleenpainuvin paikka tänä kesänä taisi olla hylättyjen huviloiden Kruunuvuori, vaikka aika mahdotonhan näitä retkiä on laittaa järjestykseen. Jokainen paikka on ollut omalla tavallaan uniikki. Kruunuvuoren aavekaupunki oli kuitenkin niin erilainen ja tunnelma siellä oli hyvin mieleenpainuva, että nostan sen siksi ihan hitusen muiden yläpuolelle, vaikka sainkin sieltä ikävän hyttysenpiston, joka tulehdutti koko nilkan.

– Ukkosia! Vaikka tämäkään ei ollut paras mahdollinen ukkoskesä, niin elokuun kesälomaviikkojen aikana oli muutama aivan ihana ukkosmyrsky. Graniittilinnassa nautitun illallisen jälkeinen myräkkä jäi erityisen hyvin mieleen. Sade alkoi kun olimme melkein kotiovella niin että saimme muutaman virkistävän sadepisaran päällemme, mutta pääsimme suojaan pahinta kaatosadetta. Siellä me sitten istuimme parvekkeella ihastellen päällemme vyöryvää ukkosta. Täydellistä.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Taitsi tiistai, syyskuu 24, 2013 at 19:18

    Voi Martina, kirjoititpa ihanasti pikku blogisestani.. Kaunis kiitos! Ja kiitos näistä elämältä ja kesältä maistuvista muistoista, näitä oli mukava lukea!

    • Reply Martina keskiviikko, syyskuu 25, 2013 at 08:46

      Olepa hyvä. 🙂 Tiedän että blogini lukijoiden joukossa on paljon Italia-faneja, joten ohjaan heidät mielelläni blogiisi nostattamaan matka- ja Italia-kuumetta. Sikäli mikäli he eivät siis ole jo löytäneet sinne jotain toista kautta. Kiitos kivasta haasteesta, näitä oli kiva miettiä!

    Leave a Reply