Eräs lomapäivä

Lomallani oli yksi aivan erityisen mieleenpainuva päivä. Se alkoi aivan normaalisti. Nousin ylös kahdeksan jälkeen, söin aamiaisen ja hieman myöhemmin myös lounaan, siivoilin vähän ja vaihdoin hieman siistimpää vaatetta päälle. Iltapäivällä alkoi nimittäin tapahtua.

Henkka tuli töistä kotiin joskus kolmen pintaan, jolloin ilmassa oli jo aistittavissa odottavaa jännitystä. Viisi vaille neljä soi ovikello ja sisään tupsahti eräs hurmaava nuori nainen, jonka kanssa kirjoittelimme pian nimiä papereihin. Ja kas, niin minusta tuli virallisesti vuokraemäntä! Huokaisimme tuolla hetkellä varmaan kaikki helpotuksesta. Minä ja Henkka siksi, että löysimme hyvän vuokralaisen ja vuokralainen siksi, että löysi ihanan kämpän. Pystyin melkein kuulemaan kuinka kivet vierähtivät harteiltamme.

Minä hölmö olin stressannut kämpän vuokraamista ja hyvän vuokralaisen löytymistä ihan liikaa, ja kun nimet oli paperissa, voi olla että päästin pienen ilon tanssin valloilleen. Odotin toki että vuokralainen oli poistunut tulevasta kodistaan, ettei hän saa aivan pöpiä kuvaa vuokraemännästään.

Skumppa odotti jo kylmässä, mutta ennen sen korkkaamista piti käydä vielä hoitamassa muutamia asioita. K-Raudassa, Verkkokauppa.comissa ja ruokakaupassa kiertelyn jälkeen kaksi onnellista vuokranantajaa saapui takaisin kotiin, jolle pitäisi heittää hyvästit lokakuun alkuun mennessä. Jaiks..

Korkkasimme skumpan ja aloimme valmistaa herkkuillallista. Alkuruoaksi söimme aiemmin tekemäni salaatin jämät. Siitä emme ottaneet kuvia, sillä marokkolaisesta perunasalaatista on tulossa myöhemmin oma postauksensa.

Pääruoaksi paistoimme pihviä ja teimme ihan törkeän hyviä paahdettuja rakuuna-valkosipuliperunoita, jotka söimme onnellisesti viimeistä viipaletta myöten. Palanpainikkeena toimi lasi punkkua, vaikka olikin arki-ilta. Meille tämä päivä oli nimittäin todellinen juhlapäivä, sillä vuokrasopimuksen allekirjoittaminen on iso juttu, ettekä usko miten helpottunut ja onnellinen olin kun kaikki siihen liittyvä säätäminen oli ohi.

Tiedättehän, asunto pitää siivota, kuvata, tehdä vuokrailmoitus, siivota taas, järjestää asuntonäyttö, valita vuokralainen jne.. Paljon tekemistä, varsinkin kun tämä tee-se-itse -pariskunta päätti olla käyttämättä välittäjän palveluita. Kyllä me osataan itsekin. Osataan joo, mutta mistä löytyisi aikaa kaikkeen?

Juhlaillalliselle oli ostettu myös Ben&Jerry -jäätelöä, mutta olimme lopulta niin täynnä, että jäätelö jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Täysin ilman jälkiruokaa emme kuitenkaan olleet, sillä kaupasta oli tarttunut mukaan kaksi Poppamiehen chili-suklaapatukkaa, joista maistoimme innoissamme palaset.

Vadelma-tummasuklaa on näistä kahdesta miedompaa. Siinä tuntuu chilin potku juuri sopivasti ilman että se jyrää muita makuja alleen. Appelsiini-maitosuklaan tuoksu on huumaava, mutta chiliä on minun makuuni ehkä ripaus liikaa, vaikka kyllä sen appelsiinin ja pehmeän suklaankin maistoi ainakin ajoittain. Jälkipoltto sai kuitenkin silmät vettymään ja käden tarttumaan maitotölkkiin, joten varovasti sitten tämän suklaan kanssa. Henkan makuun tämäkään ei ollut liian tulinen ja hän piti tujusta appelsiinisesta versiosta enemmän kuin miedommasta vadelmaisesta suklaasta. Minä en osannnut päättää, vaikka sitä vadelmaista olikin helpompi syödä..


Kippis tuoreelle vuokraemännälle ja -isännälle!

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply tatjaana sunnuntai, syyskuu 8, 2013 at 18:23

    Kiitos vinkistä, minulla on yhdet juhlat pitämättä. Perin äitini kuoleman jälkeen kaksion Kajaanista. Minulla on ihana vuokralainen, vähän yli kaksikymppinen nainen. Hän maksaa vuokran ajallaan ja ei valita mistään.
    Ostaisinko huomenna pussillisen Kouvolan lakritsaa tämän kunniaksi?

    • Reply Martina maanantai, syyskuu 9, 2013 at 08:48

      Kouvolan lakritsa sopii varmasti täydellisesti vuokraemännyyden juhlistamiseen!

    Leave a Reply