Zetor

Jos ulkomaalaisen vieraan voi viedä syömään Wanhan Myllyn idyllisiin maalaistunnelmiin tai Graniittilinnan Suomi-viikoille, niin kyllä hänet voi mielestäni viedä Zetoriinkin. Suomi-ravintolasta ollaan montaa mieltä, mutta minä teemaravintoloihin tykästynyt hömötiainen pidin hassusta Zetorista. Päädyimme ravintolaan äidin kanssa vähän vahingossa juhannuspäivänä, sillä traktoriravintola sattui osumaan tiellemme kun etsimme avoimena olevaa ruokapaikkaa.

Zetorin hämyisellä ovella oli vanhempi pariskunta, joka päätti nopean sisäänkurkkaamisen jälkeen kääntyä kannoillaan ympäri. ”Hyi mitä musiikkia!” tokaisi nyrpeä naisihminen mennessään ja asteli mielenosoituksellisesti ulos nälkäinen herra perässään. Me katsoimme äidin kanssa toisiamme ja astuimme sisään Suomi-ravintolaan, jossa soi legendaariset iskelmäbiisit. Olisi tehnyt mieli vähän jammaillakin ja pyytää nyrpeä täti mukaan letkajenkkaan. Jätimme kuitenkin tanssit tällä kertaa välistä, sillä meillä oli nälkä.

Seurasimme tarjoilijaa sokkeloiselta tuntuvan ravintolan peräpenkkiin, jossa oli reikäinen ruutuliina ja seinillä kullanhuuhdontaan liittyvää tavaraa, poron talja ja oli siellä joukossa yksi joulukoristekin. Hauska paikka. Täältä löytyy koko ajan uutta kummasteltavaa kun katselee ympärilleen. Turistin mielestä tämä voisi olla eksoottistakin. Minulle tuli vain mieleen lapsuuden kesät maatilalla.

Saimme eteemme Zetorin uutislehden, eli hauskaan muotoon tehdyn ruokalistan, jonka sivuilta löytyi menu varmaan kaikilla maailman kielillä. Saimme myös vettä ja leipää. Lautasliinan virkaa toimitti pöydän päässä nököttävä talouspaperirulla. Samanlainen kuin mummolassa.

Olin jo tilaamassa kivalta tarjoilijasedältä muikkuja kun silmäni osuivat Proffa Nordiksen Bjuutiklinikkaan, eli blineihin. Niitä minä haluan! Olkoonkin vaan talviruokaa, minä haluan nyt blinejä mädillä ja poromoussella. Äiti otti jonkun leipäsysteemin ja juomaksi herra tarjoilija auttoi meitä valitsemaan oikein maukkaan valkoviinin. Se saattoi olla gewürztramineria, mutten ole varma muistanko oikein.. No, hyvää se oli kuitenkin. Kuuntele siis tarjoilijaa jos olet epävarma.

Ruoka oli hyvää ja taustalla soi hauskoja vanhoja ja vähän uudempiakin iskelmiä. Niistä tuli mieleen kesäfestarit ja muut hauskat Suomen kesässä vietetyt hetket. Vessasta löytyi vanhoja lehtileikkeitä ja mainoksia, joista yhdessä annettiin yksityiskohtaiset ohjeet huulten punaamiseen. Ravintolassa oli lukuisia Suomi-aiheisia yksityiskohtia traktoreineen ja puuhevosineen, ja jälkimmäisistä yhdellä saatoin ihan vähän ratsastaakin. Tai siis en tietenkään ratsastanut, eihän hieno nainen niin tekisi.

Tämä oli tosiaan hauska ja erilainen paikka. Voisin kuvitella että turistien lisäksi täällä viihtyy päiväsaikaan ja arkena myös lapsiperheet (kuinka jännää on syödä traktoripöydässä!) ja illalla täällä on kuulemma bileet parhaimmillaan. Äiti sanoi ettei haluaisi itse olla ravintolassa ilta-aikaan ördäävien ihmisten keskellä, mutta jostain hän kuitenkin tiesi, että täällä on usein kunnon bileet. Ettei vaan kävisi tanssimassa salaa pöydillä..

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Kallion keisarinna keskiviikko, elokuu 14, 2013 at 17:12

    musta kans zetor on kiva paikka ja mukavan kitch ulkomaalaisille vieraille 😀 sellastahan Suomi on! Iskelmää ja vähän kaikkea pientä mautonta sälää 🙂

    • Reply Martina keskiviikko, elokuu 14, 2013 at 17:46

      Mauton, sitä sanaa hainkin kun mietin miten Zetoria kuvailisin! Paikka on sopivasti mauton tavalla, joka kuvaa Suomea hauskasti ja hieman ironisestikin. Tänne vaan kaikki ulkomaalaiset vieraat ihmettelemään pohjoisen kotimaamme meininkiä! 🙂

    Leave a Reply