Rakkaudesta Helsinkiin: Taka-Töölö

Töölö on ollut minulle keskeisestä sijannistaan huolimatta hyvin tuntematonta seutua, joten odotin innolla minun ja äidin kyseiseen kaupunginosaan kohdistunutta kävelykierrosta. Kiersimme samalla kertaa sekä Etu- että Taka-Töölön, mutta koska koko Töölön käsittävästä postauksesta tulisi aivan liian pitkä, päätin jakaa Töölö-kierroksen kahteen osaan. Aloitetaan aivan Meilahden rajalta ja kierretään tässä postauksessa Taka-Töölön merkittävimmät nähtävyydet.

Meilahden sairaalan kupeessa nököttää Lastenlinna, joka valmistui vuonna 1948 nykyiselle paikalleen Taka-Töölöön. Lastenlinnan tarina on alkanut kuitenkin jo vuonna 1910, jolloin Kalliossa toimi Lastenlinna-niminen äitien turvakoti, johon perustettiin myös ensimmäinen neuvola. Töölön 12-kerroksisessa tornitalossa sijaitsee nykyään lastenneurologian ja lastenpsykologian osastot.

Kauas näkyvä tornitalo herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Rakennuksen koristeellinen julkisivu on kieltämättä kaunis, mutta sen ränsistyneisyys on myös hieman surullista katsottavaa. Korkeaa taloa katsellessa tulee jopa hieman ahdistava olo, kun ajattelee minkälaisia kohtaloita jykevien seinien sisällä on aikojen saatossa nähty. Pysähtyessämme rakennuksen pihaan kiitimme luojaamme siitä, ettei meillä ole ollut asiaa tämän talon sisälle.

Nordenskiöldinkadulta löytyy Kelan päärakennus, joka on opaskirjamme mukaan yksi Alvar Aallon onnistuneimmista rakennuksista. Odotimme siis jotain todella hienoa, kunnes äiti tajusi, ettei herra Aallolta välttämättä kannatakaan odottaa mitään kovin upeaa. Ei ainakaan jos ottaa huomioon arkkitehdin muut superluomukset. Stora Enson sokeripalaksikin kutsuttu pääkonttori Katajanokalla lienee yksi Alvar Aallon tunnetuimmista töistä ja muuhun maisemaan täysin sopimaton möhkäle on kieltämättä melkoisen ruma. Kelan päärakennus on jos mahdollista vieläkin rumempi ja pyörimmekin oksettavan näköisen talon ympärillä ihmetellen, onko tämä todella etsimämme tärkeä nähtävyys. Ja olihan se. Sori vaan Alvar Aalto, mutta työsi eivät ole onnistuneet vakuuttamaan meikäturistia..

Yksi Helsingin kolmesta raitiovaunuhallista löytyy Töölöstä ja sehän on vuonna 1900 valmistunut Korjaamo, jonka yhteydessä toimii nykyään Ratikkamuseo, gallerioita, ravintoloita ja mitä vielä.. Korjaamo ja vanhat raitiovaunuhallit edustavat 1800-luvun teollisuusarkkitehtuuria tyypillisimmillään. Kaksi muuta raitiovaunuhallia sijaitsevat muuten Koskelassa ja Vallilassa. Joku mietti kuitenkin missä ne ovat ja koska minä olen kiva, säästän teidät googlettamiselta kertomalla vastauksen.

Topeliuksenkatu kuudessa sijaitsee Töölön kirjasto, jonka kattava musiikkiosasto on ollut ensimmäinen laatuaan Helsingin kirjastoissa. Rakennuksen edustalla on Lukusali-niminen taideteos, jota opaskirjamme niin ikään kehuu taiteilija Kari Juvan onnistuneimmaksi teokseksi. Kari Juva ei liene kovin kummoinen taiteilija, sillä ainakin tämä pronssimöhkäle näyttää keskeneräiseltä. Olemme kenties hieman ankaria taidekriitikoita, mutta tuollaisen hökötyksen osaisi tehdä kuka tahansa. Jatketaan siis matkaa kohti Sibeliuksenpuistoa, josta löytyy kaksi oikeasti upeaa taideteosta.

Ensimmäinen Sibeliuksen puistosta löytämämme taideteos on Kalevalan luomismyyttiä kuvastava Ilmatar ja Sotka -niminen patsas. Siinä sotka hautoo munaa Ilmattaren sylissä, ja kun munankuori halkeaa, syntyy sotkanmunasta koko maailma. Tästä pidimme kovasti, emmekä vähiten sen takia, että patsaan edessä päivää paistatteli suloinen koira. Sekin ymmärsi hyvän taiteen päälle. Kari Juvan patsaalle koirat eivät pysähtyneet edes nostamaan koipea.

Toinen Sibeliuksen puiston upeista taideteoksista on tietenkin Sibelius-monumentti. 600 urkupilliä sisältävä valtava muistomerkki on vaikuttavan näköinen ja sen ympärillä pyörii massoittain turisteja. Valtavan auringossa kimaltavan monumentin vieressä on myös Sibeliuksen kasvokuva. Muistatko vielä mistä setelistä tuima ilme on tuttu?

Sibelius-monumentilta jatkoimme matkaa kohti rannassa sijaitsevaa Cafe Regattaa. Söpö merellinen kahvila on täynnä hauskoja, kauniita ja humoristisiakin yksityiskohtia, ja kahvilarakennuksen pihassa leijaili niin valloittava korvapuustin tuoksu, ettei meidän tarvinnut kauan miettiä mitä tilaisimme. Pullaa sen olla pitää! Cafe Regatta oli niin valloittava kokemus, että teen siitä vielä myöhemmin oman postauksensa.

Kahvilalta jatkoimme matkaa kohti olympialaisia varten rakennettua soutustadionia, jota ei kuitenkaan käytetty olympiasouduissa, sillä sen edustalla oleva Taivallahti oli soutupäivänä aivan liian tuulinen. Harmi, stadionille olisi mahtunut jopa 4500 katsojaa, ja hökötyksen suunnitellut Hilding Ekelund olisi varmasti ollut otettu, jos hänen suunnittelemansa soutustadion olisi päässyt osalliseksi olympialaisiin.

Lähellä soutustadionia nököttää legendaarinen Mestaritalli-ravintola, jonka kyljessä piilossa puiden keskellä on Toivo Kuulan patsas, jota me kokeneetkin nähtävyyksien metsästäjät jouduimme etsimään melko pitkään. Lopulta löysimme kansalaissodassa nuorena kuolleen säveltäjän muistomerkin ja jäimme sen ääreen miettimään, mitä sukua Toivo mahtaa olla Sergeille ja Igorille?

Seuraavaksi etsimme Kesäkatua, sillä olisimme halunneet laulaa siellä Dannya ja katsoa kuinka kosteaa höyryä nousee tiestä. Kiersimme kadun kuitenkin lahjakkaasti ja tyydyimme lopulta vain katsomaan Mechelininkadun toiselta puolelta, että tuossa se Dannya polttava katu nyt on. Kuvassa sen eteen on tietenkin osunut auto. Hyvin mä olen taas katsonut mitä ja miten kuvaan..

Mechelininkadulta löytyy myös Kaartin pataljoonan kasarmirakennus, joka on toiminut muun muassa Helsingin autokomppanian kasarmina, mikä tarkoittanee sitä, että isäni on viettänyt siellä paljon aikaa. Vuonna 1935 valmistunut rakennus on jo pahasti ränsistynyt, autokomppania on muuttanut sieltä pois ja parhaillaan rakennukseen suunnitellaan rakennettavaksi asuntoja. Kunhan korjaatte kuluneen talon hyvin ennen sitä.. Se ei nimittäin näytä nykykunnossaan kovin houkuttelevalta kotitalolta.

Kivelän sairaalan sisäpihalla on ihanan niminen taideteos. Suviseppele on melko uusi, se on valmistunut vuonna 1996 brittitaiteilija Macleanin toimesta. Me odotimme näkevämme jotakin kaunista, emmekä meinanneet ymmärtää, että kaatuneelta sinisävytteiseltä aidalta näyttävä hökötys on etsimämme taideteos. Jos nyt totta puhutaan, niin tämä samaiselta sisäpihalta löytyvä ”taideteos” oli meistä paljon kauniimpi:

Että keskittykääs vaan britit siihen minkä parhaiten osaatte, eli…….öööö…….hmmmmm…..tuleeko jollekulle jotain mieleen? Lomakohteissa möykkäämiseen..? Kuninkaallisten yrjöjen tekemiseen..? Hmm, jatketaan eteenpäin..

Seuraavaksi todistimme Töölön rumuutta tsekkaamalla Töölön kirkon, josta en näköjään ottanut edes kuvaa. Ihmettelimme hieman mikä Töölössä viehättää, sillä täällähän on paljon rumia rakennuksia, liian vilkasliikenteisiä teitä, meteliä ja ahdistavia talomöhkäleitä. Kaupunginosan nimikin kuulostaa rumalta. Töölön kunniaksi kerrottakoon kuitenkin, että kaupunginosa kätkee sisäänsä myös kauniita puistoja, upeaa merimaisemaa, Salmiakkikioskin ja etenkin Etu-Töölöstä löytyy hauskannäköisiä vanhoja rakennuksia. Emme silti haluaisi muuttaa tänne ja mietimme missä Töölön suosio piilee. Sijainnissa?

Juuri kun olimme haukkuneet Töölön rumaksi, löysimme jotakin melkoisen kaunista. 1930-luvulla valmistunut Art Deco -kortteli oli yksi koko Töölön lemppareistani Sibelius-monumentin sekä Cafe Regatan lisäksi. Sandelsinkadun, Välskärinkadun, Pohjoisen Hesperiankadun ja Runeberginkadun rajaamassa korttelissa on hauskan värisiä ja koristeellisia taloja, joista omat suosikkini sijaitsivat Välskärinkadulla. Tässä kohtaa Töölö oli kaunis ja rauhaisakin, ainakin niin kauan kuin piti katseensa Art deco -taloissa, eikä kurkistanut tien toisella puolella möllöttäviin karuihin kerrostaloihin, joista pari oli harvinaisen luotaantyöntävän näköisiä.

Ennen Etu-Töölön puolelle koukkaamista kävimme kurkistamassa vielä Sibelius-Akatemian edessä olevaa Graniittipursi-nimistä taideteosta. Yli kolmemetrinen Taivassalon punaisesta graniitista tehty veistos paljastettiin Sibelius-Akatemian toimitalon vihkiäisissä vuonna 1983.

Seuraavassa osassa ylitämme Hesperiankadut ja tutustumme Etu-Töölön ihmeisiin. Lupaan yrittää olla haukkumatta Töölöä liikaa, ettei kaikenmaailman sankareiden tarvitse taas täyttää kommenttiboksia älyvapailla palautteillaan. Ei sillä, toistaiseksi minua on vain naurattanut yksinkertaisten ihmisten vihamieliset kommentit, joita etenkin nämä Helsinki-postaukset tuntuvat jostain syystä keräävän. Joten jatkakaa vaan ihan vapaasti, voinhan minä sitten poistaa tylsät kommentit jos ne alkavat kyllästyttää.

Previous Post Next Post

14 Comments

  • Reply tatjaana tiistai, elokuu 20, 2013 at 09:33

    Ihana, kun esittelet Helsinkiä. Minä, joka käyn siellä joka toinen vuosi tai kymmenen vuoden välein, olen nähnyt vain rautatieaseman ja Suomenlinnan ja Linnanmäen ja Korkeasaaren. Ja varmasti moni muu suomalainen on nähnyt yhtä vähän Helsinkiä kuin minä. Mulla pitäisi olla Helsingin kartta, jotta tietäisin, missä kohtaa ollaan. Tuo Dannyn kesäkatu kuuluu nuoruuteni kauniisiin muistoihini, mutta mistä tiedät, että se on juuri se katu, josta puhuit? Näitä talojen kuvia katsellessa minun on helppo hengittää. Kun luen ruokajuttujasi, ajattelen usein, että miten jaksat ja kerkiät kokeilla kaikkea, koska käyt töissä ja ratsastat jne…
    Mukavaa loppukesää
    Tatjaana

    • Reply Martina tiistai, elokuu 20, 2013 at 12:44

      Kiitos Tatjaana! Mietin välillä itsekin miten minulla on aikaa kaikkeen tähän, mutta kai sitä vaan tulee raivattua aikaa kivoille asioille, vaikka olisi kuinka kiireistä. Nappaa seuraavalta Helsingin matkalta mukaan kaupungin kartta, tai etsi sellainen vaikka netistä (Googlen kartta on ainakin hyvä) niin tiedät missä kohtaa Helsinkiä olemme kulloinkin seikkailemassa. Ja niin, en minä tiedäkään onko Töölön Kesäkatu juuri se josta Danny lauloi, mutta leikimme että se on se. 🙂 Mukavaa loppukesää sinullekin!

  • Reply lena tiistai, elokuu 20, 2013 at 13:19

    Kiitos tasta postauksesta, oli kiva lukea! En ole Helsingissa monen montaa kertaa vieraillut, ja vaikka ihan mukava kaupunki se onkin, niin en ole koskaan tuntenut pakkoa sinne muuttaa. Tosin tuntuu aina etta kaupungista ei saisi pahaa sanaa sanoa tai saa sita kuuluisaa sontaa niskaansa kuten totesit. 🙂

    • Reply Martina tiistai, elokuu 20, 2013 at 13:52

      En minäkään haluaisi kotia ainakaan ihan Helsingin keskustasta, mutta vähän kauempana keskustan vilskeestä on ollut ihan mukava asua. Sieltä voi sitten tehdä täsmäiskuja ytimeen. Vielä ei ole kukaan töölöläinen vetänyt hernettä nenäänsä, kun en pitänytkään heidän arvoisasta asuinalueestaan ainakaan niin paljon kuin joistakin muista Helsingin kolkista, mutta katsotaan tuleeko tänne kommenttiboksiin vielä yllätyksiä.. 🙂

  • Reply Jael tiistai, elokuu 20, 2013 at 14:28

    Kovin tuttuja maisemia entisestä elämästäni ;D (asuin aika lähellä ja työmatkoja on tullut tehtyjä noiden läheisyydessä)
    Hieno kuvasarja!

    • Reply Martina keskiviikko, elokuu 21, 2013 at 07:27

      Kiva että voin tarjota sinulle paloja entisestä elämästäsi. 🙂 Ehkä tulevassa Etu-Töölö -jutussakin on tuttuja paikkoja?

  • Reply ohikulkija keskiviikko, elokuu 21, 2013 at 00:14

    Ehkä se Töölön viehätys piileekin sisätiloissa… Noiden talojen sisään kätkeytyy nimittäin valtavan kauniita portaikkoja, vanhoja hissejä, klassisen kauniita asuntoja. Ja onhan siellä muutenkin tunnelmallista… Mutta se on totta, että siistimistä ja autoilun rajoittamista Töölössä kaivattaisiin.

    Kiitokset näistä kaupunkikävelyistä, olen lukenut mielenkiinnolla!

    • Reply Martina keskiviikko, elokuu 21, 2013 at 07:26

      Erittäin hyvä pointti! Voin vaan kuvitella miten kaunista talojen sisällä on. Joku kiva asunto rauhallisemmalta kadunpätkältä läheltä puistoa ja merta ei olisi ehkä sittenkään yhtään hullumpi paikka asua. Taidan alkaa ymmärtää Töölöä pikkuhiljaa. 🙂

      Kiva että olet tykännyt kaupunkikävelyistä! Yritämme saada mahdollisimman monta kierrosta tehtyä vielä ennen säiden viilenemistä. Eilen käytiin Hakaniemessä ja Kalliossa ja toinen Töölö-postauskin on vielä tulossa.

  • Reply kaisu keskiviikko, elokuu 21, 2013 at 12:05

    Kiitos myös minun puolestani. Olen asunut nuoruusaikoina pari kesää Hesassa mutta tosi monta kolkkaa siellä on vielä ihan tuntematonta vaikka varmaan ne tärkeimmät (Suomenlinna, Seurasaari ym. ”turistijutut”) on tullutkin käytyä. Haaveilen aina että minulla olisi monta viikkoa aikaa kierrellä Helsingissä just noita sinun kuvaamiasi paikkoja. Olen saanut monta uutta vinkkiä postauksistasi.

    Se on niin totta että kun asuu jossain paikassa niin harvoin itse edes huomaa niitten viehättävyyttä tai tuntee edes osaakaan historiasta. Itse olen asunut Hakaniemessä ja Kampissa mutta täytyy sanoa etten tiedä niistä juurikaan mitään. Mikä kirja se muuten olikaan mistä te Helsinki -tietouttanne ammennatte? Tuli muuten mieleen kun kerran eräs HKL:n bussikuski sanoi että muualta tulevat tietävät paremmin Helsingin kuin hesalaiset itse. Tiedä sitten sitä.

    t. kaisu

    • Reply Martina keskiviikko, elokuu 21, 2013 at 14:43

      Heippa Kaisu! Kirja jota kannamme mukanamme kävelykierroksilla on nimeltään Sunnuntaikävelyllä Helsingissä. Se pitää sisällään 52 kävelykierrosta (joka viikolle oma) ja on ihan mieletön aarre. Kirjasta saamme suurimmat inspiraatiot, mutta kiinnostavimpia kohteita tutkimme myös netin avulla ja esimerkiksi Kruunuvuoren kierros oli ihan oma keksintömme. Sitä ei löydy kirjasta.

      Ehkä HKL:n bussikuski oli oikeassa. Minäkin olen alunperin kotoisin Vantaalta ja tunnun tuntevan Helsingin paremmin kuin paljasjalkaiset helsinkiläiset. Bussikuski tosin tarkoitti varmaan vielä kauempaa kuin Vantaalta tulevia.. 🙂

      Paras keksintöni/ideani pitkään aikaan on kyllä ehdottomasti ollut se, että pitää katsoa enemmän ympärilleen ja tutustua omaan kotiseutuun paremmin. Omassa kotikaupungissaankin voi leikkiä turistia ja pian huomaa löytävänsä aivan uusia juttuja tutuiltakin kulmilta. Ja sekös vasta onkin mukavaa!

  • Reply 5-vuotias veljenikin keskittyy taiteeseen enemmän tiistai, maaliskuu 25, 2014 at 14:32

    En ymmärrä miksi nimität ihmisiä ”yksinkertaisiksi” kun tyydyt toteamaan r u m a a kaikesta mitkä ei mielytä sinua itseäsi tai mitä et selvästi ymmärrä
    #persuttaiteenäärellä

    • Reply Martina keskiviikko, maaliskuu 26, 2014 at 08:53

      Taide on siitä hieno asia, että jokaisella on siitä oma mielipide, eikä yksikään mielipiteistä ole väärä tai oikea. Vaatii kieltämättä pokkaa tuoda oma mielipiteensä julki, varsinkin jos se on negatiivinen, mutta yleisesti ottaen ihmiset tuntuvat tajuavan, että jokaisella on oikeus nähdä taide omalla tavallaan.

      Olet oikeassa siinä, ettei ihmisiä saisi nimittää yksinkertaisiksi, mutta toisinaan blogini kommenttiboksiin ajatuksiaan suoltavia ihmisiä ei voi oikein muulla sanalla kuvata. Onneksi suurin osa blogin lukijoista tuntuu olevan kaikkea muuta kuin yksinkertaisia, ja yleensä kommentit aiheuttavat täällä päässä leveää hymyä, välillä jopa ääneen nauramista.

  • Reply 5-vuotias veljenikin keskittyy taiteeseen enemmän tiistai, maaliskuu 25, 2014 at 14:32

    Ainiin!! Kiasma järjestää matalankynnyksen toimintaa sitä tarvitseville :———–)

    • Reply Martina keskiviikko, maaliskuu 26, 2014 at 08:54

      Kiitos vinkistä! Mennäänkö yhdessä? 😉

    Leave a Reply