Kun lomat loppuu..

…eli Martinan ensimmäinen työviikko loman jälkeen. Olen innostunut nyt näistä päiväkirjamaisista höpötyspostauksista ja ajattelin kirjoittaa aina silloin tällöin postauksen jostain ihan tavallisesta viikostani. Uskon että näihin on kiva palata joskus myöhemmin ja saattaahan myös olla, että joku teistä tykkää lukea ruokabloggaajan arjesta. Minä ainakin luen mielelläni muiden blogeista ihan niitä tavallisiakin kuulumisia. Ne tekevät blogista elämänmakuisen ja antavat bloggaajasta enemmän.

Tämä viikko oli tosiaan ensimmäinen työviikko parin viikon kesäloman jälkeen ja arkeen palaaminen vaati hieman sopeutumista, varsinkin kun tällä viikolla myös syksy tuntui ilmestyneen oven taakse. Viikko oli kuitenkin kokonaisuudessaan varsin mukava ja nyt lauantaina tätä kirjoittaessani katson hyvillä mielin kuluneeseen viikkoon.

Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen oli luonnollisesti maanantai. Sateinen, kolkko, harmaa, syksynhajuinen maanantai. Jotta työviikko saisi arvoisensa alun, en tietenkään suunnannut suoraan töihin vaan koukkasin toimistolle uuden vakkaripaikkani eli hammaslääkärin kautta. Henkka heitti minut raksapakullamme Ruskeasuon hampilääkäriin nopeaan röntgenkuvaukseen ja siinä sateisessa aamuruuhkassa körötellessämme tunsin todella arjen alkaneen. Mutta ei se mitään. Täytyy arjestakin osata nauttia, mietin ja hymyilin päälleni ropisevalle sateelle kun kipitin hammaslääkärin ovesta sisään. Asenne ennen kaikkea.

Tällä kertaa käväisin tosiaan ottamassa nopeasti annoksen röntgensäteitä osakseni ja olin ulkona rakennuksesta jo silloin kun aikani olisi pitänyt virallisesti alkaa. Olipa ripeää toimintaa, nythän minä ehdin töihinkin ihan järkevään aikaan. Ja ennen kaikkea pääsen näin ollen töistä myös järkevään aikaan pois.

Koukkasin matkalla ruokakauppaan eväitä ostamaan ja valitsin koriin kaikkea mikä huuteli nimeäni hyllyjen kätköistä. Pidin kuitenkin järjen kädessä ja kiersin muun muassa karkkihyllyn kaukaa. Sokerihumalalla ei nimittäin pitkälle pötkitä, vaikka makean mussuttaminen tuokin hetkellisen energiapiikin. Lievittääkseni ensimmäisen työpäivän tuskaa nappasin lounaaksi hyllyn isoimman sushisatsin ja välipalaksi valitsin sekä mustikoita, kirsikoita että houkuttelevan näköisen hedelmäpikarinkin. Kyllä näillä eväillä kelpaa taistella maanantaimasennusta vastaan. Ja sitten ei muuta kuin kassi heiluen metroon ja töihin!

Ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä sujui yllättävän kivuttomasti, vaikka olin tapojeni vastaisesti ahdistunut siitä jo sunnuntai-iltana. Väsymys iski vasta iltapäivällä, mutta olin varautunut siihen Starbucksin kahvilla, joka saikin uhkaavasti lurpsahtelevat silmäni aukeamaan, niin että innostuin lopulta tekemään töitä reippaammin kuin olisi ollut tarve. Annoin nimittäin itselleni luvan ottaa pehmeän laskun työelämään, miettiä ihan rauhassa mitä työpaikalla pitikään tehdä ja kaivaa muistin kätköistä salasanoja. Yllättävän hyvin sitä pystyikin kahdessa kotona vietetyssä lomaviikossa nollaamaan pääkopan. Hyvä niin, se oli nimittäin tavoitteenikin.

Maanantai-illalle en varannut mitään tekemistä vaan päätin tehdä mitä huvittaa tai mieluummin olla tekemättä mitään. Ja niin siinä kävikin. Lojuin sohvalla koko illan ja menin ajoissa nukkumaan, sillä väsy iski huonosti nukutun yön jälkeen aikaisin. Ennen silmien painamista kiinni kiitin vielä itseäni siitä, että osasin ottaa ensimmäisen loman jälkeisen työpäivän ennenkuulumattoman rauhallisesti. En urheillut, siivonnut tai tehnyt mitään muutakaan rasittavaa. Olin vaan ihan rauhassa ja niinpä pääsin helposti takaisin arkirytmiin. Olkaa ihmiset armollisia itsellenne! Minulla siinä on vielä vähän opettelemista, mutta tämä päivä oli askel oikeaan suuntaan.

Tiistaina aikainen aamuherätys oli helppo hyvin nukutun yön jälkeen. Edes aamun pimeys ei haitannut, vaikka vähän kirpaisikin kun ymmärsin, että kesä on jättämässä meille jäähyväisiä ja syksy kolkuttelee jo nurkan takana. Tänä aamuna ei enää meikattu ikkuna auki luonnonvalossa lintujen laulua kuunnellen, vaan kattolamppu oli napsautettava päälle aamutoimien ajaksi ja ne linnutkin lensivät aurassa ylitse kun odotin pysäkillä bussia.

Aurinko tuli kuitenkin näkyviin päivällä ja lämmitti edelleen aivan kuten kesälläkin. Kipittäessäni töistä kohti Hakaniemeä, josta äidin ja minun tämänkertainen Helsinki-kierros alkoi, oli päälläni kuitenkin myös pitkähihainen paita, sillä pelkässä topissa ei enää pärjännyt.

Ennen kuin lähdimme talsimaan ympäri Hakaniemeä, Merihakaa, Kalliota ja Sörnäisiä kävimme kiertelemässä Hakaniemen Sokoksen sisustusosastoa. Ihastelin isoja maljakoita, laseja italian- ja englanninkielisillä teksteillä ja totesin sisustustavaroidenkin vaihtaneen värinsä jo syksyisempiin sävyihin.

Kierreltyämme kolme tuntia pitkin rakkaan kotikaupunkimme katuja, istuin bussiin ja silmät alkoivat taas painua kiinni. Niinpä päätin mennä tänäänkin ajoissa nukkumaan. Silloin pitää nukkua kun nukuttaa, varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen työviikko loman jälkeen. Ja niin meikäläisen silmät painuivat kiinni taas ennen iltayhdeksää, jotta saan ne auki seuraavana aamuna viideltä. Jep, mulla on aamuvirkun unirytmi.

Keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena, ja kesäisistä tunnelmista innostuneena päätin pukea ylleni neonkeltaista. Nyt on viimeiset hetket käyttää kesävärejä ennen kuin mieli alkaa kaivata tummempia sävyjä. Pirtsakka toppi ja samanväriset kengät piristivät selvästi mielialaa yhdessä taivaalla mollottavan auringon kanssa. Tämä on näköjään taas sitä aikaa kun kesä ja syksy kamppailevat keskenään. Aamut ja illat tuoksuvat jo syksyltä, mutta keskellä päivää on kesä vielä aivan valtoimenaan.

Työpäivän jälkeen kävelin neonkeltaisessa topissani työpaikalta keskustaan. Matkaan kului noin 45 minuuttia ja yritin imeä tuona aikana itseeni kaikki ilmassa leijuvat auringonsäteet vielä ennen syksyn tuloa. Keskustassa kävin hakemassa ruokakaupasta tarvikkeita erääseen blogikampanjareseptiin, jota aion kokeilla lauantaina. Tungin itseni ja kauppakassini ruuhkabussiin ja lähdin köröttämään kohti kotia.

Kotona tein P90X-ohjelmaan kuuluvan Chest&Back -treenin, joka on täynnä erilaisia punnerruksia ja leuanvetoja. Täyttä kidutusta siis. Huomasin kuitenkin ilokseni jaksavani punnertaa paremmin kuin hieman yli viikko sitten, jolloin tein treenin viimeksi. Kehityksestä innostuneena lisäsin hieman toistojen määrää ja siellä sitä sitten ähkittiin, täristiin ja hikoiltiin olohuoneeseen levitetyn jumppamaton päällä. Huh, tämän jälkeen suihku maittoi, vaikken meinannutkaan jaksaa nostaa käsiäni hiusten pesua varten.

Treenin jälkeen tuli nälkä, joten operaatio keittiönkaappien ja pakastimen tyhjennys sai jatkoa kun kaivoin kaapista syötävää. Treenistä piristyneenä tein vielä hieman blogihommia ennen kuin painoin pään tyynyyn.

Torstaina Henkka lähti kaverin kanssa reissuun kohti Kaakkois-Suomea. Minulle tuli heti ikävä, mutta yritin hukuttaa ikävän ajattelemalla, kuinka kivaa on olla välillä ihan yksin kotona. Sillä onhan se kivaa, voi ihan vapaasti katsoa mitä telkkariohjelmaa haluaa, popittaa musiikkia niin myöhään tai aikaisin kuin huvittaa, tehdä juuri sitä ruokaa josta itse pitää ja nukkua poikittain isossa parisängyssä. Jos siis osaa nukkua silloin kun toinen ei ole kotona. Minulla menee yleensä ainakin ensimmäinen yö levottomissa merkeissä kun havahdun monta kertaa yössä ihmettelemään vieressä olevaa tyhjää paikkaa.

Tällä kertaa sain kuitenkin nukuttua kuin tukki vaikka Henkka oli poissa. Kenties rentouttava sauna tai sitä edeltänyt lihastreeni saivat minut vaipumaan syvään uneen, sillä minusta tuntuu että nukuin koko yön samassa asennossa jossa menin nukkumaankin. En vallannut koko sänkyä vaan nukuin kiltisti omalla puolellani vasemmalla kyljelläni. Ennen nukkumaanmenoa luin Huili-lehdestä mielenkiintoista juttua hajuista ja tuoksuista. Luen yleensä aina ennen nukkumista kirjaa tai lehteä, sillä pieni rauhoittumishetki ennen silmien kiinni painamista auttaa nukahtamaan ja takaa hyvät yöunet. Tällä kertaa vuorossa oli tosiaan Huili, jonka näytenumeron sain kotiin blogin kautta.

Perjantaiaamuna huomasin että etenkin leuanvetoharjoitukset ovat tehonneet, sillä sekä kyljissäni että selässäni oli ihan uusia lihaksia kipeänä. Myös rintalihaksia ja käsivarsia kiristi käsipainojen kanssa heilumisen seurauksena. Hyvä juttu. Sain taannoisesta kehonkoostumusmittauksesta motivaatiota kasvattaa lihasmassaa ja alan pikkuhiljaa pitää lihasrääkkitreeneistä, vaikka joka treenin aluksi katsonkin kaihoisasti ulos lenkkipolulle. Tuolla minä haluaisin kipittää. Kiristävä penikka on kuitenkin myös sitä mieltä, että nyt treenataan lihaskuntoakin eikä aina vaan juosta, joten jään yhä useammin sisälle ähkimään käsipainojeni kanssa.

Perjantaina tein vähän pidemmän työpäivän ja kipitin sen päätteeksi Maajussin morsiamen kanssa Teurastamon Night Marketiin. Söin annoksen sammakonreisiä ja kävin ennustajalla. Aistimme markkinatunnelmaa ja otimme vielä ennen lähtöä annokset bataattiranskalaisia ja majoneesia viime syksyn Välimeren risteilyn kunniaksi. Koukutimme nimittäin itsemme siellä rapeiden ranskalaisten ja pehmeän majoneesin komboon, ja yhdistelmästä tulee tätä nykyä aina mieleeni ihanan lämmin syyskuun viikko Välimeren aalloilla.

Lauantaiaamuna heräsin jälleen hyvin nukutun yön jäljiltä pirteänä kuin Marco Bjurström Bumtsibumin tunnusmusiikin soidessa. Venyttelin puolisen tuntia, söin aamupalan ja vedin ratsastuskamppeet päälle. Istuin autoni Azipodin ratin taakse ja lähdin hakemaan Maajussin morsianta tallille. Ajamiseni sujui tällä kertaa muuten ihan mallikkaasti, mutta lähtiessäni peruuttamaan ruudusta laitoin vahingossa vaihteen eteenpäin ja ruusupuska sai pusun Azipodilta. Hups.. Onneksi refleksit toimi ja tajusin jarruttaa heti, sillä ruusupuskan takana virtaa joki (tai pieni puro se vaan on), jonne en halua autoani ajaa.

Tallilla laitoimme yhdessä Maajussin morsiamen ratsun valmiiksi, sillä minun Nikke-heppani oli jo valmiina edellisellä tunnilla. Tunnin alkaessa kiipesin satulaan, säädin jalustimet ja kun kumarruin kokeilemaan satulavyön kireyttä huomasin kuinka nenästäni valahti jotain maahan. Verta. Kiva! Onneksi minulla on aina nenäliinoja taskussa allergista nuhaani varten, ja sainkin putsattua verisen turvaliivini ja tyrehdytettyä verenvuodon melkein kokonaan jo alkukäyntien aikana. Naureskelin mielessäni sitä jos verenvuoto alkaakin uudestaan kesken suorituksen. Siellä minä sitten menisin esteradalla naama veressä, sillä eihän pieni nenäverenvuoto ole syy eikä mikään keskeyttää tehtävää, sikäli mikäli edes tajuaisin vuotavaa nokkaani kaiken tohinan ja keskittymisen aikana. Se saattaisi kyllä näyttää aika hurjalta, ja onneksi vuoto pysyikin kurissa koko tunnin niin säästyimme veriseltä näyltä.

Minun ja Niken osalta estetunti sujui tällä kertaa hyvin, mikä oli tervetullutta vaihtelua edellistunnin kaahauksen ja lähtöjumitusten jälkeen. Maajussin morsian sen sijaan onnistui pelästyttämään meidät putoamalla hurjan näköisesti alaselkä ja häntäluu edellä, ja taisi siinä rannekin olla jotenkin hullusti, sillä tunnin jälkeen sillä ei tehtykään enää juuri mitään ainakaan ilman kipua. Pelkäsimme jo luiden menneen rikki, mutta myöhemmin illalla sain tekstiviestitse hyviä uutisia, kun päivystyksessä oli todettu ettei murtumia ole. Huh.

Lauantaina, eli siis tänään, otin myös hieman aurinkoa, sillä halusin häivyttää urheilutopista tulleita rusketusrajojani. Aion nimittäin juhlia viikon päästä eräitä häitä olkaimettomassa mekossa, eivätkä painijatopin rajat oikein sovellu juhlaeleganssiin. Kokkailin myös meksikolaisia makuja Blogiringin seuraavaa kampanjaa varten. Siitä kuitenkin lisää syyskuussa, nyt aion odotella että viimeinen koneellinen pyykkiä on valmis ripustettavaksi ja sitten painun kirjan kanssa vastavaihdettujen lakanoiden väliin. Mikään ei tuoksu yhtä ihanalta kuin puhtaat valkeat lakanat ja Eero Kurppa (muistatteko vielä sen ohjelman? Se oli ihana!).

Huomenna on viikon ainoa päivä kun herätyskello pysyy hiljaa ja saan nukkua niin kauan kuin nukuttaa. Minun kohdallani se tarkoittaa varmaan seitsemän aikaan nousemista, mutta silti, on ihanaa kun saa herätä kaikessa rauhassa aamuauringon paisteeseen. Huomenna Henkkakin tulee jo kotiin ja ennen sitä ajattelin vielä hemmotella itseäni saunalla, manikyyrillä, pedikyyrillä ja kasvonaamiolla. Tyttöhömpällä. Lenkilläkin voisi käydä, varsinkin jos on kaunis ulkoilusää ja jos jalat ovat jumissa estetunnin jäljiltä. Reipas kävelylenkki tai rauhallinen hölkkä avaavat jalkoja mukavasti ja siihen päälle kun tekee vielä pitkät venyttelyt ja painuu saunaan, niin kintut kiittää.

Ihanaa lauantai-illan jatkoa ja hyvää yötä mikäli joku lukee tämän vielä tänään! Muussa tapauksessa nautinnollista sunnuntaita tai pirteää maanantaita, tiistaita, keskiviikkoa tai mikä päivä sattuukin olemaan. Ensi viikolla blogissa on luvassa ainakin marokkolaisia makuja, vinkkejä sienimetsän saaliin käyttämiseen sekä erään syötävän söpön kahvilan esittely.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply