Häät Satulinnassa

Kesällä vietettyjen polttareiden jälkeen odotin jo kovasti sitä, että pääsemme tanssimaan polttarisankarimme ja hänen miehensä häitä. Vihdoin elokuun viimeisenä päivänä koitti se hetki kun starttasimme auton aamusella ja lähdimme ajamaan kohti Hirvensalmea. Perillä Satulinnassa olimme jo puolenpäivän aikaan, joten laittautumisen lisäksi ehdimme hyvin kierrellä paikkoja ja käydä moikkaamassa sulhasta ja muita kavereita upeassa 10-hengen rantamökissä. Morsian oli lähtenyt jo aikaisin aamulla valmistautumaan suurta päivää varten, joten hänet näimme ensimmäisen kerran vasta kirkossa. Ja voi hyvänen aika miten kaunis hän olikaan!

Ihan ensimmäiseksi paikalle saavuttuamme kirjauduimme sisään hotelliin ja kävimme viemässä tavaramme päärakennuksessa sijaitsevaan huoneeseemme. Rakennus oli ihan supersöpö, aula oli täynnä suloisia yksityiskohtia ja tunnelma talossa oli ihanan idyllinen. Pihassa nökötti vanha navettarakennus, jossa hääjuhlat pidettäisiin. Ja tuossa navetan ylisille vievällä sillalla on kuvattu myös erään Vain elämää -levyn kansi. Jep, tämä on juurikin se samainen Satulinna, jossa yksi lemppariohjelmistani on kuvattu.

Rannalta löytyi Siltsun maja, eli se puurakennus, jossa ohjelman lauluosuudet ja ruokailut on kuvattu. Ja näissä päärakennuksen huoneissa tähdetkin ovat majoittuneet. Päärakennuksen, navetan ja Siltsun majan (sillä on varmaan joku oikeakin nimi) lisäksi alueella on mökkejä, joita voi vuokrata. Hääpoppoon varaama 10-hengen mökki oli ainakin todella upea. Kyllä täällä voisi viettää useammankin kesäyön.

Vihkiminen tapahtui Hirvensalmen kirkossa noin viiden minuutin ajomatkan päässä Satulinnasta. Harmaasta graniitista ja tiilestä rakennettu kirkko oli kaunis, kenties yksi kauneimmista hääkirkoista joita olen nähnyt. Kirkko oli sisältä valoisa ja juuri passelin kokoinen niin, että isompikin seurue mahtuu paikalle, mutta tila ei jää kuitenkaan kolkoksi niin kuin isommissa kirkoissa helposti tapahtuu.

Vihkimisen jälkeen hääpari lähti kuvattavaksi ja me muut siirryimme pikkuhiljaa takaisin Satulinnaan, jossa toinen kuvaaja ikuisti häävieraat ja aikaa oli myös alueella kiertelyyn. Me kävimme nautiskelemassa loppukesän viimeisistä auringonsäteistä rantamökillä ja siirryimme sitten kohti navettarakennusta, jonka pihalla kilistelimme paikalle saapuneelle hääparille.

Sitten päästiin syömään ihanan vanhan navetan alakertaan, jonka hämyisä tunnelma sopi täydellisesti hääjuhlaan. Tarjolla olevista herkuista parhaalta maistui currylla maustettu broilerisalaatti sekä muikut. Myös sienisalaatti keräsi kehuja yhdessä ruokajuomana olleiden Lindemansin viinien kanssa. Oikein kelpo sapuskat oli, tuli melkein vedettyä ähkyt.

Vaikka viinit olivatkin tosi hyviä, pitää välillä muistaa nauttia myös vettä.

Syömisen, pihalla otettujen ryhmäkuvien, polttarikansioille naureskelun ja hääkakun leikkaamisen jälkeen aloimme pikkuhiljaa valua kohti navetan ylisiä, jossa bilebändi jo viritteli soittimiaan. Katsoimme häätanssin, tanssahtelimme hieman myös itse ja sikaribaarikin aukesi jossain vaiheessa iltaa.

Kyllä vain, vessafriikki kuvasi myös söpöt käymälät.

Syntymäpäiviään samana päivänä viettäneelle morsiamelle piti tietenkin myös laulaa ja häävieraista koostunut tyttökuoromme nimeltä ”Nuotin vieressä on tilaa” esitti niin tyylikkään musiikkiesityksen, että Vain elämää -tähdetkin olisivat kalvenneet sen rinnalla. Lauluna toimi tietenkin Aikuinen nainen ja voitte vain kuvitella miten kauniita sulosointuja rääyimme ilmoille.

Nämä koristeet minun olisi tehnyt mieli napata laukkuuni ja viedä enkeleistä pitävälle äidilleni.

Pöydät oli nimetty hääparille tärkeiden kaupunkien mukaan. Me istuimme Helsinki-pöydässä.

Esityksemme jäi onneksi vain siihen yhteen biisiin, vaikka toisaalta bilebändi olisikin saattanut kaivata tuuraajaa. Bändi soitti parhaaseen jammailuaikaan hitaita kappaleita yksi toisensa perään, vaikka heille esitettiin hääparinkin toimesta useampi toive soittaa jotain menevämpää. Porukka siirtyikin parempaa musiikkia odotellessaan navetan ulkopuolella sijaitsevaan majaan pössyttelemään sikareita samalla kun sisältä kuului laulu, jonka sanat menevät näin: ”Sä menit toiseen vuoteeseen, ja aloit kaiken uudelleen. Vaikka tiesitkin sen koskevan ja lopunkin murtavan.” En nyt varsinaisesti ole häämusiikin asiantuntija, mutta minä soittaisin rakkauden juhlassa ehkä hieman iloisempia ja paremmin teemaan sopivia biisejä.

Hapuileva bilebändi ei kuitenkaan saanut tunnelmaa latistumaan ja iltapalan jälkeen navetan ylisiltä kuului mieletön ryske kun hääväki pisti jalalla koreasti. Me painoimme päämme tyynyyn yhden jälkeen ja nukuimme makoisat unet herätäksemme aamulla sopivan aikaisin aamupalalle, jonka jälkeen lähdimme ajamaan kohti kotia naureskellen autossa eilisen juhlan muistoille.

Aamupalapöytä

Iloitsimme myös siitä, että rapula loisti poissaolollaan, vaikka erilaisia juomia olikin tullut nautittua useampi lasillinen. Hyvä niin, sillä kotiin päästyämme Henkka lähti raksahommiin ja minä pakkasin hiki päässä muuttolaatikoita hyräillen samalla Aikuista naista.

Täytyy sanoa, ettei syyskuu ole koskaan käynnistynyt näin iloisissa merkeissä! Hääjuhla oli ihan mahtava, hääpari kaunis (ja komea) kuin mikä, sää oli täydellinen (aurinko paistoi muttei ollut liian kuuma), hääporukka oli mitä parhain ja kaikki tuntui vain menevän ihan nappiin. Kyllä näin riemukkaan illan voimin jaksaa taas paahtaa kohti pimeää talvea. Vielä häiden jälkeisenä maanantainakin hymyilytti ja se on jo aika hyvin.

Näillä kavereilla taisi olla astetta rankemmat juhlat.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply tatjaana keskiviikko, syyskuu 18, 2013 at 16:28

    Pitääkä te Henkan kanssa häänne Helsingissä jossain hienossa hotellissa. Mieleeni pulpahti eräs ikävä muisto: poikani ja helsinkiläisen miniäni häitten jatkot vietettiin hotelli presidentin yökerhossa helmikuussa 2007 (menimme kaikki sinne klo 21.00 ja olimme ensimmäiset asiakkaat ko. yökerhossa sinä iltana ja saimme siis valita istumapaikat vapaasti) Meitä oli noin viisikymmentä henkilöä. Menimme vahingossa istumaan tupakkahuneeseen (kukaan meistä ei polta). Henkilökunta ei sanonut mitään. Noin tunnin kuluttua, jos joku vieraistamme oli esim. tanssimassa, pöytäämme tuli ventovieraita ihmisiä ja alkoivat polttaa tupakkaa. Yritin jonkin aikaa pitää paikkoja ja selitin näille ihmisille, että nää paikat on varattuja. Aina vaan tuli uusia tupakoitsijoita pöytiimme. Vasta noin kahden tunnin kuluttua joku heistä sanoi, että tää tila on tupakkahuone. Siinä vaiheessa henkilökunta yritti löytää meille toisia pöytiä, mutta tilanne oli jo niin huono, että suurin osa poistui paikalta. Hääpari kiipesi kerroksiin. Oli lauantai-ilta. Nykyään ei kai saa enää tupakoida missään ravintolassa. Silloin olin todella pettynyt siihen, että noin tasokkaassa ravintolassa henkilökunnalla ei ollut tilannetajua kertoa meille, että olette vahingossa majoittuneet tupakkahuoneeseen. Me olimme käyneet niin vähän ravintoloissa, että emme tienneet tupakkahuoneista mitään.
    Siis tää putkahti mieleeni.
    Pitäkää te häänne hienossa helsinkiläisravintolassa. Silloin ei varmaan satu tämänkaltaisia mokia.

    • Reply Martina torstai, syyskuu 19, 2013 at 08:12

      Voi ei miten kurja tuuri teillä on käynyt. Nykyään ravintoloissa ei saa enää polttaa, joten vastaavilta sattumuksilta pitäisi välttyä jatkossa. Ja mitä meidän häihin tulee, niin katsotaan sitä sitten kun asia on ajankohtainen. 🙂

      • Reply tatjaana torstai, syyskuu 19, 2013 at 08:33

        Alunperin, ennenkuin oma kurja muisto putkahti mieleeni, halusin sanoa, että mielestäni Sinulle sopii häät Helsingin keskustassa, tyylikkäässä viiden tähden hotellissa eikä missään ”alkeellisessa” maaseutupaikassa.

        • Reply Martina torstai, syyskuu 19, 2013 at 12:42

          Kiitos Tatjaana! On jotenkin kiva ja hauska kuulla, että miellät tyylikkäät hienoissa puitteissa vietettävät häät minulle ominaiseksi. Minä kun pidän itseäni vähän tällaisena hevosten parissa kuralätäkössä kasvaneena Vantaan tyttönä, enkä aina tiedä ansaitsenko mitään kovin hienoa. Viiden tähden hotelli kyllä kelpaisi paremmin kuin hyvin! 🙂

    Leave a Reply